Sauvakävelyä ja gourmet-eväitä
Sauvakävellessä aktiivisena on jopa 90 prosenttia koko kehon lihaksistosta, Tero Pullinen kertoi. Laji on liikuntalajeista tehokkaimpia, vaikkei sitä äkkiseltään uskoisi. Ja miten moni tietää, että lajin ovat vielä keksineet suomalaiset? Tästä juontuu lajin kansainvälisemmin tunnettu nimi Nordic walking.
Teron vetämä sauvakävelykurssi järjestettiin osana kylällä pyörivää luontokurssia. Tällä kerralla saatiinkin nauttia ihan poikkeuksellisen perusteellisista kurssivalmisteluista, sillä kyseessä oli samalla opinnäytetilaisuus. Tero on nimittäin pian valmistumassa erä- ja luonto-oppaaksi. Liikuntalajin ohjaaminen luonnossa oli yksi hänen tutkintosuorituksistaan, joten paikalla oli myös arvioija Pasi Juutilainen Kiljavan opistosta. Suoritukseen kuului paitsi liikuntalajin opastus ja ohjaaminen, myös kurssilaisten tutustuminen paikalliseen ympäristöön. Tästä syystä Tero kertoi myös kävelyreitin varrella olevista kohteista: Vihtijärven koulusta, kappelista ja Nummituvasta. Sauvakävelykurssia varten Tero oli laatinut myös turvallisuussuunnitelman, ja repusta löytyi erilaista ensihoitovälineistöä mahdollisia haavereita varten. Jo Teron lähettämästä ennakkomateriaalista saattoi nähdä, että nyt ollaan hyvissä käsissä!
Aluksi harjoiteltiin koulun pihalla.
Pasi Juutilainen valvoi ja arvioi Teron suoritusta. Mies on kouluttanut sauvakävelijöitä ympäri maailmaa.
Mari Kajasvirta on Teron opiskelutoveri.
Helppoa ja tehokasta
Tero kertoi, että tyypillinen virhe sauvakävelyssä on viedä sauvat liian eteen. Tällainen ns. hiihtotyyli tekee hommasta rankkaa, ja saa lisäksi hartiaseudun kipeytymään. Tästä syystä ensimmäisenä harjoituksena koulun kentällä tyydyttiin vain laahaamaan sauvoja perässä normaalin kävelyn mukaan. Kun tämä sujui, sai alkaa sauvoa ihan oikeasti. Kun tekniikka on oikea, sauva osuu maahan korkeintaan kengän kohdalla, ja pysyy koko ajan viistossa asennossa taakse päin. Silloin hartiat on helppo pitää pitää alhaalla, ja sauvomiseen tulee myös vauhtia. Tästä nähtiin esimerkkejä myöhemmin varsinaisen reitin varrella; Raijan perässä ei meinattu pysyä!
Kurssin aikana keskusteltiin paitsi sauvojen liikkeestä, myös itse sauvoista. Olennaista on, että pituus on oikea: käden tulee olla korkeintaan 90 asteen kulmassa. Jos tekniikka ei vielä ole ihan hallussa, sauvan on hyvä olla mieluummin hieman lyhyt kuin liian pitkä. Toinen tärkeä seikka on käsihihna. Sen tulee olla tukeva, sillä käsi todella tuetaan sitä vasten. Tarkoitus ei siis ole puristaa sauvan kahvasta. Pikemminkin kämmen saa olla mahdollisimman avoinna, jolloin säästytään myös erilaisilta rannevammoilta.
Kun sauvat ja tekniikka ovat kunnossa, on homma helppoa kuin heinänteko! Sauvakävely on huomattavasti tavallista kävelyä tehokkaampaa. Jos aika on arjessa tiukoilla, saa lyhyestä sauvakävelylenkistä huomattavasti paremman hyödyn kuin pidemmästä lenkistä ilman sauvoja, Tero vinkkaa. Sauvojen yhdistäminen kävelyyn parantaa verenkiertoa ja hapenottokykyä, nostaa sykettä, vähentää niveliin kohdistuvaa painetta ja kuluttaa enemmän energiaa. Sauvakävelijän niska- ja hartiakivut vähenevät, selän ja käsien lihakset vahvistuvat. Plussaa on vielä se, että sauvakävelyä voi harrastaa käytännössä missä ja milloin vain. Harrastus on sauvojen hankinnan jälkeen vieläpä ilmainen!
