Juuret Ylimmäisillä
Marraskuun kyläläinen Jorma Vihtkari löytyy Ylimmäisen rannalta, jonne piipahdetaan iltahämärissä juttutuokiolle. Perheen komea susikoira Rocky on ovella vastassa tarkastamassa, onko tulija ystävällisissä aikeissa. Talon isäntä toivottaa leppoisasti käymään peremmälle. Jorma kuuluu paljasjalkaisiin vihtijärveläisiin ja on asunut Ylimmäisten nurkilla vauvasta asti. Parin viikon hairahdus Hyvinkäällä kerrostalossa vahvisti vain tunnetta, että oma kylä on paras paikka asua.
Kauas ei Jorman ole tarvinnut vaeltaa, nykyinen koti sijaitsee ihan synnyinkodin naapurissa, lapsuuden perheen entisellä mökkipaikalla. Rannan tuntumassa sijaitseva talo on neljäs Jorman itselleen rakentama koti, jossa nyt asustelee vaimonsa Anitan kanssa. ”Aina elämäntilanteen muututtua tuli tarve uudelle kodille, joten paras oli rakentaa itse”. Anita ja Jorma tapasivat, kun Anita toi taksilla Jorman kotiin reissultaan. Siitä taksireissusta se lähti, ja yhteistä taivalta tuli tänä syksynä mittariin 25 vuotta. Lapset Mona ja Ville ovat jo aikuisia ja elävät jo omaa elämää.
Jorma lapsuudenkodin edessä joskus 1970-luvulla.
Jorman isä Heimo oli kuorma-autoyrittäjä, joten Jorma oppi jo varhain kulkemaan isän matkassa eri työmailla. Siitä varmaan syntyi innostus kaikkeen liikkuvaan mopoista kuorma-autoihin. Niiden parissa meni lapsuus niin ettei kavereita ehtinyt kaivata, vaikka serkkuja asui naapurissa. ”Olen touhuillut 6-vuotiaasta mopojen kanssa, semmoista koko nuoruuteni ajelin metsäteitä, viihdyin yksikseni. Kerran mulle hommattiin Hesasta kesäkaveri, mutta en tykännyt siitäkään”.
”Nyt aikuisena olen paljon sosiaalisempi ja tapaan paljon ihmisiä ammattinikin takia”. Nuoruudessa tuli tanssahdeltua Nummarilla ja käytyä välillä naapurin puolella Läyliäisissä flikkoja katsastamassa. Muun maailman tutkiminen rajoittui siihen aikaan Tallinnan risteilyihin. Myöhemmin alkoi maailma avartua ja on tullut kierrettyä tutkimassa eri mantereita. Australia on vielä käymättä.
Monialayrittäjä
Jorma kuvaa itseään maanrakennusalan ammattilaiseksi. ”Teen kaikkea muuta, paitsi en sähkötöitä. Kiinteistöhommat, vesikaivot, kaikki maanrakennukseen liittyvät”.
Perttulan ammattikoulussa tuli käytyä talonrakennuslinja, ja jo sitä ennen Jorma teki pikkuhommia kylällä timpuriporukassa. ”Sitten aloin ajamaan isän kuorma-autoa. Kun isä osti sitten pienen kaivurin, alkoi homma kasvaa kuin pullataikina. Tuli lisää kaivureita ja kuorma-autoja. Homma laajeni Venäjälle asti, jossa rahtia ajettiin neljä vuotta. Siellä koin kaikenlaisia seikkailuja. Ajelu piti lopettaa hintojen painuttua liian alas”.
Viime vuodet Jorma on keskittynyt maanrakennusurakoiden lisäksi kiinteistöjen rakentamiseen, ja ostelemaan tontteja. Nyt on kolmastoista talo menossa ja tehtynä jo kaksi hallia. Palkallisina on vakituisesti kaksi timpuria ja oma poika Ville auttelee. Vielä riittäisi energiaa uusiinkin projekteihin. Haaveena olisi rakentaa 12-asuntoinen senioritalo kylän keskustaan, Jorma pohtii.
Vaikka oma koti on järven rannalla, on tullut hommattua myös varsinainen kesämökki Saimaalta. Sinne on hyvä mennä rauhoittumaan ja olemaan. ”Valitettavasti en kerkee kovin paljon töiden takia käydä”, Jorma harmittelee.
Uusia ideoita pulppuaa
Viimeisin pitkä haave toteutui vuosi sitten, kun tontille ilmestyi oma kanala, jossa on asukkeina kanojen lisäksi viiriäisiä. Rocky- koira on omaksunut hyvin roolinsa kanalanvahtina, ja suojelee niitä tunnollisesti. Kanat saavat vapaasti kulkea Rockyn nenän ohi, mutta supit saavat kyytiä. Ulkopuolisetkin ovat huomanneet kanalan olemassaolon, ja luomumunille riittää kysyntää. Lisäksi Jorma savustelee oman pihan savusaunassa ja savustamossa kalaa ja lihaa. Niitäkin menee hyvin kaupaksi, etenkin joulun alla.
Uusin yritysidea linkittyy hiljattain hankittuun pienoislinja-autoon. ”Oon aatellut että voisin ruveta tarjoamaan kyytejä. Olen hankkinut siihen luvatkin. Teen tilausajoja ja retkiä erilaisiin tapahtumiin, konsertteihin”. Esimerkiksi Tiistaikerhoa ja ystäviä on jo kyyditty konsertteihin.
”Haaveenani on ryhtyä puolieläkkeelle, mutta hommia en lopeta”, Jorma toteaa hyväntuulisesti. ”Ville poika voisi jatkaa. Tekee jo pitkää päivää, ja seuraa isän jalanjälkiä. Kalastusta ehtisi tehdä sitten enemmän”.
Isältä on jäänyt mieleen motto: ”Miehen tuntee siitä, että sillä on lompakossa aina vähän rahaa. Sitä olen pitänyt elämänviisautenani. Pidän aina vähän itsellä rahaa lompakossa, ettei ole peeaa olo”.
Mitä kylä merkinnut Jormalle? Tämä on kotikyläni, jossa olo on turvallinen. Ennen kylällä tunsi kaikki, nyt kylälle on muuttanut niin paljon uusia ihmisiä, ettei niihin kaikkiin ehdi tutustua.”
”Kaikkea hullua tulee aina mieleen, harvoin ne jäävät toteutumatta”, Jorma toteaa hyväntuulisesti. Jäädään odottamaan, mitä seuraavaksi.
(Teksti ja kuvat: KK)
Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu kylällä – tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.
