Pihalta salaattiin – villiyrttikurssi
Vihtijärven koululla järjestettiin tiistaina 7. kesäkuuta villiyrttikurssi, osana Vahvistuva Vihtijärvi –hanketta. Kurssi toteutettiin yhteistyössä Vihtijärven Martat ry:n kanssa. Vetäjänä toimi Anne Lempinen Uudenmaan Martat ry:stä, joka oli itsekin tutustunut villiyrttien käyttöön ensimmäisen kerran kurssin kautta. Paikalla kurssilla oli noin 15 henkilöä, ja osalla oli mukanaan omalta pihalta kerättyjä pihakasveja, joita yhdessä tunnistettiin ja keskusteltiin niiden käytöstä.
Lempinen muistutti kurssilaisia erityisesti luonnon kunnioittamisesta ja jokamiehenoikeuksista. ”Ruohovartisia kasveja saa kerätä kaikkialta, kunhan ei nyt kenenkään pihaan mene. Kuusenkerkkien keräämiseen taas vaaditaan maanomistajan lupa”, Lempinen kertoo. ”Ihan omaa järkeä kannattaa käyttää tässäkin asiassa.”
Toiseksi tärkeäksi keskustelun aiheeksi nousi mistä ympäristöstä villiyrttejä sitten voi kerätä. Suuren tien varressa kasvavaa herkullisen näköistä metsämansikkaa ei välttämättä kannata syödä, vaikka lyijyttömien bensiinien myötä tienvarret ovatkin puhdistuneet jonkin verran. Pienen tien, esimerkkinä käytettiin Ylimmäisten tietä, varressa haittavaikutukset eivät todennäköisesti ole merkittäviä. Yleinen ohje kuitenkin on, että villiyrtit tulisi kerätä noin 50-100 metrin etäisyydellä tiestä. Lisäksi kannattaa välttää runsasravinteisia paikkoja, kuten ulkohuussien lähistöä ja lannoitettuja alueita.
Kyläläiset Irma Lundell ja Tero Pullinen keskustelevat koulun pihalta löytämistään villiyrteistä.
Lempinen kertoi, että villiyrttien käyttö vaati totuttelua. ”Aluksi voi tuntua että ihan kuin ruohoa söisi”, hän naurahtaa. Villiyrteistä löytyy kuitenkin monenlaisia makuja, kun niitä vain osa hyödyntää oikein. Esimerkiksi litulaukassa on lievä valkosipulin maku ja maksaruoho muistuttaa maultaan hernettä. Nokkonen puolestaan päihittää ravintoarvoissa pinaatin ja vihattu voikukkakin on monikäyttöinen, sillä siitä voi hyödyntää sen jokaisen osan. Lempinen kuitenkin muistutti, ettei villiyrttejä kannata myöskään syödä liikaa, sillä haittavaikutukset voivat olla yllättäviä. Esimerkiksi puna-apila voi aiheuttaa paljon käytettynä ripulia. ”Yleisesti tärkeintä on kuitenkin, että tietää mitä syö ja kerää”, Lempinen tarkentaa. Esimerkiksi putkikasveista osa on hyviä käyttökasveja, ja osa myrkyllisiä.
Anne Lempinen kertoo Kaarina Pulliselle, että horsma on ylikasvanut.
Kurssilla piipahdettiin myös ulkona keräämässä erilaisia villiyrttejä, joiden käyttökelpoisuuden Anne Lempinen tarkasti. Sitten ne lisättiin yhteiseen salaattiin, josta kaikki saivat maistella yrttejä. Lempisen tekemä valkosipulinen salaattikastike sai yleisesti paljon kehuja, tosin villiyrttien makua tukisivat vähemmän voimakkaat maut. ”Mikä tahansa salaatti maistuu hyvältä, kun salaattikastike on hyvä”, Lempinen tokaisee.
Villiyrttejä löytyy Vihtijärveltäkin vaikka mistä, ja toivottavasti kurssi innostikin osallistujia ottamaan aiheesta lisää selvää. Sinäkin voit tehdä niin mm. näillä nettisivuilla:
Kaikilla edellä mainituilla on myös facebook-sivut.
(9.6.2016 Myrsky Virmavirta)
