Maaliskuu, 2017: Timo Syrjänen, 46
Hiiskulan metsät hyvissä käsissä
”No, kyllä kai se sitten sopii, tällainen kuukauden ulkokyläläinen?”, naurahti lyhyen tuumauksen jälkeen Timo Syrjänen, kun toimitus tiedusteli häntä kuukauden kyläläiseksi.
Klaukkalassa asuva Timo lukeutuu niihin harvoihin, jotka käyvät päivittäin Vihtijärvellä töissä kylän ulkopuolelta. Hän on työskennellyt Hiiskulan kartanon tilanhoitajana nyt noin kolmen vuoden ajan. Hiiskulalla on kylän suurimpana maanomistajana iso merkitys kylälle. Timon tehtäviin tilanhoitajana kuuluu mm. metsänhoidon suunnittelu sekä rakennusten korjausten organisointi.
Toimitus tavoitti Timon Ylimmäisen eteläpuolelta, jossa on juuri käynnissä harvennushakkuu. Ponsse-kuski on Timolle tuttu, ja kapuaa alas juttelemaan. Miehiä kiehtoo tuliterä ScorpionKing -metsäkone, joka edustaa Suomessa alan viimeisintä tekniikkaa. Koneessa on aktiivivaimennusalusta sekä pyörivä ja vakaava hytti, joka keikkuu mäkisessä maastossa kuin Linnanmäen vempaimet konsanaan. Pikkupoikien unelma-ammatissahan tässä ollaan, kuski Olli Otava hymyilee.
Työ keskeytyi hetkeksi kuvausta varten. ScorpionKing aukaisi kitansa näytille Ollin (vas.) ja Timon väliin.
”Harvennuksen ideana on poistaa pienempää puustoa, jotta jäljelle jäävillä on mahdollisuus kasvaa paremmin”, Timo selittää. Hakkuut ovat pitkäjänteistä puuhaa, jossa pitää osata katsoa etäältä ja pitkälle. Ensiharvennuksesta loppuhakkuuseen voi kestää viisikymmentä vuotta. Metsien hoito on siis rauhallista ja kärsivällistä hommaa, ja Timon olemus sopiikin siihen täysin.
Koulutukseltaan Timo on metsänhoitaja. Kipinä metsien hoitoon alkoi kyteä jo pikkupoikana. Isäkin on metsänhoitaja, joten pienenä Timo sai sitä kautta innostuksen alaan. Timo viihtyy edelleen myös vapaa-ajallaan metsänhoitotöissä. ”Taimikon hoito on palkitsevaa, koska siinä näkee selvästi oman työn jäljen”, Timo miettii.
Metsätieteellisessä tiedekunnassa opinnot painottuivat kaupalliseen puoleen, eli myyntiin ja markkinointiin. Tätä puolta – esimerkiksi hinnoittelun läpinäkyvyyttä puuta myytäessä sekä metsäpalveluita hankkiessa – Timo on halunnut juurruttaa Hiiskulankin toimintaan.
Timo kertoo, että tilanhoitajan työ on pitkälti suunnittelua ja valmistelua. Tavataan ostajia ja urakoitsijoita, käydään metsässä seuraamassa hakkuita ja katsotaan, että kaikki sujuu hyvin. Rakennusten korjausten osalta Timo haluaa kehittää toimintaa yhä enemmän siihen suuntaan, että tehdään ennakoivaa hoitoa ja huoltoa.
”Yhteistyö ja hyvä viestintä on tässä työssä tärkeää”, Timo painottaa. Kun kaikilla metsäkaupan osapuolilla – niin myyjällä, ostajalla kuin urakoitsijallakin – on hyvä fiilis, on lopputuloskin yleensä hyvä. Timo on uransa varrella nähnyt monenlaisia metsänomistajia. ”Hiiskulassa on hyvä työskennellä mm. siksi, että täällä omistajatkin ovat aidosti kiinnostuneita metsien hoidosta, ja kulkevat aktiivisesti metsässä mukana.”
Metsien hakkuu aiheuttaa joskus myös tunteenpurkauksia niissä, jotka lähellä asuvat. Marja-apajat menevät piloille, maisema muuttuu. ”Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että metsien uudistamista tehdään Hiiskulassa jatkuvasti ja säännönmukaisesti”, Timo sanoo. Yhdessä paikassa suoritetaan hakkuuta keskimäärin 30 vuoden välein, mikä ei kuitenkaan ole kovin usein. Laajalla kartanon alueella riittää marjapaikkoja. Kaikkiin alueisiin ei kuitenkaan kajota. On paikkoja, joissa maisemallinen arvo on ehkä taloudellista merkittävämpi, Timo miettii.
Hienoimmiksi paikoiksi Hiiskulan alueella Timo nimeää ainakin Ylimmäisen pohjoisrannan, Rokokallion sekä Iso-Kairin pohjoispuolen, joka maastoltaan muistuttaa karuja Lapin maisemia. Tämä kolmevuotiaan pojan isä ja metsämies pitää asumisen väljyyttä ja luonnon läheisyyttä tärkeinä, ja tunnustaa liputtavansa maaseutuasumisen puolesta.
Millaisena kylänä Vihtijärvi näyttäytyy ihmiselle, joka katsoo sitä ei-kyläläisen silmin? Timo vastaa empimättä, että jo se on hatunnoston arvoinen asia, että paikalla ylipäätään on kylän status – näinä aikoina, kun kylien ahdinko on todellinen. ”Vihtijärven sijainti on hyvin otollinen, ja näkisin myös tulevaisuuden kehitykselle paljon mahdollisuuksia”, Timo miettii.
Metsänhoitajalta on pakko kysyä lempipuuta. Timo pohtii, että jalot lehtipuut, erityisesti vuorijalavat ja tammet ovat ehkä hienoimpia. Havupuista hän nimeää douglaskuusen. ”Kaunein metsä on sellainen, joka sijaitsee vaihtelevassa ja mäkisessä maastossa, ja siellä luultavasti kasvaa maisemallisesti näyttäviä mäntyjä.” Mutta kun on kiinnostunut puista, katse on metsässä aina ylöspäin. ”Tämä taitaa olla se syy, miksi en koskaan löydä metsästä sieniä.”
(Teksti ja kuvat: Heli Einesalo)
Keneen haluaisit tutustua seuraavaksi? Tulevia kuukauden kyläläisiä voit ehdottaa yhteydenottolomakkeella, sähköpostitse: toimitus(at)vihtijarvi.fi, tai vetämällä toimituksen porukkaa hihasta.
