Kuukauden kyläläinen Kesäkuu 2015, Mika Laurila, 40
Mäntyrinteen isäntä on rekkamies
Sen kuulee puheesta melkein heti kun juttu alkaa. Kuukauden kyläläisemme Mika Laurila on kotoisin länsirannikolta. ”Palestiinasta”, velmuilee Mika. Oikeasti alkuperäinen kotipaikka löytyy Pyhämaalta, Uudenkaupungin ja Rauman puolivälistä. Etelä-Suomeen kuljetusalan yrittäjä muutti työn perässä. ”Kuljetusalalla jo kolmannessa polvessa”, hymyilee Mika. Isoisä oli merimies ja isällä on viljelyksien ohella kuljetusliike.
Kilometrejä ajokin mittariin tulee suunnilleen 120 000 vuodessa. Rekkamiehen yrittäjyys alkoi 1996, eli ensi vuonna 2016 tulee täyteen 20 vuotta kuljetusyrittäjänä.
Logistiikka on epäloogista, käy ilmi jutellessa. Jos esimerkiksi Laitilan kioskista loppuu limu, ei sitä voikaan hakea nokkakärryillä virvoitusjuomatehtaasta tien toiselta puolelta. Limu matkustaa ensin tehtaalta Helsinkiin, josta se sitten jaetaan ympäriinsä – myös kioskille Laitilaan. Eikä tämä ole suinkaan ainoa hyödyke joka matkustelee pitkin maata vain päätyäkseen lopulta naapuriin. Hiilijalanjälki ei ole ihan pieni. Sekä Mika, että logistiikkaa opiskellut puoliso Jaana Suni toteavat yhteen ääneen, että jokin kuljetusalassa kyllä mättää ja aika pahastikin. Järjestelmä on monessa kohdin kankea ja joustamaton.
Jotain hyvääkin kyllä on; autoilijoiden työaikaa rajoitetaan lain voimalla. ”Ajopiirturi kertoo milloin täytyy pitää taukoa. Ja silloin se pidetään, ainakin suuri osa kuljettajista. Ihan hyvä niin, koska muuten yrittäjien päivät venyisivät epäilemättä vaarallisen pitkiksi.” Toimittaja sai kiivetä kurkistamaan komean rekan ohjaamoon ja kas vaan, astuikin yksiöön! Autoilijan ”toimistosta” löytyy kaikki tarpeellinen kahvinkeittimestä jääkaappiin ja sänkyyn. Ihanteellinen menopeli myös lomareissuille, joita on perheen kanssa tehtykin.
Mikan perheeseen kuuluvat siis Pohjoisella Vihtijoentiellä olevan Mäntyrinteen talon ehtoisa emäntä, Jaana, sekä Onni, tuleva ekaluokkalainen. Talo on ostettu Flinkin Topilta ja löytyi Vihdin uutisten ilmoituksen perusteella. Oli päätetty mennä katsomaan kahta taloa. Ensimmäisen ohi ajettiin, kun todettiin sen olevan epäsopiva työvälineitä silmällä pitäen. Toinen talo olikin sitten tämä. Ei siinä kauaa jahkailtu. Eikä ole kaduttu. Vihtijärvelle Jaana ja Mika muuttivat Vihdin kirkonkylältä syyskuussa 2006. Kyläläisille Mika on ehkä tullut tutuksi rekka-autosta ja sen perässä kiltisti kulkevista konteista, lähinaapureille taas luotettavasta naapuriavusta.
Tarkastele pihatietäsi rekkaperspektiivistä – tämä on turvallisuuskysymys!
Yksi yllättävä toive autoilijalla on; vaikka ajeltavat pikkutiet ovat mukavan näköisiä kun puut kaartuvat tien ylle, muodostavat ne kuitenkin turvallisuusriskin jota ei moni tule ajatelleeksi. Nimittäin pikkuautolla hurauttaa helposti romanttisen maiseman läpi puiden alitse sievästi tien reunassa, mutta neljä metriä korkea rekka joutuu väistelemään kasvustoa – ja ajamaan keskellä tietä. ”Olisi hyvä juttu, jos pikkuteiden varsien maanomistajat intoutuisivat tienvarsisavotoihin, myös pihateillä. Se helpottaisi hälytysajoneuvojenkin kulkua pihoihin”, miettii leppoisa kuljetusyrittäjämme.
(KP)
Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu kylällä – tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.
