Kynät sauhusivat kylätalolla
Millaisia kertojia tarinalla voi olla? Millainen on kiinnostava päähenkilö? Mitä esteitä kirjoittamisen liittyy? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin kirjoittajakurssilla viime viikonloppuna. Kirjoittamisesta eri tavoin kiinnostunutta kahdeksaa henkilöä johti taitavasti entisenä vihtijärveläisenä monelle tuttu käsikirjoittaja, tiedottaja Merja Aakko.
Kurssi eteni monien eri harjoitusten kautta, eli kynät todella laitettiin käyttöön. Samalla käyttöön pääsivät aivot ja mielikuvitus. Kirjoittamisen aiheita etsittiin paitsi omasta mielikuvituksesta ja menneisyydestä, myös lähiympäristöstä, valmiista avainsanoista ja musiikinkin kautta.
Kurssilaiset kuvaavat tunnelmaa jälkeenpäin inspiroivaksi, antoisaksi ja voimaannuttavaksi.
Polttoainetta luovaan työhön järjesti kyläyhdistyksen puolesta Kaarina Pullinen, joka piti huolta kurssilaisten ruokahuollosta. Kurssin järjesti Vihtijärven kyläyhdistys ry, ja toimintaa tuki myös Maaseudun sivistysliitto.
  |
Merja Aakko veti kirjoittajakurssia Vihtijärvellä jo toista kertaa.
Tunnelmat kurssilla vaihtuivat tiiviistä keskittymisestä riehakkaaseen keskusteluun ja nauruun. Paperia ja kahvia kului!
Kaikkien iloksi saimme kurssilaisilta luvan julkaista muutamia viikonlopun aikana syntyneitä tekstejä. Olkaapa hyvät!
|
Rakkauden aresti Äiti ja Isä istuivat poteroissaan, Jos iloitsivat kerran, Nyt on toisin, . |
Erotessa Rakkautemme kynnysmatto!
|
|
Takahuhdan Lauri oli pieni poika
pieni poika oli Lauri. Laurin paidass’ asui pieni pelko pieni pelko oli paidassa. Pelko valui paidasta Laurin taskuun taskusta se pullotteli housua kohti. Pelko paisui pienen Laurin kengänkoloon ja Takahuhdan Lauri siihen kuoli. |
Mitä enemmän, sen parempi. Työtä pelkäämättä sitä rakennettiin, Komea siitä tuli: Tyhjyyden alttari. |
|
Paketin päällä luki Jauhelihaa Vegeä pöytään ja vähän lihaa RiPe |
Väsyneenä, painuneena |
|
Arja inhosi tuota omenapuuta,lajikkeen nimi sai Arjan tunteet pinnalle. Hän hyperteli paidanhelmaa hermostuneesti. Että pitikin saada tuollainen omenapuu naapurilta, ajatteli Arja. Hän suoristi selkänsä ja katsahti tiskipöydän suuntaan. – Tuokin vielä! |
|
(9.2. HE)
