Teksti: Rauli Augustin
Kevätaamu Ylimmäisellä. Kuva: Kaarina Pullinen
Ylimmäisen järvi tai Ylimmäisten järvi – molempia taivutuksia on käytetty järven vaikutuspiirissä.
Järviallas on suuruudeltaan 127 hehtaaria. Sen keskisyvyys on 3,8m ja matalin kohta vain 1,4m. Syvin kohta on 10,5m sijoittuen järven itäpäähän. Länsipäässä on pienehkö noin 6m syvä painauma. Ylimmäinen on Vihdin kolmanneksi syvin järvi. Pituutta sille kertyy 3,5 km, leveyttä enimmillään 0,5km ja kapeimmillaan 0,1 km. Järvi on 97,6 m merenpinnan yläpuolella.
Järveä kuvaillaan osuvasti Lauri Jämsäsen säveltämässä ja Tarja Johanssonin sanoittamassa laulussa Ylimmäisen kimalteet.
Veden virtaus ja rannat
Suurin vesimäärä tulee Ali-Kärrin joesta. Joen alkupäät levittyvät Kuonijokeen ja Maijanojaan. Kuonijoki saa alkunsa Kuonasuolta ja Kuonjoen suoalueelta, Isosuolta. Maijanojaan virtaavat vedet Keihässuon laajalta alueelta.
Petäyksen järvesta laskee laskuoja suoraan Ylimmäiseen.
Pienempiä vesimääriä tuottavat Pärehöylänoja Rönninkorvesta ja Pilliniitunoja Pilliniitusta. Linjassuo, Mäntysuo ja Uudenkylän pellot tuottavat myös lisävettä jonkin verran. Järven eteläisellä rannalla on useitä pienempiä lähteitä, jotka tuovat pohjavettä altaaseen.
Lähtevä vesi virtaa Koskelan luota suoraan Alimmaiseen eli Niemenjärveen.
Rannat ovat rehevöityneet ja ruovikoituneet, eikä avonaisia hiekkarantoja ole. Enää ei ole mahdollista pitää rantahietikolla ”juoksukilpailuja” kuten vielä 1950-luvulla.
Teollisuus ja taloudellinen hyödyntäminen
Varsinaista teollisuutta ei ole tiedossani. Vettä ja vesivoimaa on käytetty sahalaitoksen, myllyn ja generaattorin voimanlähteenä vasta Alimmaisen jälkeisessä joessa. Ylimmäisten järveä käytettiin keväisin vesivarastona jolloin tulvavettä säädeltiin Koskelan kohdalla olevalla tammella (padolla).
Talvisin järvestä nostettiin jäitä, jotka varastoitiin sahanpuruihin. Jäät käytettiin kesällä mm. maidon jäähdytykseen. Jäännostot tapahtuivat Nygrannin sekä Ketolan rannasta ja ne tehtiin talkootyönä. Talvisin jäätä käytettiin myös kulkuyhteytenä siten, että jäälle johti ura aivan Järvensivun rapun edestä. Se päättyi, jään paksuudesta riippuen, Solvallan ja Koskelan rajamaille tai Ketolan rantaan. Tietä harvemmin aurattiin edes hevosvetoisella lumiauralla vaan se pysyi kulkukelpoisena rekien ja kulkijoiden tallaamana. Jäätie oli myös tärkeä rahdin ajossa Hiiskulan kartanolle. Kartanon puutavaraa ajettiin hevosvetoisena koko Ylimmäisten järven alueelta. Sodan aikana jäätiellä kuljetettiin mm. Kärjen, Kukkuran ja Airolan metsistä halkoja Röykän rautatieasemalle, kertoi Risto Salo. Isoäitini muisteli jäällä kuljetetun rekipeleillä takkirautaa (valimon raakarautaa) Korven asemalta Högforsin tehtaalle 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.
1950 -luvun alussa oli heikoille jäille ajettu kuorma-auto, joka putosikin jään läpi. Kuljettaja pelastautui ja auto hinattiin rannalle. Ilmakkaan Pentti oli uteliaana nuorena poikana käynyt, kielloista huolimatta, katsomassa avantoa, jonka oli peittänyt kirkas jää, ja kerännyt jäähän kiinnittyneitä johdonpätkiä. Sodan jälkeen kaikki irtain oli arvokasta pikkupojallekin. Suunnilleen samoille rannoille putosi kevätjäihin Järvelän Jussin hevonen. Hevosen pelastushommiin osallistui isänikin, joka vanhana rakuunana oli saanut koulutusta moiseen tehtävään. Hevonen pelastui ja ohjastajakin sai kuulemma lämmikettä ”ytimeensä”.
Henkilön hukkumistapauksia tiedossani on onneksi vain yksi, jossa uimaan juosseista pojista eräs oli vetänyt vettä keuhkonsa täyteen ja hukkunut.
Järveen on upotettu puhelinkaapeli, jonka liikkumista on estetty rakentamalla pylväskehikko keskelle järveä painamaan kaapeli pohjaan.
Vesi
Pääsääntöisesti Ylimmäiseen virtaava vesi tulee suoalueilta, josta ymmärtääkseni johtuu veden tummahko väri. 1950-luvulla, kun suoalueita alettiin kuivattamaan, pääsivät humuspitoiset suovedet suoraan laskuojia pitkin järvialtaisiin. Asiaa ryhdyttiin korjaamaan tekemällä soille laskeuma-altaita, joille toivottiin humuksen laskeutuvan ennen virtausta. Aikaisemmin tämän hoiti luonto itse suodattamalla veden sammalistoissaan ja pitämällä virtaukset maltillisina. Vielä 1950- luvulla saattoi Ylimmäisen vettä käyttää talousvetenä pelkäämättä suolistosairauksia. Veden puhtautta parantaa järveen virtaava lähdevesi ja rannoilla kasvava osmankäämi.
