”Haluan tehdä asioita, joilla on merkitystä”
Kaarina kertoo omaksuneensa elämänasenteensa jo lapsena kotoa: aina kannattaa tehdä niin kuin oikealta tuntuu. Kuukauden kyläläisemme sanookin menevänsä elämässä tunne edellä. Silloin tekee asioita, jotka ovat itselle oikeasti tärkeitä.
Näin oli esimerkiksi silloin, kun vuonna 2004 Vihtijärven koululla oltiin uuden edessä. Kunta oli laittanut koulun käyttökieltoon kosteusvaurion vuoksi, ja oppilaiden vanhempia pyydettiin apuun kantamaan tarvikkeita punaiselle alakoululle. Kaarinan omat lapset kävivät kyläkoulua, joten apuun lähdettiin. Tämä oli oikeastaan sysäys kaikelle sille, mitä sen jälkeen tapahtui – miten Kaarina päätyi koordinoimaan kyläkoulun säilyttämistä ja remonttia, ja myöhemmin organisoimaan koko kylän kehittämistyötä. Oma lehmä ojassa siis, Kaarina toteaa ykskantaan. Ja lisää heti perään nauraen: ”Myöhemmin koko karja”.
Jos on yhtään seurannut kylän tapahtumia, hankkeita ja kyläyhdistyksen toimintaa, Kaarina on tullut tutuksi. Hän on se tyyppi, joka pulppuaa ideoita, halua toteuttaa – ja joka on menettänyt sydämensä tälle kylälle.
”Vihtijärvi on täydellinen näin”, Kaarina sanoo empimättä. Hän pitää tärkeänä sellaista asumismuotoa, jossa voi esimerkiksi itse tuottaa oman ruokansa. Kotitalon puutarha tuottaakin suuren osan perheen ruuasta. Naapuriapu on yksi tämän elämänmuodon parhaista puolista.
”Lisäksi on ihan älyttömän siistiä, kun voi samalta kylältä tuntea lapset, niiden vanhemmat ja vielä isovanhemmatkin.” Ihmiset ovat Kaarinan mielestä parasta kylällä. Naapurin Irma on perheen ”varamummo”, jonka kanssa vaihdetaan kuulumiset päivittäin.
Kylän kehittämisestä
Kaarina haluaa tehdä kehitystyötä kylän hyväksi, jotta koulun menettämistä ei tarvitsisi koko ajan pelätä. Tätä edesauttaisi se, että kylälle saataisiin jonkin verran lisää rakennuspaikkoja ja niiden myötä asukkaita. Kylän ei tarvitsisi sinänsä kasvaa, mutta pysyä hengissä. Kyläkoulun merkitys tässä on äärettömän suuri.
Takana on useita projekteja koordinaattorina kylän eri hankkeissa. Viimeisin hanke, Vahvistuva Vihtijärvi, päättyi viime vuoden lopussa. Tammikuun alusta alkaen Kaarina on työskennellyt kyläkoordinaattorina, eli tekee kyläyhdistykselle töitä tietyn määrän kuukaudessa. Yhdistyksen tehtäväkenttä on vuosien myötä muodostunut laajaksi, eikä sitä ole enää helppo hallita vapaaehtoistyönä. Lisäksi yhdistys omistaa suuren koulu- ja kylätalorakennuksen, jonka ylläpidossa ja markkinoinnissa riittää työtä jatkuvasti. Lainaa koulun remontin jäljiltä on yhdistyksellä vielä jäljellä, joten laakereilleen ei voi jäädä lepäämään.
Kaarina tulee työssään koordinoimaan myös erilaisia tapahtumia ja kursseja kylälle.
”Kylällä tehdään paljon vapaaehtoistyötä, ja toivon voivani olla myös sen tukena, jottei kukaan uuvu talkootyöhön.” Kylä- ja turvallisuussuunnitelmassa on pitkä lista asioita, joita voi myös nyt edistää paremmin. Ja jotta pyörät pyörisivät kylällä koko ajan, myös uusia hankesuunnitelmia on tarkoitus tehdä.
Haastattelupäivänä Kaarina on juuri käynyt esittelemässä kylätalon tiloja yrittäjälle, joka tulee tarjoamaan jalkahoitajan palveluita. Kylätalon päädyssä oleva huone on aiemmin toiminut tuolien varastotilana. Jossain vaiheessa tuli ajatus, että miksi hyvä tila on niin tyhjäkäynnillä. Yksi asia johti toiseen, kylmä varastotila eristettiin tuolivarastoksi ja näin kylätalo sai tilat hyvinvointiyrittäjille vuokrattavaksi. Tällaiset tapahtumasarjat kannustavat tekemään tätä työtä, Kaarina sanoo.
”Välillä voi ihan kuulla, miten asiat loksahtelevat paikoilleen.” Kyläkyselyssä vuonna 2016 nimenomaan toivottiin tällaisia palveluita kylälle.
