Lue Vihtijärven VPK:laisten kokemuksista Kalajoen savuisissa olosuhteissa.
Vihtijärven VPK:sta osallistui kolme sammuttajaa, Mirja Mynttinen, Antti Saari ja Olli Saira menneen viikonlopun ajan Kalajoen metsäpalon sammutustoimiin osana Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokuntien osastoa. Tässä Ollin kertomus ja kuvat matkasta.
Perjantai 30.7.2021 klo 17:30
Matkaan lähdettiin perjantaina kun osallistujat olivat vapautuneet töistään. Ajoneuvona Vihtijärven miehistöauto RLU 577, jolla kävimme poimimassa kyytiin vapaaehtoisia Vihdin ja Tuorilan paloasemilta ennen suuntaamista Riihimäen ABC:lle jossa kohtasimme muut Lohjan alueen palokunnat. Tästä jatkoimme kolmen auton letkassa kohti kalajokea. Alustavan tiedon mukaan sammutustoimet alkaisivat n. 8 aikaan lauantai aamuna.
Lohjan alueen palokunnat kokoontuivat Riihimäen ABC:llä.
Saavuimme majoituspaikalle Ylivieskaan noi yhden aikaan yöllä jossa kävi ilmi, että paikalle olikin saapunut enemmän väkeä ympäri Suomen palokuntien kuin oli ilmoitettu, eikä meille ollut osoittaa vuoteita. Olimme kuitenkin varustautuneet makuupussein ja -alustoin joten unenpäästä saatiin kiinni kyllä ihan lattiallakin. Ne unet kyllä jäivät auttamattoman lyhyiksi. Aloitusaikamme olikin aikaistunut 4:30:een.
Lauantai 31.7.2021 klo 3:30
Herätys oli tosiaan tunnin unien jälkeen klo 3:30. Söimme majoituspaikassa nopean aamupalan ja suuntasimme käskynjakoon Raution paloasemalle, noin puolen tunnin ajomatkan päähän.
Komentopaikalla Raution paloasemalla ennen siirtymistä paloalueelle.
Paloasemalla meille jaettiin vesipulloja, hengityssuojaimia, sadeasuja ja hanskoja sammutustyötä varten. Samalla joukkueenjohtajamme saivat kuvauksen kohteesta ja tehtävästämme. Meistä tuli 2. joukkue ja saimme vastuualueeksemme paloalueen koillisosan.
Paloasemalta ajoimme vielä lyhyen siirron metsäautoteille alueen lähettyville, jonne jätimme miehistöautomme. Porukasta nimettiin ryhmänjohtajat ja jäsenet sammutusryhmiin, kolme säiliöauton kuljettajaa, kaksi mönkijäkuskia ja huoltojoukot. Muodostimme sammutusryhmän Vihdin ja Vihtijärven sammuttajista, yhden vihtijärveläisen liittyessä Ventelän sammutusryhmään. Tuorilan sammuttaja lähti ajamaan säiliöautoa. Hoidimme siis alueen vesihuollon ja logistiikan koko lailla itsenäisesti. Sammutusryhmät ja heitä johtava joukkueenjohtaja siirtyivät paloalueelle vielä muutaman kilometrin matkan mönkijöiden kyydissä.
Mönkijän kyydissä palopaikalle.
Paloalueelta vapautimme nokisen ja väsyneen näköisen Itä-Uudenmaan ja Lapin pelastuslaitoksilta kootun joukkueen. Me hoitaisimme homman seuraavat 12 tuntia ja sitten he saapuisivat puolestaan vapauttamaan meidät. Joukkueenjohtajan väsymys paistoi hänen esitellessään meille alueen, aamun kähmässä emme löytäneet missä kulki runkolinja, josta vettä alueelle syötettiin. Myöhemmin kun katsoin, niin menimme siitä noin 10 metrin päästä ohitse.
Ryhmille jaettiin vastuualueet ja aloitimme sammutustyön. Kivikkoisessa maastossa liikkuminen ja letkujen vetäminen oli raskasta ja samalla jouduimme varomaan puita, joista tuli oli polttanut juurakot ja niiden seassa olleen turpeen siten, että niitä oli osa jo kaatunut ja osa oli konkelossa toisia puita vasten.
Vaaran paikka. Tuli on polttanut juurakon.
Alueellemme tulikin lauantaina moto ja metsätraktori kaatamaan ja korjaamaan pois puustoa sammutettavalta alueelta samalla kun me kaivoimme ja sammutimme kyteviä pesäkkeitä.
Samaan aikaan sammutustöiden kanssa raivattiin alueelta puustoa.
