Tamperelainen, joka on päätynyt Vihtijärvelle. Näin Heli Harjanne kuvailee juuriaan. Tie tänne kävi kuitenkin Läyliäisten kautta, jossa Heli asui puolisonsa ja jälkikasvunsa kanssa parin vuoden ajan. Viime helmikuussa perhe muutti Pyysyrjäntielle. Vihtijärvelle muutosta saa kiittää Helin perhetuttavaa, Vihtkarin Anitaa, jonka kautta talo löytyi. Vaikka Helin yhteydet Tampereelle ovat edelleen tiiviit, koti tuntuu olevan nyt Vihtijärvellä.
”Olin ensin sitä mieltä, että lähdemme Läyliäisistä Tampereelle. Onneksi ei lähdetty. Nyt kun ajan pihaan, niin tuntuu, että tulen kotiin”.
Vihtijärvi vaikuttaa suorastaan hurmanneen Helin. Yksi syy siihen on naapurusto. Jo muuttopäivänä naapuri huuteli tieltä, että tulkaa joku ilta kylään. Naapurin Lindströmeistä onkin sittemmin tullut hyviä perhetuttuja, ja kylässäkin on käyty. Lapsiperheelle on tärkeää, että tukiverkko on lähellä.
”Edes Tampereella ei ole ollut näin hyviä naapureita! Olen kyllä aina tiennyt, että naapurista voi käydä pyytämässä vessapaperia, jos se loppuu. Mutta täällä voisin oikeasti jopa tehdäkin niin”, Heli naurahtaa.
Liikuntakerhoa joka tiistai
Kylän yhteisöllistä tunnelmaa kiittelevä Heli on sujahtanut sukkelasti kylän ympyröihin mukaan. Yksi naapureista, Niko Einesalo, pyysi Heliä vetämään Uhkalle lasten liikuntakerhoa. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi opiskellut Heli ei aikaillut. Nyt joukko eskari- ja alakouluikäisiä lapsia liikkuu tiistaisin Helin ohjaamana Nummituvalla. Lajivalikoima on laaja, ja lasten toiveet kuullaan. Lämmittelyksi valitaan usein joku lasten itse toivoma laji. Se voi olla esimerkiksi purkkista, hippaa tai maa on laavaa -peliä.
”Lopputunti on usein jotain ohjatumpaa, vaikkapa sählyä. Kyselen paljon, mitä lapset haluavat tehdä. Välineitä vain on huonosti, joten välillä pitää käyttää luovuutta, jotta saadaan pelit onnistumaan. Pienen paikkakunnan etu on sekin, että olen voinut kysellä vanhemmilta, löytyisikö kotoa välineitä lainaan”, Heli kertoo.
Heli ohjaa lasten liikkakerhoa Nummituvalla.
Heli kertoo olevansa sitä ihmistyyppiä, joka ei oikein osaa sanoa ei. Partiovuosinaan Heli istui lippukunnan hallituksessa, ja parhaillaankin Heli on Lopen Mannerheimin Lastensuojeluliiton hallituksen jäsen. Vielä hetki sitten Heli ajatteli, että ei ota ainakaan viiteen vuoteen mitään uutta pestiä hoidettavakseen. Liikuntakerhon vetäminen ei kuitenkaan tunnu velvollisuudelta, vaan hommasta jää ehdottomasti plussan puolelle. Kahden lapsen äidille liikuntakerhon vetäminen on tärkeää omaa aikaa mutta myös palkitsevaa tekemistä omassa yhteisössä.
”Tuntuu mukavalta, kun lapset kertovat tykänneensä ja pyytävät, että tehdään jotain uudestaan. Kerhossa käy tällä hetkellä noin 12–15 lasta. Lisääkin mahtuu”, Heli vinkkaa.
Perheen ehdoilla
Perhe on Helille tärkeä. Heli puhuu lämpimästi lapsuudenperheestään, jossa hän kasvoi kahden sisaruksensa kanssa. Isän ja siskon Heli nimeää parhaiksi kavereikseen. Kesken haastattelun Helin äiti soittaa, niin kuin joka päivä, ja kyselee päivän kuulumiset. Syysloman Heli vietti vanhempiensa luona Tampereella, jossa sai nauttia valmiista pöydästä. Pieni juttu, mutta itselle tosi tärkeä. Arvostus omia vanhempia kohtaan on noussut omien lapsien synnyttyä. Helillä ja hänen avopuolisollaan Henkalla on kaksi pientä poikaa, 2,5-vuotias ja hieman alle puolivuotias. Eletään siis kuuluisia ruuhkavuosia. Se ei kuitenkaan näy eikä kuulu Helistä.
”Elämäni on ollut tähän asti aina kauhean suunniteltua. Nyt kuitenkin mennään rennosti. Ei nyt aivan päivä kerrallaan, mutta melkein. Tärkeintä tällä hetkellä on elää lapsille ja lasten etu edellä”.
(LR-J, kuva Helin kotialbumista, sählykuva Karoliina Suomalainen)
Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu kylällä – tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.
