Haave maalla asumisesta mahdollistui Hiiskulan Hurranmäessä
Syyskuun 2021 kuukauden kyläläinen on hiljattain Vihtijärvelle muuttanut Sirpa Sandberg. Sirpa bongasi Tori.fi-sivustolta ilmoituksen vuokrattavana olevasta idyllisestä asunnosta eikä epäröinyt hetkeäkään tarttua tilaisuuteen. ”Rakastuin heti, ku näin ilmoituksen ihanasta punaisesta tuvasta. Soitin saman tien ilmoituksen yhteystietojen Kaarinalle ja kerroin, että oon kiinnostunut”. Sirpa on asustellut viime vuodet Hyvinkäällä kerrostalossa jäätyään eron myötä yksin eikä kokenut sitä asumismuotoa omakseen. Nyt haave maalle muutosta on tullut totta ja Sirpa on asustellut Hiiskulaan elokuusta lähtien yhdessä 12-vuotiaan koiransa Topin kanssa. Ikkunasta näkyvä upea peltomaisema ja syysruska varmasti vahvisti Sirpan päätöstä tulla lähelle luonnon rauhaa.
Imatrankoski, Topi ja Sirpa.
Elämässä on ollut monenlaisia käänteitä
Istumme Sirpan olohuoneessa, jonka seinää koristaa taulu Imatran kuohuvasta koskesta, lapsuuden maisemasta. Imatralla tuli vietettyä elämän ensimmäiset 30 vuotta. ”Mut sielt ku mie läksin, niin oon kulkenut ku mustalainen”, Sirpa kommentoi iloisella karjalaismurteellaan. Ensin tuli muutto etelään Lohjalle ystävän houkuttelemana. ”Sielt sit liimautui kylkeen eräs herrashenkilö, joka sai miut naimisiin”. Hääkellot soivat vuonna 1999, ja liitosta syntyi ihana tytär. Kun rakas lapsuuden mummola Imatralla tuli myyntiin, merkitsi se muuttoa takaisin Imatralle. ”Siin sitten asusteltiin ja mökkiä laiteltiin”. Elämä järjesteli kuitenkin asioita toiseen malliin, kun puoliso yllättäen kuoli vuonna 2004 ja Sirpa jäi tyttären kanssa kahden. Jonkin aikaa siinä meni ihmetellessä, mutta elämä toi uuden miesystävän, ja sen myötä kypsyi päätös tulla töiden perässä takaisin Etelä-Suomeen.
Työura Sirpalla on ollut monivivahteinen. Vähän kaikkea on tullut tehtyä. ”Oon ollut pitkälti pätkätyöläinen, ja saanut vain määräaikaisia töitä. Oon ollut mm. tarjoilijana, keittiötyöntekijänä, nosturikuskina, sekä kylvettäjänä mielisairaalassa, poliisiasemalla ja arkistossa, muutamia mainitakseni”, Sirpa muistelee.
Sirpan monivivahteisuus näkyy myös jatkuvana kiinnostuksena ja uteliaisuutena uusiin asioihin tarttumisessa. Viisissäkymmenissä on tullut opeteltua villasukan neulominen, ja niitä onkin syntynyt ”suut silimät täys”. Nyt on menossa virkkaamiskausi ja syntymässä värikäs takki. Erityisesti askartelun Sirpa kokee rentouttavana puuhana. ”Tykkään väsätä kortteja ystäville. Joulun lähestyminen lisää kierroksia ja ystävät ovatkin jo korttejani kyselleet”.
Ihania asioita tapahtuu
Nyt Sirpa on saanut elämänsä ensimmäisen vakituisen työpaikan päiväkodista. ”En oo ollut ikinä tällaisessa tilanteessa. Koen, että nyt on alkamassa uusi ihana, ihmeellinen vaihe elämässäni”.
”Kaarina laittoi vielä viestiä, suostuisinko kuukauden kyläläiseksi. Aattelin että mielellään lähen, sitä kautta miut opitta tuntemaan”. Kaarina kysyi vielä, tykkäisinkö kirjoitella juttuja Mediatiimissä. No mikä ettei. Tykkään kirjoitella. Joskus nuorena tuli pakinakin kirjoitettua koululehteen”.
”Nyt mie yritän lähtee joka suuntaan ihan tarkotuksella, vaikka pelottaiskii. Nuorempana olin ujo ja arka, en oikein uskaltanut heittäytyä mihinkään”. Sirpa on jo liittynyt kyläkirppistoimintaan, veneryhmään ja Mediatiimiin. ”Tänä haastattelupäivän aamuna olin kukkasipuleita istuttamassa. Ihania ihmisiä täällä, mielettömän hyvin ottaneet miut vastaan. Ehkä mie vielä liityn Marttoihinkin”. Sirpa tuumaa, ja jatkaa: ”Tykkään myös laulaa, joku kuorohomma olis mukava”.
Vielä muita haaveita?
”No oma pikku mökki joskus olisi kiva, mummola jäi Imatralta mieleen. En tarvi isoa, yksin kun asustelen”. Imatralle paluusta Sirpa ei enää haaveile, se tuli jo nähtyä. Mökkihaave varmaan joskus mahdollistuu, kun antaa hyvien asioiden tapahtua.
(Teksti ja kuvat KK)
Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu kylällä – tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.