Maanviljelys omalta osaltaan lisäsi järven kuormitusta. Harvat peltojen pintavedet pääsevät nykyään valumaan suoraan vesistöön. Aiemmin keväiset tulvavedet sitä vastoin huuhtoivat laajoilta alueilta pelloilla käytettäviä lannoitteita. Unohtaa ei sovi myöskään voimakkaasti levinnyttä vapaa-ajan asutusta ja sen mukanaan tuomaa lisäkuormitusta.
Kalat ja ravut
Järvessä on tavanomainen sisävesien kalakirjo: ahven, hauki, särki, lahna, siika jne.
Kalastuksen perusajatus lienee ollut, torppien itsenäistyessä, kalakannan säilyminen ja hyödyntäminen jokapäiväisenä lisänä ruokapöytään. Ylimmäinen on yksi harvoista järvistä, joissa tiloille osoitetut, manttaalin mukaiset, kalavesialueet on myös merkitty maastoon. Merkintä on silloisen maanmittauslaitoksen tekemä ja raja näkyy rannalla kahtena peräkkäisenä kiviin porattuna rautatappina. Tapeista toinen on ihan vesirajassa ja toinen noin 10 metrin päässä maalla.
Kalastusalueiden omistajat pääsevät alueilleen venevalkamien kautta. Ylimmäisen järven rannalla on valkamia kolme kappaletta: Järvensivun, Järvenpään ja Ketolan rannassa. Kulkuyhteys valkamiin on kirjattu erottamisajankohtana seuraavasti: ”Annamme luvan kulkea maittemme yli.”
Kalaistutuksia on tehty ainakin 1940-luvulta lähtien, jolloin itäpäähän vapautettiin hauen poikasia. Tiedossani on, että ainakin vuonna 1973 järveen istutettiin 26190 kpl erilaisia kaloja ja poikasia – haukia, karppeja, lahnoja, siikoja ynnä muita. Nyttemmin järven kalastuksen vaikuttaja ja suurinta osaa hallinoiva Ylimmäisen kalastusyhdistys on suorittanut merkittäviä kalaistutuksia lisäten lajikantaa mm. kirjolohella.
Muistissani on, että Pärehöylänojassa olisi ollut nahkiaista muistuttava kala. Minne ja miksi kala katosi, ei ole tiedossani.
Voimakas jokirapukanta on vaihdellut järvessä tasaiseen tahtiin ollen välillä lähes olematon. Rapuja riitti hyvinä vuosina myytäväksikin. Tämänhetkinen kanta on heikko. Täplärapuistutuksia on suoritettu viime vuosina ja kanta nouseva. Täpläravun pyynti poikkeaa jokiravun pyynnistä ja vain opettelemalla pyyntipaikat ja -tavat voi päästä hyvään tulokseen.
Linnut
Järvessä on monipuolinen lintukanta, mm. uikkuja, sorsia, harmaahaikaroita, kuikkia, joutsenia ja lokkeja. Onpa koskikarakin näyttäytynyt laskuojassa. Joutsenet ovat valloittaneet itselleen pesintäalaa itäpäädystä, samoin kurjet. Isojen lintujen voimakas ääni ilmoittaa kevään saapumisesta ja pesintäreviirien varauksista.
Kalasääksi kalasteli usein järvellämme mutta sitä ei ole näkynyt pesivänä yksilönä muutamaan vuoteen.
Turkiseläimet
Pienemmissä laskuojissa majaili aikaisemmin runsas piisamikanta. Kevätpyynnillä saattoi saada mukavasti taskurahaa syksyn pienriistametsästyksen panostarpeisiin. Piisamikanta hävisi useista järvistä eikä sen alenemisen syytä ole varmuudella voitu selvittää. Tilalle on tullut uusina lajeina minkki, saukko ja rantoja kiertelevä supikoira. Tulokkaiden metsästys on lähinnä riistanhoidollista, sillä minkki ja supi ovat aikamoisia pesärosvoja. Niille kelpaavat munien lisäksi lintujen poikaset ja kaikki mikä liikkuu ja on syötävää.
Talvisin jäällä voi nähdä ilveksen, suden, ketun, jäniksen ja sorkkaeläinten jälkiä.
Veneily
Järvi on pieni, joten siinä jaksaa edetä soutaen. Koska järvessä ei ole selkävettä, on sovittu, ettei järvellä käytetä polttomoottoreita. Muutama purjevene ja lainelauta viihdyttävät ympäristöä kesäauringossa.
Veneillä liikkuvat pysyttelevät kohteliaasti poissa asuttujen rantojen ja laiturien lähialueelta.
Kasvit
Yleinen ulpukka näyttäytyy lähes kaikkialla järven rantavesissä. Sen keltainen kukinto ja isot vihreät, myöhemmin myös violetin väriset lehdet reunustavat järven rantaruovikoita. Muutamia valkeakukkaisia lumme-esiintymiä erottuu ulpukoiden joukosta. Rannoilla tapaa myös osmankäämejä, vitakasveja, natakasveja ja monia muita kauniita kesäkukintoja. Järvikaisla näytti katoavan piisamien myötä mutta nyt sekin on saanut uutta jalansijaa vahvoine pilleineen.
Kirjoittaja on Ylimmäisen rannoilla lapsuutensa viettänyt ja siellä yhä vapaa-aikanaan viihtyvä syntyperäinen vihtijärveläinen, joka on vuosikymmenten varrella havainnoinut järven elämää.
