Kyläyhdistyksellä oli kesätöissä tänä vuonna kolme nuorta. Tässä alla heidän kokemuksiaan työstä.
Heini Liikala:
Vihtijärven kyläyhdistyksen, kahden viikon ajan kestävät kesätyöt, sisälsivät monia hyvin erilaisia tehtäviä. Ensimmäisen viikon aikana siivosimme kylätalon kaikki kulmat ja pääsimme myös tekemään töitä Vihtijärven kirpputorilla, joka oli hyvin mukava kokemus. Paikka on ihan mahtava ja suosittelen siellä käymistä.
Toinen viikko sisälsi myös paljon tehtävää ja varmastikaan ei tullut tylsää! Työnantajat sekä työkaverini olivat kaikki mukavia, joka 100 % paransi koko kokemusta. Vaikka tämä ei ollut ensimmäinen työpaikkani, suosittelisin silti kyläyhdistystä ensimmäiseksi kesätyöpaikaksi, sillä tehtävät heittelivät laidasta laitaan ja pääsi tekemään monia juttuja!
Kristiina Korpela:
Oltuani Vihtijärven kyläyhdistyksellä töissä kaksi viikkoa, voin sanoa tämän olleen pääosin positiivinen ja palkitseva kokemus. Jotkut työpäivät olivat raskaita, mutta ainakin yöllä on tullut uni hyvin! Mukavien ohjaajien ja työkavereiden ansiosta yksikään päivä ei ollut tylsä. Aika on kulunut nopeasti. Kehotan nuoria hakemaan kyläyhdistykselle töihin!
Stella Stenberg:
Olin kesätöissä Vihtijärven kyläyhdistyksellä kahtena ensimmäisenä kesälomaviikkona 2026. Ensimmäisenä päivänä saavuin paikalle tuntia etuajassa, jonka jälkeen menin vielä tunniksi kotiin. Kun sitten saavuin kylätalolle oikeaan aikaan, en tiennyt keiden kanssa työskentelisin seuraavat kaksi viikkoa, ja totta puhuakseni se jännitti aika paljon. Kun kuitenkin astuin sisälle, olivat vastassa Anu, Kristiina ja Heini, ja hengähdin syvään helpotuksesta. Kaikki olivat tulleet töihin positiivisella asenteella, ja tunsimme toisemme entuudestaan.
Ensimmäiset päivät koostuivat suurimmaksi osaksi siivoilusta kylätalolla ja sen ympäristössä. Pesimme yhdessä ikkunat, ja harvoimme ja lakaisimme pihalla tuulen mukanaan lennättämiä roskia sun muuta. Keskiviikkona päivämme alkoikin kirpputorilla, jossa meitä kaitsi Anja, kiitos siitä. Ensitöiksemme pääsimme sommittelemaan ja naulaamaan tauluja keskimmäisen huoneen seinille. Ruokailun jälkeen pääsimme taas siivoamaan, wuhuu! Pidimme myös pahvilaatikkokekkerit, ja saimme suuren kansan mahdutettua pieneen tilaan. Oi kuinka ihmeellistä fysiikka onkaan. Seuraavana päivänä saimme ensimmäisen (ja ainoan) asiakkaamme, ja siivosimme navetassa. Saimme kaikki meille määrätyt työt valmiiksi jo ennen päivän päättymistä, ja loppuajan vietimme rupatellen niitä näitä. Perjantai menikin taas kylätalolla, ja järjestelimme kaappeja keittiössä ja salissa. Siivosimme kaikki paikat vielä uudemman kerran, sillä torstaina siellä oli käynyt vieraita Maaseutupolitiikan neuvostosta.
Seuraava viikko alkoikin tuntia aiemmin kuin edellinen ja maanantaina ilmassa oli väsymystä. Kävimme kitkemmässä kasveja laavulla, ja siitä jatkoimme rannalle. Loppupäivä kuluikin siellä haravoidessa, vaikka sää olikin erittäin aurinkoinen ja hiostava. Päivän päätteeksi pääsimme kuitenkin lähtemään hieman etuajassa, joka oli ohjaajiltamme armollista. Tiistaina saimme vihdoinkin erittäin odotetut Vihtijärveläinen -lehtemme, ja pääsimme niitä Anun kanssa jakamaan yksitellen. Muut siivosivat piharakennusta sinä aikana. Kävimme myös haravoimassa vielä toisen puoliskon rannasta. Keskiviikkona kävimme Anjan kanssa piharakennuksen kimppuun, ja saimme kaikki lattiat lakaistua ja imuroitua, joka paransi yleistä siisteyttä huomattavasti. Torstaina olimme harmittavan sairastumisen takia vain kahden kesärin voimin töissä, mutta onneksi päivä alkoi vasta klo 10.00. Teimme vielä loppusilaukset piharakennuksessa, jonka jälkeen lähdimme viemään lehtiä Syökerin Tuvalle, kirpputorille ja Mikkolan suoramyyntiin. Ruokailun jälkeen lähdimme vielä käymään kirpputorilla ajamassa ruohoa ja siitä kahvitauon kautta laihueen kierrokselle vahvistamaan reitin merkintöjä. Toisen viikon perjantaina eli viimeisenä päivänä aloitimme Anjan kanssa klo 9.00 kylätalolla, ja Anun saavuttua hieman myöhemmin työvälineiden kanssa pääsimme kiinnittämään hyllyt piharakennuksen seinille. Sitten tiemme erkanivat ja Stellan lähtiessä kiinnittämään metsäpalovaroitus lappuja luontopoluille, muut jäivät kylälle ja antoivat omalle amputoidulle Eemelillemme jalat. Sitten lähdimmekin päivän päätävälle pitsalle.
Stella kuvasi hienosti kaikkea tehtyä, mutta vielä lisäksi kyläkoordinaattori on erittäin tyytyväinen siitäkin, että kylätalon toimistoa saatiin vielä siivottua ihan viimeminuuteilla ennen pizzalle lähtöä. Suuret kiitokset mukaville nuorille!
(HL, KK, SS, AN)