Sammutustyöt jatkuivat seuraavat reilut 12 tuntia ja niiden aikana saatiin rajoitusalue, jolla työskentelimme sammutettua kertaalleen aika tarkkaan savuttomaksi. Tiesimme kuitenkin jo vanhasta kokemuksestakin, että huomiseen mennessä siellä todennäköisesti nousisi savu taas sieltä, täältä. Kivikkoon ja soraan sitoutunutta lämpöä ei ihan niin vaan saada poistettua ja palo voi kyteä yllättävänkin pitkiä aikoja turpeisessa maastossa. Iltapäivästä saimme alueelle myös kaivinkoneen, jonka avustuksella aloimme edetä kohti paloalueen keskustaa, missä suunnassa oli syviä turvekasoja, joiden sammuttaminen ilman niiden auki kaivamista olisi ollut mahdotonta.
Huolto alueelle toimi mönkijöiden avulla ja saimme tiiviiseen tahtiin lisää juomavettä ja ruokaa alueelle. Huolto toimi mainiosti, mikä oli omiaan lisäämään työn tehokkuutta. Ei ainakaan tarvinnut kärsiä nälästä tai janosta. Uupumus kyllä hiipi jo puolentoista vuorokauden ja yhden nukutun tunnin jälkeen itse kullekin sammutusoperaation loppupuolella. Yksikönjohtajalle oli älylaitteet rekisteröineet 12 kilometriä kävelyä palomaastossa.
Kuuden aikoihin saapunutta Itä-uudenmaan porukkaa oli vastassa nokinen ja väsyneen näköinen Länsi-Uudenmaan joukkue. Siirryimme mönkijöillä miehistöautoille ja ajoimme majoituspaikalle saunaan. Täällä saimme tiedon, että seuraavaksi yöksi oli meille varattu majoitus lähistön muista majoitustiloista. Täksi yöksi pääsisimme nukkumaan oikeisiin sänkyihin! Pienestä voi ihminen olla onnellinen. Siirtymien, saunan ja iltapalan jälkeen pääsimme nukkumaan n. klo 22.
Sunnuntai 1.8.2021 klo 3:15
Sunnuntain herätys oli vartin lauantaita aikaisemmin jotta ehdimme majoituskeskukseen palauttamaan avaimet ja aamupalalle. Kello 4:30 kohtasimme taas komentopaikalla Raution paloasemalla ja siirryimme paloalueelle.
Ryhmä ”Vihti” jäi eilen kastellulle alueelle sammuttamaan viimeisiä kytöjä ja ylläpitämään painnenkorotuspumppua jolla syötettiin alueelle saapuvaa vettä edelleen eteenpäin. Sammutustyön painopiste oli edennyt noin 200 metriä eteenpäin ja jatkui kaivurin ja moton avustuksella hitaasti syvemmän turpeen alueeella.
Paineenkorotuspumppu.
Seuraavat kahdeksan tuntia kaivelimme kytöjä ja sammutimme niitä, samalla kun välillä lisäilimme moottoriruiskuun bensaa. Päivää leimasivat myös useat letkurikot, joita paikkailtiin joko letkupaikoilla tai vaihtamalla letkuja. Mönkijät ajoivat taas tarvikkeita sinne missä niitä tarvittiin.
Puolen päivän aikaan jätimme paloalueen ja tehtävämme tuli päätökseen. Läheisellä koululla pääsimme käymään vielä suihkussa ja nautimme lounaan ennen kuin aloitimme jälleen matkamme kohti kotia. Ajettuamme jälleen lenkin Tuorila – Vihti, saavuimme omalle asemallemme, jossa vielä sammutusasujen laittaminen pesuun ja auton siivous. Kotiin pääsimme n. klo 22.
Kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvä mieli. Unet jäivät vähiin, mutta muuten homma oli hyvin järjesteltyä, varsinkin kun ottaa huomioon tilanteen poikkeuksellisuuden. Jokilaaksojen pelastuslaitos on laittanut alueella isot pyörät pyörimään ja tukea on saatu koko Suomen alueelta. Toiminta tulee jatkumaan ainakin seuraavan viikon vastaavan laisena. Myös Länsi-Uudenmaan alueelta on lähdössä pelastusosastoja koko viikon ajaksi, siten että kukin osasto on paikalla parin päivän ajan.
Vapaaehtoisten panos tämän palon loppuun saattamisessa on merkittävä. On hienoa, että saamme olla osa tätä porukkaa, joka yhdessä rintamassa taistelee punaista kukkoa vastaan.
(Teksti ja kuvat: Olli Saira 2.8.2021)
