Marraskuu 2014: Mari Mutikainen, 34
Helsinkiläistyttö muutti Vihtijärvelle
Marraskuu. Vettä sataa ja hämärä alkaa laskeutua jo varhain iltapäivällä. Vihtijärven rannalla, sen aivan läntisessä päädyssä on kuukauden kyläläisemme uusi koti. Talo on toki ollut paikoillaan jo vuosikymmeniä, mutta uudet asukkaat se sai tämän vuoden toukokuussa.
Helsingistä lähtöisin oleva Mari Mutikainen, 34, muutti miehensä Jani Rouvalin ja poikiensa Jeren ja Kimin kanssa idyllisiin maalaismaisemiin Vantaalta. Talo Vihtijärven rannalta löytyi, kun Janin vanhemmat kuulivat, että naapuritalo on myytävänä. Harvoin tarjolla, toteaa toimittaja vähän kateellisena. Eikä niin vähääkään. Positiivista kateutta aiheuttaa myös se seikka, että ensi viikolla viisi vuotta täyttävä Jere ja yksivuotias Kimi saavat asua ihan isovanhempien naapurissa.
Marilla ja Janilla on takanaan kova urakka; talo on remontoitu kiireestä kantapäähän, valoa ja tilaa löytyy. Ison olohuoneen isot ikkunat tarjoavat upeat näkymät järvelle. Paljon on tehty itse, kertoo Jani ja kiittelee timpurilta saamaansa oppia. Tekemistä riittää vielä, mutta nyt kun talo on asumiskunnossa, ei ole enää niin kiire.
”Se jokin” on geeneissä
Mari valmistui maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi pari vuotta sitten. Miten stadilainen tuli hakeutuneeksi moiselle alalle? ”Olen aina viettänyt kaikki kesälomat maaseudulla mökillä ja touhunnut koko ikäni eläinten parissa”, kertoo Mari. ”Ensin minusta piti tulla eläinlääkäri, mutta urasuunnitelmaa piti vaihtaa todetun allergian jälkeen”. Pääaineenaan Mari opiskeli kotieläinjalostusta, erityisesti genetiikka on kiinnostavaa. Alan töitä ei Mari ole vielä valmistuttuaan ehtinyt tekemään, opinnot hän sai päätökseen kun Jere oli pieni. ”Haluaisin olla lasten kanssa vielä vuoden kotona, nyt kun he ovat niin pieniä, jos se vaan on mahdollista”, miettii Mari. Alan työtilaisuuksia ei ole tarjolla tämän tästä, joten täytyy ehkä olla valmis joustamaan, jos sellaisia ilmaantuu. Tutkijan työtä Mari tekisi varmaan mieluiten, vaikka koulutus mahdollistaa useita erilaisia tehtäviä.
Perhekahvila tilauksessa
Uuteen kylään muutto ja lasten kanssa kotona oleminen kuulostaa ihanteelliselta, mutta toimittajankin kokemuksien mukaan voi joskus tuntua aika yksinäiseltä. ”Kävin seurakunnan perhekerhossa lasten kanssa kun se alkoi syksyllä. Toiminta on nyt kuitenkin tauolla ilmeisesti väen vähyyden vuoksi”, harmittelee Mari. MLL:n perhekahvilatoimintaa voisi taas herätellä henkiin, pienten lasten vanhempien tapaamispaikka olisi kyllä tarpeen. ”Kun lapset eivät vielä ole päiväkodissa ja koulussa, jää kontaktipinta muihin perheisiin aika ohueksi, elleivät ne ole entuudestaan tuttuja”. Omiin harrastuksiin ei oikeastaan ole aikaa tällä hetkellä. Ratsastaminen olisi Marille mieluista, mutta kahden pienen pojan kanssa aika hankala yhtälö.
Miltä kuulostavat pienten lasten vanhemmista kunnan suunnitelmat koulun lakkauttamisesta? ”Todella ikävä juttu”, vastaavat Mari ja Jani yhteen ääneen ja ihmettelevät nykyistä trendiä. He totesivat Vantaalla asuessaan, että lopetettu lähikoulu sai kerrostalon tyhjenemään lapsiperheistä. Vaikea sanoa, olisiko perheen päätökseen muuttaa Vihtijärvelle vaikuttanut, ellei koulua olisi ollut. Mahdollisesti. Päiväkoti ja koulu kylällä kieltämättä tekivät päätöksen entistä helpommaksi.
Marraskuinen sade tipahtelee rauhallisesti järven pintaan. Maisemaa voisi jäädä tuijottelemaan pidemmäksikin aikaa.
(2.11.2014 KP)
Kuukauden kyläläinen -sarjassa tutustutaan Vihtijärven asukkaisiin. Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu kylällä – tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.
