Maaliskuu 2021: Petri Palonen, 40

Maaliskuu 2021: Petri Palonen, 40

Maaliskuun kuukauden kyläläinen Petri “Pete” Palonen, 40, oli ensimmäisellä luokalla koulussa, kun perhe muutti Vihtijärvelle vuonna 1986. Vuosituhannen alussa oli kova hinku päästä kylältä pois, mutta jo vuonna 2008 Pete muutti takaisin lapsuudenkotiinsa oman perheensä kanssa. Nykyään talossa riittää elämää, kun sitä asuttavat lapset Paris, Piret ja Paulus sekä Peten avopuoliso Minna ja tämän tytär Anette. Äiti Riitta ja veli Antti perheineen asuvat niin ikään edelleen Kärrintiellä. Takaisin lapsuudenmaisemiin ajoi halu tarjota omille lapsille yhtäläisen turvallinen ja hyvä kasvuympäristö, millaisessa Pete koki itsekin kasvaneensa.
“Täällähän me voitiin Anan kanssa puuhastella kaikkea järkevää ja vähemmän järkevää, mikä ei olisi ollut mahdollista muualla. Kyllä täällä on parasta vapaus ja erilaisten puitteiden olemassaolo.”

Pete uskoo, että kaikille pikkupaikkakunnalla kasvaneille tulee jossain kohtaa tarve lähteä ovet paukkuen muualle. “Tällainen ajanjakso tulee varmaan kaikille jossain vaiheessa ja kestää tietyn aikaa. Lopulta sitä ymmärtää, että rajoittavia puolia onkin paljon vähemmän kuin hyviä puolia. Itse asiassa kaupunkiympäristö rajoittaisi monessa kohtaa enemmän.”
Omille lapsilleen Pete yrittää mahdollistaa liikkumista paikasta toiseen, ettei heille syntyisi tunnetta, että kylältä ei pääse minnekään. Lapset harrastavatkin aktiivisesti mm. jalkapalloa ja salibandya. Pete valmentaa itse NuPSin T06-07 -joukkuetta.

Maaseutuasumisen plussiin kuuluu kyläkoulu

Yhtenä plussana maalla asumisessa Pete näkee pienen kyläkoulun. Hänestä on arvokasta, miten yhteen oppilaaseen on mahdollista käyttää enemmän aikaa. Se tuottaa ihmisläheisempää opetusta ja yksilöllisempää neuvontaa. Tämä on Peten mukaan arvokkaampaa, kuin esimerkiksi uuden uudet ATK-tilat.

Pienen koulun tilojen välineistöön on kuitenkin mahdollista myös vaikuttaa. Ennen joulua Pete organisoi tuttujen yritysten ja yrittäjien kesken tarvikekeräyksen, jonka avulla päivitettiin Vihtijärven koulun puukäsityöluokan välineistöä. Omilta kouluajoiltaan Pete muistaa puukäsitöiden osalta hieman ankeat olosuhteet, mutta hyvän ja innostavan opettajan. Tämä opetti käyttämään olemassa olevia välineitä hyvin. “Jo ihan perusvälineidenkin hallitsemisella pääsee tosi pitkälle”, Pete muistuttaa.

Jonkinlainen kipinä puutöitä kohtaan syntyi jo tuolloin, ala-asteikäisenä. Vaikka maailma sähköistyy kiihtyvällä tahdilla, pitää Pete perinteisiä kädentaitoja silti äärimmäisen tärkeinä. “Ongelmana on, ettei taitoa arvosteta ja ajatellaan, että kaiken saa valmiina. Se on tietysti tavallaan totta, mutta jos haluaa jotakin yksilöllisempää tuotetta, niin sitten jonkun ihmisen pitää tehdä se. Ja tällä henkilöllä on aina oma persoonansa, mikä näkyy lopputuloksessa. Mä arvostan sitä ainutkertaisuutta.”

