Yli-Sepässä laulettiin maakuntalauluja 14.8.2016 Vihdin seurakunnasta eläkkeelle jääneen kanttorin dir.cant. Martti Kilpeläisen johdolla. Sunnuntai-illan ratoksi Yli-Seppään oli kokoontunut yli 40 innokasta laulajaa.
Kilpeläinen kertoi aluksi maakuntalaulujen historiasta; Suomen ollessa 1800-luvulla Venäjän vallan alla, suomalaisissa virisi tarve suomalaisuuden ja oman kotiseudun perinteiden vaalimiselle. Niinpä kaikki maakuntalaulut on sävelletty ja sanoitettujo ennen Suomen itsenäistymistä. Kansakoululla oli myöhemmin tärkeä rooli laulujen vaalimisessa. Kilpeläinen totesinkin hymyssä suin laulukuoroamme katsoessaan, että paikalla on selvästikin maakuntalauluja laulanut sukupolvi. Nykyisistä koulujen laulukirjoista kun maakuntalaulut ovat jo poistettu. Maakuntalaulujen laulaminen yhdessä oli niiden syntyaikoina tärkeä keino musiikin luomiseksi ja kuulemiseksi; radio, tv ja spotify olivat silloin vielä kaukana tulevaisuudessa. Kilpeläinen selitti myös sen, miksi monet maakuntalauluista ovat sävelletty nykyihmisten kannalta hankalan korkeissa sävellajeissa; olemme silloisia ihmisiä pidempiä ja äänemme on mataloitunut. Ykskantaan hän totesikin, että Yli-Sepän lauluillassa noudatetaan ääni ja mies periaatetta ja hän on se mies, joka päättää miltä korkeudelta lauletaan. Ja erinomaisesti hän johdattikin laulujat maakuntalaulujen pariin.
Ensimmäisenä laulettiin vanhin maakuntalaulu; 1850-luvulla A. Oksasen sanoittama ja Karl Collanin säveltämä Savolaisten laulu. Saimme myös kuulla, että ainoa alkujaan ruotsiksi kirjoitettu maakuntalaulu on Vaasan marssi. Nyt heläytimme sen suomeksi. Kolmantena lauloimme Hämäläisten laulun, jonka oli sanoittanut J.H. Erkko vanhaan saksalaiseen sävelmään. Sitten oli Karjalaisten laulun vuoro. Kilpeläinen kertoi, että se on maakuntalauluista lauletuimpia johtuen karjalaisten levittäytymisestä ympäri Suomen. Hän lupasi säestää laulun mahdollisimman matalalta sanoen: ”Mikä kirkkaudessa menetetään, se voimassa voitetaan!” Ja näin oli!
 |
 |
| Väliaikakahveille siirryttiin pöytien ääreen. | Tarjoilut olivat kauniisti esillä. |
Sitten laulettiin vielä Kymmenen virran maa ja riennettiin väliajalle maistamaan kyläyhdistyksen tarjoamia pullakahveja. Mikäpä oli sen jälkeen pullanmurut suupielissä laulaa Nälkämaan laulu, joka toiselta nimeltään on Korpikainuun marssi. Uusmaalaisten laulusta Martti Kilpeläinen totesi, että se on maakuntalauluista konstikkain ja vaatiikin näin ollen jämptin vetäjän. Kun laulusta oli selvitty kunnialla Kilpeläinen antoi suullisen todistuksen: ”Uusmaalaisten laulun peruskurssi suoritettu!” Satakunnan laulu oli vähän oudompi, mutta kunnialla siitäkin selvittiin. Sen oli alkujaan kirjoittanut kouluneuvos Aino Voipio Länsi-Suomen kansanopiston juhlavuoden kunniaksi. Säveltäjä oli kouluhallituksen ensimmäisenä tarkastajana toiminut Aksel Törnudd.
Varsinaissuomalaisten laulusta kuulimme, että se oli voittanut runokilpailun ja tullut valituksi 24 runon joukosta parhaaksi. Keski-Suomen kotiseutulaulun oli sanoittanut erinomaisena puhujanankin tunnettu Martti Korpilahti ja oli säveltänyt Ivar Widen. Viimeisenä maakuntalauluna lauloimme Kymenlaakson laulun ja sen jälkeen kyläyhdistyksen edustaja, Kaarina Pullinen, kukitti meitä mainiosti säestäneen ja laulattaneen dir. cant. Martti Kilpeläinen. Iloisen puheensorinan saattelemana lauluväki lähti leppeässä sunnuntai-illassa kohti kotia.
(16.8.2016 SP)
