Vihtijärven vanhustenjuhlalla pitkä perinne
Sunnuntaina 9.10.2016 vietettiin lämminhenkistä Vanhusten kirkkopyhän juhlaa Vihtijärven Kappelissa, jonne oli kokoontunut iloinen joukko väkeä messuun ja sen jälkeen pidettyyn kylän omaan vanhustenjuhlaan.
Messusta vastasi Vihdin seurakunnan johtava kappalainen Kaiju Himanen, häntä avusti diakoni Mervi Laamanen ja kanttorina toimi Ulla Eho-Saario. Messusaarnan aihe ”Jeesuksen lähettiläät” sopi hyvin myös valtakunnallisen vanhustenviikon teemaan. Messun aluksi sellosoolon soitti Nikolai Brummer. Messuosuuden päätteeksi nautittiin makoisat kirkkokahvit ja suntio Anne Hamporin leipomat ihanat omenapiirakat.
Messu alkoi Nikolai Brummerin sellosoololla.
Eva Oksa kertoi vanhustenjuhlan historiasta.
Vihtijärven diakoniakerhon järjestämän juhlan juonsi Eva Oksa. Eva kertoili aluksi mielenkiintoista historiaa siitä, miten vuonna 1952 Vihtijärven ensimmäistä vanhusten juhlaa oli vietetty. Kylälle oli vuonna 1950 koulun kinkereillä perustettu Diakoniakerho. Vihdin silloisen kappalaisen W.J.P. Hidénin johdolla oli koottu toimikunta, jonka tehtävänä oli järjestää juhla 65 vuotta täyttäneille vanhuksille. Toimikuntaan oli valittu Silja Korpiniitty, Aili Salo, Eeva Paakkala ja Olga Vihtijoki, jotka asuivat eri puolilla kylää. Eva oli haastatellut Ritva Lehtosta, joka muisti käyneensä äitinsä, Olga Vihtijoen puolesta, henkilökohtaisesti kutsumassa tupakkiarolaisia juhlaan mukaan. Samoin olivat muut toimineet omilla tahoillaan ja kaikkien kylän vanhusten ovilla oli käyty kutsu esittämässä.
Juhlapaikkana toimi Yliseppä, jonka Insinööri Hans Brummer oli ystävällisesti antanut käyttöön seurakunnallisiin tapahtumiin. Ylisepän pihamaalle oli kerätty penkkejä ja juhlaa vietettiin ulkosalla. Paljon oli juhlavieraita kerääntynytkin pihamaalle. Pastori Hidén itse saapui paikalle polkupyörällä kirkonkylältä. Tarjottavat oli tietenkin itse leivottu ja kahvit keitelty Salon keittiössä. Niin ja kuulimmepa myös tarinan Hidénin hatusta, joka matkaili juhlan jälkeisenä aamuna maitoautolla kirkonkylälle omistajalleen.
Vanhusten juhlia vietettiin 50-luvun lopulla syksyisin kyläkoululla ja muutaman kerran käytiin kunnantalolla kirkonkylässä, mutta vuodesta 1961 Vihtijärven Kappelin valmistuttua, juhlapaikkana on ollut itseoikeutetusti kappeli.
Tämänvuotinen juhla jatkui yhteisellä virrellä 338, jonka jälkeen Vihtijärven kappelikuoro esitti Bernice Brummerin johdolla ja Ulla Eho-Saarion säestämänä laulun Rukous Suomen puolesta. Wilhelm Brummer lausui ensin laulun tekstin. Toisena lauluna kuoro esitti laulun On yksi sana ylitse muiden.
Juhlakansalle esittäytyi seurakunnan uusi työntekijä, johtavana pappina juuri työnsä aloittanut Kaiju Himanen. Hän kertoili miten hän oli kasvanut lapsuutensa pappilassa. Hän oli kokeillut muutamia muitakin ammattivaihtoehtoja ja löytänyt kutsumuksensa ja palvelutehtävänsä papin ammatista. Muutto Vihtiin, tutustuminen uuteen seurakuntaan ja asuinpaikan valinta oli päällimmäisenä hänen nykyhetkessään.
Kaiju Himanen on Vihdin seurakunnan johtava kappalainen. Vierellä Wilhelm Brummer.
Ohjelman esittäjänä kuulimme Anna-Liisa Vottosta. Ensi vuonna 90 vuotta täyttävä Anna-Liisa vietti lapsuutensa sisarustensa kanssa kyläkoululla, jossa isä oli koulun opettajana. Vielä Anna-Liisaa näkee kylällä kesävihtijärveläisenä. Elämäntyönsä hän teki lastenhoitajana Helsingissä, jossa hän oli hoitamassa erityisesti poliolapsia sekä aikuisia Auroran sairaalassa. Runoja hän on kirjoittanut koko elämänsä, lohdutukseksi ja elämänvoimaksi. Juhlassa kuulimme kaksi runoa: Marraskuun 20. ja Miksi juuri minulle.
Anna-Liisa Vottonen lausui kaksi omaa runoaan.
Eija Sinikka Jokinen vei juhlakansan slaavilaisiin tunnelmiin esittämällä venäläisen kansansävelmän Tiet.
Toinen runonlausuja oli Tarja Johansson, joka esitti kirjoittamansa herkät runot Lapsuuden kesä ja Enkeli. Enkelirunon hän oli kirjoittanut erityisesti sairaan naapurinsa toivomuksesta. Tarjalta on ilmestymässä jo toinen runokirja.
Juhlan lopuksi laulettiin kiitosvirsi ja diakoni Mervi Laamanen kokosi juhlaväen sananmukaisesti käsi käteen jakamaan hetken yhdessä.
Teksti: Eva Oksa ja Pirkko Karjalainen, kuvat: Asko Ojanne
(20.10.2016)
