Elokuu 2013, Risto Peltola, 52

Riston kädessä nykyinen ykkössoitin hieno jazz-kitara.
Vasemmalla kuvassa yhdessä vaarin kanssa aikoinaan tehty ensimmäinen oma basso.

Talo melkein taivaassa saakka

Suoraan poikien jalkapallotreenien varavalmentajan tehtävistä paikalle pyyhältänyt elokuun 2013 kuukauden kyläläisemme löytyy Ylimmäisenjärven itäpään korkeimmalta kohdalta, Piippulan mäeltä. ”Ei kuitenkaan aivan korkeimmalta”, ehättää talon isäntä, Risto Peltola huomauttamaan. Nimittäin kun taloa suunniteltiin ja sen paikasta neuvoteltiin, ilmoitti Ympäristökeskuksen ylitarkastaja että taloa ei saa rakentaa mäen päälle, koska näin se olisi ”liian hallitsevalla paikalla kyläyhteisössä”. Niinpä tietenkin. Joitakin vuosia sitten toimittajan kuulema, silloin vielä perheen pienen kuopuksen kommentti asuinpaikasta oli liikuttava: ”Meidän talo on melkein taivaassa saakka!”.

Taloa ympäröivä kaunis puusto kuitenkin pitää huolen siitä, että 2002 valmistunut Piippula ei hallitse maisemaa, pikemminkin toisin päin – hienoa taloa ei näe tieltä, järveltä eikä naapurista ellei sen olemassaoloa tiedä.

Edellä mainittuun ja moneen muuhun merkilliseen pykälään, sääntöön, kieltoon ja määräykseen on Risto tutustunut oman talon rakentamisen lisäksi Vihtijärven Vesiosuuskunnan perustajajäsenenä ja sihteerinä. Vesiosuuskunta perustettiin kylälle vuonna 2008, ja viiden vuoden vääntämisen jälkeen Vesiosuuskunta uurastaa edelleen yrittäen löytää ratkaisua joka on päättäville viranomaisille mieleen, mutta silti taloudellisesti ja ekologisesti järkevä toteuttaa. Melko haastavaa.
Työtä kuitenkin kannatta Riston mielestä kylän vuoksi tehdä: ”Jos saamme kriittisen massan eli kylän asukasmäärän vaikka tuplaantumaan pidemmällä aikavälillä, ei tarvitsisi enää joka vuosi olla niin huolissaan koulutoiminnan ja muiden palvelujen jatkuvuudesta”, miettii Risto.
”Maaseutumaisuus olisi kuitenkin säilytettävä. Mitä kuntaliitoksiin tulee, olen eri mieltä kyläkyselyyn vastanneen enemmistön kanssa: Ruoho ei ole näkemykseni mukaan vihreämpää aidan toisella puolella. Tärkeätä olisi keskittyä oman kylän kehittämiseen – loppupelissä on mahdollista että olemme osa Suur-Espoota tai Suur-Hyvinkäätä tai Suur-Jotain- Muuta. Varsinkin silloin on tärkeää, että olemme hoitaneet esimerkiksi maankäytölliset asiat itse haluamallamme ja kylälle viisaalla tavalla”.

Pohjanmaalta Vihtijärvelle

Alkujaan kuukauden kyläläisemme on lähtöisin Pohjois-Pohjanmaalta, mutta vihtiläinen Ristosta tuli 10-vuotiaana, kun perhe muutti Nummelaan. Sähköinsinöörin koulutuksen hän hankki Helsingissä. ”Isä oli silloisen Vihdin Sähkön käyttöpäällikkö ja näitä jalanjälkiä seuraten jouduin tai pääsin sähköalalle”. Nykyisin Risto on kansanvälisen konsernin myyntijohtaja ja vastaa raskaan sähkönsiirtotekniikan, laitteiden ja järjestelmien myynnistä Suomessa. ”Työpaikka on käytännössä ollut sama jo kolmekymmentä vuotta, työnantajan nimi ja oma tehtävänkuva vain on muuttunut useaan kertaan”.

Tie Vihtijärvelle kävi Mieslaulajien kautta 

Moni kyläläinen muistaa varmasti lähes legendaarisen Vihtijärven Mieslaulajat yr:n (”yrittää rekisteröityä”), 80-luvun puolestavälistä saakka mukana oli myös Risto. ”Diivaillen” oli Mieslaulajien ehdoton vetonaula Nummituvan pikkujouluissa vuosi toisensa jälkeen, kunnes vuoden 2009 pikkujouluissa Vihtijärven Mieslaulajat ilmoittivat laulavansa toistaiseksi viimeisen laulunsa. ”Mieslaulajien kautta tutustuin Vihtijärveen ja vihtijärveläisiin”, kertoo Risto. Linkkinä Vihtijärven porukoihin oli alun perin Nurmen Timo, myös Vihtijärven Mieslaulajien jäsen. Taitaa Risto olla perustavaa laatua, koska tarinoidessa kävi ilmi, että hän on myös Vikke ry:n eli Vihdin kevyen musiikin yhdistyksen perustajajäseniä. Siitä milloin Vihtijärven Mieslaulajat yr tekevät come backin ei ole tietoa, mutta ”kaikenlaista pientä viritystä on meneillään”, hymyilee Risto vähän salaperäisesti.

Musiikkia ja urheilua

Riston huushollia vilkaistessa huomaa, että mies perheineen on todellakin kallellaan musiikkiin päin. Soittimia on avarassa olohuoneessa useita, sillä pojat Arttu, 13 ja Petteri, 14 ovat myös musiikkimiehiä. Arttu soittaa kontrabassoa ja Petteri käyrätorvea. ”Mulla on täällä kontrabassojen myyntinäyttely”, hymähtää Risto. Kovaa vauhtia venähtäneelle Artulle pieneksi jääneet kontrabassot odottelevat uuden kodin löytämistä. Esikoinen, Petteri, soittokavereineen on tullut tutuksi kyläläisille jo useaan otteeseen – missäs muualla kuin Nummituvan pikkujouluissa. Käyrätorvikvartetti teki viime joulukuussa Nummituvan pikkujouluyleisöön lähtemättömän vaikutuksen.

Kuukauden kyläläisemme omin soitin on kitara. Tai basso. Tai mikä vaan kielisoitin. Risto on jo useana vuonna käynyt poikiensa kanssa Limingan musiikkiviikkojen musiikkileireillä ja viime vuosina poikien soittaessa, on isä opiskellut musiikin teoriaa. Miksi ihmeessä? ”Ymmärtääkseni musiikkia paremmin”, toteaa Risto.

Poikien kanssa ja heidän harrastustensa parissa kuluu kuukauden kyläläisemme vapaa-aika nykyään lähes kokonaan. Jalkapallo on musiikin lisäksi paljon aikaa vievä laji, varsinkin kun tunnollinen isä on mukana harrastuksessa joukkueenjohtajana, ”tosin nyt enää vain yhdessä joukkueessa”, huomauttaa Risto.

Piippulanmäen kelottuneen hongan melkein-latvassa nakuttaa kotitikka (ei siis kuitenkaan korkeimmalla kohdalla). ”Tuossa se on jo pari vuotta tehnyt töitä, ei varmaan enää mene kauaa kun latvan ylimmäinen metri tipahtaa maahan”, toteaa kuukauden kyläläisemme Risto. Samaa pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä on havaittavissa talon isännässä.

Teksti ja kuvat: Kaarina Pullinen

Kuukauden kyläläinen -sarjassa tutustutaan Vihtijärven asukkaisiin. Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai sirkustemppu ja. Riittää, että asuu kylällä – tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.