Rokokallio (156 mpy) on Vihtijärven korkein, ja samalla koko Uudenmaan kolmanneksi korkein paikka. Se oli ainoa paikka Vihtijärvellä, jonka huippu oli pinnalla Yoldiameren aikaan noin 11 500 vuotta sitten, kun jäätikkö oli jo sulanut Vihtijärven kohdalta mutta veden pinta korkealla.
Paikka on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi, ja sijoitettu arvoluokkaan 3, ”hyvin arvokas kallioalue” (Suomen ympäristökeskus 2004). Arvoluokkiin 1-4 kuuluvat kallioalueet sisältävät sellaisia biologisia, geologisia tai maisemallisia arvoja, joilla on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Kivilajiltaan Rokokallio on kiillegneissiä ja kiilleliusketta.
Vanhoissa kartoissa Rokokallio esiintyy myös nimellä ’Krokokallio’. Juhani Päivänen on esittänyt teoksessaan Matka Uudenmaan katolle, että nimen alkuosa (k)roko kuvaa luultavimmin kallion lounaisrinteen louhikkoisuutta. Lounaisrinteen lohkareluolastoa pidetään yhtenä Uudenmaan komeimmista, ja se on esitelty myös Tuomo Kesäläisen teoksessa Uudenmaan luolat (2017).
Kautta aikojen Rokokallio on ollut lähiseudun asukkaiden suosima retkikohde, josta varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla oli hienot näkymät ympäri uuttamaata puuston ollessa matalaa. Korkeasta sijainnista johtuen Rokokalliolla on ollut merkittävä asema Suomen maanmittauksen historiassa – lue lisää artikkelista ”Rokokallion geodeettinen kiintopiste”.
Huipulla sijaitsee vihtijärveläisten talkoilla rakentama kota. Ensimmäinen kota valmistui vuonna 1995, ja nykyinen vuonna 2003.
Rokokallio sijaitsee yksityisen omistamalla maa-alueella.
Lähteet:
Vihtijärven maisemaselvitys, FCG suunnittelu ja tekniikka Oy 2014
Norlamo, Paavo (toim.) 2006: Vihdin kruunu – Vihtijärven kylähistoria
Hirvonen, Auli 2018: Vihtijärvi – järvien keskellä, mäkien ympäröimänä. Vihtijärven maisemanhoitosuunnitelma. ProAgria, Maa- ja kotitalousnaiset Etelä-Suomi / Avaimet maisemaan -hanke
Päivänen, Juhani 2009: Matka Uudenmaan katolle