Kylien kehittäminen ja esimerkiksi kyläkoulujen säilyttäminen on tämän päivän Suomessa aika ajoin kovassa vastatuulessa, ja työssä pitää olla sinnikäs. Kaarina tunnustaa hymyillen olevansa kuitenkin vähän yllytyshullu, ja saavansa haasteista usein jopa lisäpotkua. Hän muistelee esimerkiksi erästä keskustelua Vihdin kunnan rakennuttajainsinöörin kanssa 2000-luvulla, kun kyläkoulun remonttia suunniteltiin. Kaarinalle sanottiin, ettei Vihtijärven koulusta voisi enää koskaan tulla koulurakennusta. Vaatimukset ilmanvaihdon, valaistuksen ynnä muun suhteen olisivat liian raskaat talovanhukselle.
Joku olisi voinut tässä kohtaa lyödä hanskat tiskiin ja tyytyä asiantuntijan vastaukseen. Kaarina kuitenkin päätti edetä ja haki lausuntoa vielä ylempää. Kouluhallituksen pääarkkitehti sen lopulta kirjasi ihan viralliseenkin lausuntoon: remontilla tila voitaisiin hyväksyä koulukäyttöön, ja sitä jopa suositeltiin tällaisen hienon vanhan rakennuksen säilyttämiseksi.
Näin voi käydä, kun on vahva usko siitä, että on oikealla asialla.
Maitotilan tyttöjä
Vihtijärveläinen Kaarina on ollut nyt yli 20 vuoden ajan. Perhe muutti Vihtijärvelle vuonna 1998 Espoosta. Ensi kertaa Nybackan pihaan ajaessa tuli vahva olo siitä, että nyt ollaan tultu kotiin. Niin viehättävä oli lähes 150-vuotias talovanhus sitä ympäröivine alueineen. Ympyrä ikään kuin sulkeutui, kun Savonlinnassa syntynyt maitotilan keskimmäinen tytär muutti takaisin maalle. Oikeastaan syntymäpaikaksi mainitaan Säämingin kunta, mutta sitä ei enää ole olemassa. Savonlinnaan oli silloin kotoa 50 kilometrin matka – saman verran kuin nyt Vihtijärveltä Helsinkiin.
Ihan kaupunkilaistytöstä ei siis ollut kyse, vaikka muuttokuorma Vihtijärvelle tuotiinkin Espoosta. Savon sydämestä tie on vuosien varrella vienyt asumaan eri puolille Suomea – aina Helsingistä Saariselälle asti.
Ilman ulkomailla vietettyjä vuosia ei Kaarina kuitenkaan olisi sellainen kuin nyt, Kaarina itse miettii. Perspektiiviä kaikkiin asioihin on antanut, kun on katsonut elämää eri suunnilta. Vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, au pairina Ranskassa, töissä Ruotsissa ja Sveitsissä, Kaarina listaa.
”Ulkomailla olemiset ovat muokanneet minua ja arvomaailmaani”, Kaarina sanoo. Ja kannustaa heti perään kaikkia muitakin tekemään ja kokeilemaan erilaisia asioita. Ne voivat poikia hienoja juttuja.
Esimerkiksi silloin kun perheen keskimmäinen, Matias, oli kolmevuotias, kävi juuri niin. Kaarina, Tero sekä lapset Elias ja Matias olivat asuneet jo jonkin aikaa Vihtijärvellä. Vuorotöihin paluu Helsinkiin hotelli Inter Continentaliin ei houkuttanut maalle muuttanutta kahden lapsen äitiä. Nybackassa asuessa Kaarinasta oli kehittynyt viherpeukalo, ja sisarukset kannustivat opiskelemaan puutarha-alaa. Niin kävi, että restonomin tutkinto täydentyi puutarhurin opinnoilla, sellainen koulutus kun sattui juuri niihin aikoihin käynnistymään Hyvinkäällä silloisessa Uudenmaan Maaseutuopistossa. Kaarina lähti kohti uutta, eikä ole katunut hetkeäkään. Kaarinan piha ja puutarha aloitti toimintansa vuonna 2007. Nykyisin Kaarina tekee pihojen suunnittelu-, hoito- ja konsultointitöitä. Lisäksi hän vastaa Hiiskulan kartanon omistamien kiinteistöjen vuokraustoiminnasta sekä viheralueiden hoidosta. Ja aika ajoin tekee siis töitä myös kyläyhdistykselle.
Vapaa-ajalla Kaarina lukee, tekee käsitöitä ja käy oman kylän joogassa. Pojat ovat jo muuttaneet kotoa, mutta onneksi 15-vuotias Elsa on vielä äidin seurana. Nuoret kissasisarukset Hetta ja Touho viilettävät Nybackan tupaa laidasta laitaan, ja puuhella hohkaa lämpöä. Elämä on hyvää juuri näin.
(HE, kuvat Elsa Pullinen)
