Reksi työpöytänsä ääressä.
”Tähtihetki on se, kun oppilas oivaltaa”
Toimitus tavoitti kuukauden kyläläisemme tällä kertaa työpaikaltaan, Vihtijärven koululta. Tuore rehtori, aina hymyilevä ja positiivinen Suvi Salonen istahti haastatteluun työpäivän jälkeen.
Suvista ei itse asiassa pitänyt tulla opettajaa, vaan lääkäri. Tyttösenä Suvi selaili innolla lähihoitaja-äidin kirjoja ihmisen anatomiasta, ja esitti välillä kiperiäkin kysymyksiä. Vielä lukioaikana haave lääkärin urasta eli sitkeästi, ja lukio-opinnot olivatkin luonnontieteellispainotteisia. Puolivahingossa Suvi ajautui kansanopiston kasvatustieteiden ja psykologian opintojen pariin, ja silloin syttyi lamppu: tämähän onkin se, jota haluan tehdä! Kun lääkiksen ovet eivät olleet avautuneet ensiyrittämällä, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan Suvi pääsi sisälle heti. Opettajankoulutuksessa Jyväskylän yliopisto on Suomen arvostetuimpia.
Tie Vihtijärvelle
Suvi tuli Vihtijärven koululle opettajaksi vuonna 2016. Se oli eräällä tavalla hyppy tuntemattomaan, sillä samalla vaihtui myös asuinpaikkakunta. Pieni kokemäkeläinen koulu, jossa Suvi oli toiminut opettajana ja vararehtorina, lakkautettiin. Alkoi kiivas työnhaku, ja Suvi etsi töitä nimenomaan pienemmistä kouluista. Hakemuksia lähti kotikonnuille Satakuntaan, mutta myös Vantaalle ja Vihtijärvelle. Harjavallasta kotoisin oleva Suvi ei ollut aiemmin asunut Uudellamaalla, mutta tunsi täältä pari ystävää. Toinen asui Helsingissä, toinen Hyvinkäällä. Työhaastattelussa Vihtijärvellä kysyttiin, olisiko nainen tosiaan valmis muuttamaan työn perässä tänne. Vastaus oli selvä: Suvi oli hakenut vain sellaisia työpaikkoja, jotka tosissaan haluaa. Suvi sai paikan, pakkasi tavaransa ja muutti Hyvinkäälle, josta on sopiva matka töihin Vihtijärvelle.
Suvi viihtyy pienessä koulussa hyvin, ja pitää sen yhteisöllisestä hengestä.
”Minulle on tärkeää, että tunnen kaikki oppilaat nimeltä.”
Tämän syksyn alusta Suvi on toiminut myös Vihtijärven koulun rehtorina. Työ tuli tarjolle vähän yllättäen, eikä päätöstä ollut ihan helppo tehdä. Suvi koki olevansa vielä aika nuori – sekä opettajana että ihmisenä. Pienessä, tutussa koulussa olisi kuitenkin helpompi ottaa haaste vastaan, ja päätös syntyi.
Alkutaival rehtorina on sisältänyt paljon opettelua. Kun aiemmin pystyi keskittymään vain omaan opetustyöhön, nyt on mietittävä koko koulun kokonaisuutta ja pyörittää hallinnollisia asioita. ”Yhteistuumin me kuitenkin teemme täällä asioita, ja meillä on täällä hyvä porukka”, Suvi kiittelee opettajatiimiä. Tällä hetkellä koulussa työskentelee Suvin lisäksi kaksi muuta opettajaa sekä yksi kouluohjaaja. Suvin oma luokka on keskimmäinen, eli 3.-4. -luokkalaiset. Oppilaita koko koulussa on tällä hetkellä yhteensä 45.
Luonnosta ja musiikista voimaa
Koulumaailma on tänä päivänä haasteellinen – tai ainakin haasteet ovat erilaisia kuin menneillä sukupolvilla. Yhdysluokkaopetuskin vaatii opettajilta taitoa, kun samaan aikaan luokassa on hyvin eri ikäisiä ja tasoisia oppilaita. Suvin mielestä yhdysluokissa on kuitenkin myös hyvät puolensa. Niissä lapset oppivat omatoimisuutta, ja toimimaan yhteistyössä eri ikäisten kanssa.
Opettajan työssä pärjää, kun pitää mielessä tärkeimmän asian: työtä tehdään lasten vuoksi. Vaikka työssä on hankaliakin hetkiä, lapset ovat silti ihania ja niin eloisia, Suvi miettii. Parhaita hetkiä ovat ne, kun jollakin oppilaalla syttyy lamppu – kun jotakin asiaa on yritetty opetella, ja vihdoin tulee oivallus. Se on paras palkinto omasta työstä.
Voimia Suvi ammentaa ennen kaikkea luonnosta. Kytäjä-Usmin ulkoilualueella saattaa vierähtää tuntikausia, sillä metsässä kävely on ihan parasta. Suvi rakastaa myös tarinoita. Tästä syystä yöpöydällä on aina monta kirjaa kesken. Fiiliksen mukaan voi päättää, mitä milloinkin jatkaa. Mieltymys tarinoihin lienee syy myös siihen, että Suvi jää helposti juttelemaan ihan ventovieraidenkin kanssa. ”Jostain syystä minussa on joku magneetti, että ihmiset tulevat helposti juttelemaan. Ja kun minä mielelläni kuuntelen, niin siinä sitten voi vierähtää pitkäkin tovi.”
Lisäksi Suvi kertoo rakastavansa zumbaa. Siinä on mukana toinen rakas elementti, musiikki.
Musiikista saa voimaa silloinkin, kun päätä pitää kiireessä nollata. Silloin Suvi vetää välitunnilla luokan oven kiinni ja soittelee vartin verran pianoa.
Opettajan kynä.
(30.11.2018 HE)
