Helmikuun päätti kalevalanpäivä, jota vietettiin torstaina. Päiväkodissa tunnelmoitiin menneen ajan hengessä, ja tutustuttiin kansalliseepoksen maisemiin ja tapahtumiin eri tavoin.
Vanhojen tavaroiden näyttely oli pystytetty eteisaulaan. Esillä oli monia vanhoja aarteita, joiden alkuperää oli hauska arvuutella. Kahvimyllyä päästiin jopa testaamaankin, kun siinä jauhettiin oikeita kahvipapuja.
Irma Salo näytti, että vanha kahvimylly toimii. Vanhojen tavaroiden näyttelyyn oli koottu esineitä sekä henkilökunnan että vanhempien omista kätköistä.
Viisivuotiaat Aleksi (vas.) ja Miro nappasivat esiteltäväksi kaksi kummallista kapistusta. Aleksin kädessä minikokoinen silitysrauta. Onkohan sillä silitetty nukenvaatteita? Miron kädessä taitaa olla ikivanha puinen lelu.
Päivän aikana leikittiin erilaisia perinneleikkejä ja laulettiin perinnelauluja. Seiniä koristivat Kalevala-aiheiset askartelut, kuten kanteleet ja Väinämöiset. Lapset kertoivat, että päiväunisaduksi oli luettu Koirien Kalevalaa. ”Ei siinä kyllä paljon koirista puhuttu”, joku pohdiskeli.
Mutta mikä se Kalevala oikein on? Kuusivuotias Tua mietti hetken ankarasti, mutta arveli lopulta Kalevalan olevan se partasuinen hahmo, joka askarreltiin.
Tuan (6v) askartelema Väinämöinen vartioi kanteleiden joukkoa.
(HE 1.3.2013)
