Etätyöstä uuteen elämään
Kuukauden kyläläisemme on ennättänyt nähdä kylällä suunnilleen yhden kokonaisen vuoden kierron. Maalle muutto on sujunut ilman suurempia kommelluksia, ellei lasketa lukuun joitakin sisälle eksyneitä hiiriä, tai sitä, kun vesiputket kerran jäätyivät. Silloin asia konkretisoitui aiemmalle kaupunkilaiselle: ai niin, nyt asutaankin maalla.
Kun koronapandemia vyöryi Suomeen keväällä 2020, Sininkin työpaikalla Liikenne- ja viestintäministeriössä menivät työnteon käytännöt uusiksi. Hyvin nopeasti alkoi näyttää siltä, että etä- ja läsnätyötä yhdistelevästä hybridimallista tulisi uusi normaali, vaikka pandemia lopulta väistyisi. Mielessä alkoi kyteä, olisko tässä tilaisuus toteuttaa yksi tulevaisuuden haave, muutto maalle.
Loppuvuonna 2020 Sini alkoi puolisonsa kanssa etsiä sopivaa uutta kotia, jossa olisi omaa pihaa ja tilaa ympärillä. Sinne voisi vihdoin ottaa hieman isomman koirankin, Sini mietti. Unelmien paikan pitäisi löytyä kuitenkin noin tunnin säteellä Helsingistä, jotta työpaikalle pääsee tarvittaessa sujuvasti.
Vihtijärvi ei ollut entuudestaan tuttu, mutta myynnissä ollut talo alkoi heti kiinnostaa. Sitä lähdettiin katsomaan marraskuun ankeimmilla keleillä, ja paikka tuntui varovaisesti hyvältä. Toisella käynnillä, kun vuosi oli jo ehtinyt vaihtua, paikka lumosi täysin. Lumi oli satanut maahan, ja piha näytti satumaisen kauniilta. Päätös oli syntynyt.
Sini kertoo, ettei ole ennättänyt laajentaa reviiriä kovin paljon. Oman talon laittamisessa ja uuden pihan tutkimisessa on riittänyt puuhaa, ja lenkkeilymaastot Serbiasta adoptoidun Azija-koiran kanssa löytyvät heti kodin nurkalta. Lähimpien naapureiden kanssa on vaihdettu kuulumiset ohimennen, mutta muutoin kylä ei ole vielä kovin tuttu. Sini kuitenkin seurailee kylän Facebook-ryhmää, ja kiittelee sen positiivista henkeä sekä kysymyksiinsä saamiaan ystävällisiä vastauksia. ”Täällä tuntuu olevan positiivinen ja aktiivinen meininki.”
Maalla asuminen on sopivaa vastapainoa kiireiselle työlle. Tällä hetkellä Sini johtaa Liikenne- ja viestintäministeriön peruspalveluyksikköä. Työhön liittyy paljon erilaista lainvalmistelua, kuten esimerkiksi juuri nyt lausuntokierroksella oleva ajokorttilain uudistus, mikä koskettaa montaa vihtijärveläistäkin perhettä. Esitysluonnokseen sisältyy, että 17-vuotiaiden ajokorttien poikkeuslupamenettelystä luovuttaisiin. Sini täsmentää, että käytännössä kyse ei ole ajokortin saamisen kriteerien tiukentamisesta – oikeastaan päinvastoin.
Mikäli esitys menee läpi, kaikilla 17-vuotiailla olisi mahdollisuus hankkia ajokortti ilman erityisiä perusteluja, mutta huoltajan suostumuksella. Aivan vapaasti ei kuitenkaan saisi huristella, vaan alaikäisen ajokorttiin tulisi todennäköisesti myös rajoituksia: esimerkiksi se, että ajaa ei saisi viikonloppuisin klo 00–05 välillä. Lopulliset rajoitukset eivät kuitenkaan vielä ole selvillä, ja tarkoituksena on, että eduskunta ratkaisee lain sisällön tulevana keväänä. Tarkoituksena on mahdollistaa nuorten liikkumista sujuvasti myös haja-asutusalueilla, mutta toisaalta samalla parantaa turvallisuutta. Tätä varten ajo-opetukseen esitetään myös lisätunteja. ”Tähän asti nuoren ajokortin saaminen on perustunut tarveharkintaan, mutta jatkossa sen sijaan painotettaisiin turvallisuutta”, Sini summaa.
Työn lisäksi Siniä pitää kiireisenä rakas hevosharrastus. Tie vie espoolaistallille useasti, ja joinakin kesinä Sini myös kilpailee este- ja kenttäratsastuksessa puoliaktiivisesti, harrastelijana. Omaa hevosta ei ole, eikä sellaista ole suunnitelmissa edes nyt maalle muuton myötä. Hevosen pito kotona on iso ajallinen ja taloudellinenkin panostus, johon ei tällä hetkellä ole halua. Lisäksi espoolaistallille on syntynyt mukava oma yhteisö ja kaveriporukka, jonka kanssa puuhaillaan kaikkea laidasta laitaan.
On ollut hauska huomata, että tallimatka ei tunnu nyt yhtään pidemmältä. Hyviä teitä pitkin pääsee niin Espooseen kuin töihin Helsinkiinkin, ja kilometrit taittuvat siinä missä kaupungin sisällä sama aika valuu liikennevaloissa seisomiseen. Työmatkaa Helsinkiin sujuvoittaa Vantaan ilmainen liityntäparkki sekä mukava junayhteys sieltä Rautatientorille.
Elämä maalla on alkutaipaleellaan, ja uutta tutustuttavaa riittää paljon. Ensi kesänä pääsee mylläämään omalla pihalla oikein kunnolla, ja oma äiti on onneksi lupautunut avuksi. Viime kesänä kerättiin jo innolla satoa omenoista, luumuista, pensasmustikoista ja viinimarjoista. Sitä odotellessa eletään vielä hetki pimeää talvea. Täällä tähtitaivaskin näkyy, kun muuta valoa ei ole.
Tervetuloa Vihtijärvelle, Sini!
Teksti ja kuva HE, etusivun kuva Tomi Parkkonen