Kurssilla kierrettiin hiljattain kunnostettua pururataa Nummituvan ympäristössä. Pasi Juutilainen kertoi, että tällainen kivituhkapinnoitettu polku on sauvakävelylle mitä parhain alusta. Lisäksi mäkisellä pururadalla oli juuri sopivasti vaihtelua harjoittelulle. Ylä- ja alamäissä sauvakävelijän asento on erilainen.
Reitin varrella pysähdyttiin moneen otteeseen, korjailtiin tekniikkaa ja tarkasteltiin ympäristöä.
Nummituvan pihalla kasvavan pajukon luona bongailtiin myös pajukkomamehiläisiä.
Luonnon superfoodia
Kurssin ennakko-ohjeistuksessa jo mainittiin, että retken aikana nautitaan pieni villiruokaeväs. ”Eväs” osoittautui vähän laimeaksi ilmaisuksi, sillä tarjolla oli alun mustikkashottien lisäksi Ylimmäisen haukea, korvasienimuhennosta ja kuivattuja nokkosen siemeniä saaristolaisleivällä, yrttiteetä mäkimeiramista ja villimintusta, sekä puolukkapuuroa ja kuusenkerkkäsiirappia. Myös ruokarajoitteet oli huomioitu. Melkoinen eväs sen perinteisen kahvin ja voileivän sijasta!
Tero oli loihtunut eväät hyvin pitkälti paikallisista antimista. Hauki oli pyydetty Ylimmäisistä.
Kuusenkerkkää, nokkosta ja yrttejä oli eväslistalla myös siitä syystä, että toinen retken teemoista oli kevään villiyrtteihin tutustuminen. Yrteistä kertoi tarkemmin Teron opiskelutoveri ja keruutuoteneuvoja Mari Kajasvirta. Luonnon superfoodissa on melkoista voimaa, joten miksi ihmeessä ei käyttäisi sitä hyväksi? Näin Mari perusteli omaa intoaan kerätä ja käyttää villiyrttejä hyödyksi. Monikäyttöisiä villivihanneksia ovat nokkosen lisäksi mm. voikukka ja vuohenputki. Näitä viheliäisiä rikkaruohoja Mari kannusti katsomaan uusin silmin – esimerkiksi voikukan kaikki osat kelpaavat syötäväksi.
Siskoset Raija ja Päivi kippistivät. Yrttitee oli valmistettu villimintusta ja mäkimeiramista eli oreganosta.
Villiyrttitietouden lomassa muistuteltiin myös jokamiehenoikeuksista. Virallisen määritelmän mukaan jokamiehenoikeudella saa kerätä ”ruohovartisten kasvien maanpäällisiä osia”. Eli jos ihan pilkkua viilattaisiin, esimerkiksi voikukan juuret eivät kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin. Onneksi tätä herkkua löytynee lähes jokaisen omaltakin pihamaalta.
Luontokurssi jatkuu
Seuraavan kerran luontokurssi kokoontuu 16.5. Silloin tiedossa on intiaanikanooteilla melontaa Teron johdolla – seuraa ilmoittelua!
Kesäkuussa luontokurssilla sukelletaan luontorakentamiseen. Pitkospuiden tekoa opetellaan Antti Tähkäpään ohjaamana la 9.6. Tästäkin lisätietoa myöhemmin.
Luontokurssia järjestävä Vahvistuva Vihtijärvi -hanke päättyy syksyllä 2018. Mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan kurssia järjestetään vielä elo-syyskuussa. Mistä luontoon liittyvästä sinä haluaisit oppia? Vinkkaa toiveesi luontokurssin teemaksi Helille (p. 044 2760 001) tai Kaarinalle (p. 044 2760 004). Tässä tähänastiset teemat:
Vihtijärven luontoselvitys (VITAL-hanke / FCG); mitä se meille kertoo? – toukokuu 2016
Villiyrttikurssi – kesäkuu 2016
Pato- ja kosteikkoretki Lapoolle – elokuu 2016
Puut ja pensaat -retki Hiiskulan kartanomiljöössä – syyskuu 2016
Suurpedot ja me – lokakuu 2016
Keväinen luontoretki Laihuelle – toukokuu 2017
Maisemanhoito ja raivaussahan käyttö – toukokuu 2017
Luolaretki Rokokalliolle – kesäkuu 2017
Retki muinaisrannalle ja sukellus sen geologiaan – syyskuu 2017
Valokuvia luonnosta – valokuvaajat kertovat – syyskuu 2017
Kuun vaikutus luonnossa – helmikuu 2018
Pöllöretki – maaliskuu 2018
Sauvakävelykurssi ja katsaus kevään villiyrtteihin – huhtikuu 2018
(HE, kuvat Leena Weiste, HE ja KP)