Peten mielestä kaikenlaisten käsitöiden ei kuulukaan näyttää tehdastekoisilta. “Jos vaikka kaikki Vihtijärven koulun 40 oppilasta tekisivät puu-ukon, niin lopputuloksena olisi 40 erilaista puu-ukkoa. Toki niitä voi sitten arvostella ja pisteyttää erilaisiksi, mutta se on vaan yhden ihmisen mielipide ja ne on kaikki silti puu-ukkoja. Mun mielestä tärkeintä on, että ne tulisivat tehdyiksi. Koulumaailmassa kyse ei pitäisi olla siitä, kuka tekee hienoimman vaan siitä, että kaikki oppivat käyttämään tarjolla olevia välineitä mielekkäällä tavalla.”

Eikä yksin tarvitse osata kaikkea. Keittiön saarekkeen yllä riippuu Peten tukista tekemä valaisin, johon jokikuntalainen seppä on tehnyt taotut metalliosat.

Keittiöstä otetun kuvan taustalla näkyy sirkkeli. Se on keskellä olohuonetta, sillä Pete rakensi lapsille hiljan uuden huoneen yläkertaan.

Kädentaidot pitää säilyttää

Petelle puu on ollut aina se materiaali, jonka parissa hän tykkää eniten työskennellä. Mentorikseen hän mainitsee edesmenneen kyläläisen, puuseppä Heikki “Hemu” Harjun. “Kunnioitan Hemun muistoa ja teen surutyötä muistelemalla hänen oppejaan ja pitämällä omalta osaltani huolta siitä, etteivät tällaiset taidot katoa.” Kaksi ja puoli vuotta sitten hän perusti puusepän töitä varten oman yrityksen, PoP Design Pajan. Vanhana yksityisyrittäjänä oli kuulemma helppoa ajautua yrittämisen pariin uudestaan. Myös puoliso Minna on yrittäjä, hän omistaa Shell-huoltoaseman Karkkilassa. Varsinaisen elantonsa Pete hankkii edelleen rautakaupan yritysmyynnistä. “Käytän sitten kaiken ylimääräisen ajan, mitä tässä lapsiperhearjessa on tietenkin ihan valtavasti, erilaisten projektien edistämiseen”, Pete nauraa. Yritystoiminta on muotoutunut pikkuhiljaa, esimerkiksi materiaaleja hän on hankkinut vähitellen töiden ohella. “En alussa niinkään investoinut yritykseen vaan tein erilaisia projekteja, joista sain sitten vähän pääomaa, jonka taas jatkosijoitin. Se on mahdollistanut yrityksen kasvun nykyiseen muotoon.”

Tulevaisuuden haaveista kysyttäessä Pete naurahtaa, että haaveita pitää tietysti aina olla. Tällä hetkellä yritystoiminnan laajentaminen kokopäiväiseksi työksi ei ole kuitenkaan vielä ajankohtaista. “Ehkä se on tällä hetkellä enemmän sellainen harrastus - ja terapiaväline. Samanaikaisesti pirun kivaa.” Yksi haave on kuitenkin auttaa ihmisiä säilyttämään heille tärkeitä muistoja arvokkaalla tavalla. Tavanomaisempien puutöiden lisäksi Pete tekee nimittäin myös tavaroiden esillepanoja. “Ajatuksena on, etteivät muistot jäisi pölyttymään laatikoihin, vaan niille tehtäisiin nätti esillepano. Mä olen tehnyt esillepanoja mm. vanhoille jääkiekkokypärille. Kiva niitä pöytiäkin on tehdä, ei siinä, mutta tämä on tällä hetkellä itselle se kiinnostavin juttu.”

Loppuun Pete vielä toteaa, ettei tämänkaltainen harrastus- tai liiketoiminta olisi mahdollista muualla. Tälläkin hetkellä varastossa on yli kahtakymmentä erilaista puulajia, jotka vievät valtavasti tilaa. “Vaikka jossain vaiheessa elämää tuntuisikin, että tämä kylä on yksi iso rangaistuslaitos, niin jossain kohtaa elämä aukeaa taas uudestaan, toisenlaisena.”

(MV)

PoP Design Pajan Facebook-sivuilta löytyy paitsi jonkin verran kuvia tähänastisista töistä, myös yrityksen yhteystiedot. Kuvia jo tehdyistä esillepanoista on kuulemma tulossa pian.

Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu kylällä - tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.