Kirpputorilahjoittaja paljastui esteetikoksi
Kirpputorilla henkilökunnan ja asiakkaidenkin keskuudessa on parina viime kesänä herättänyt huomiota henkilö, joka tuo kirpparilahjoitushuonekalut valmiiksi hiottuna uuden omistajan maalata tai jopa maalattuna. Hienoa! Mutta kuka tekee näin ja miksi?
Juhani Huhtinen vastaa puhelimeen ja sovitaan tapaaminen. Heinäkuun kuukauden kyläläinen haastatellaan syyskuun lopussa. Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa on?
Juhani oman mökin varaston rapulla kesäkukka-tilataideteoksen vieressä.
Kesämökin pihalle Rantametsäntielle tultaessa käy ilmi, että Juhani on kiinnostunut myös kasveista ja asuinympäristöstä sekä luonnosta löytyvistä erilaisista hienoista taideteoksista. Isäntä itse on vastassa jo ulkovaraston rapulla toivottamassa vieraan tervetulleeksi ja siitä löytyy kesäpaikan portin jälkeen ensimmäinen ”silmäkarkki” – vanhasta polkupyörästä, lyhdystä ja kesäkukista tehty tilataideteos. Estetiikka on Jussille selkeästi tärkeää. Kirpputorilahjoitukset hän viimeistelee koska helposti voi: paikka, vehkeet ja materiaalit löytyvät omasta takaa joko mökiltä tai kotoa Nurmijärven kirkonkylästä.
Luonnosta löytyy paljon taideteoksia, kun kulkee silmät auki.
Vihtijärveltä juosten maailmalle…
Juhani on syntyisin vihtijärveläinen ja kasvanut pääosan lapsuudestaan Kiialassa, isä Erkki Huhtisen kotipaikassa Vihtijärven ja Haimoon puolessa välissä. Omaan perheeseen kuuluvat Vihtijärven pikkujouluista 70-luvulla löytynyt muurari Stenmanin tyttärentytär Leila sekä tytär Niina perheineen.
Parhaiten kyläläiset muistavat Juhanin varmasti upeista urheilusuorituksista, joista kansainvälisesti merkittävin lienee Pariisin 1970 Nuorten EM-kilpailuissa hopeasija 2000 metrin estejuoksussa. Aika oli tuolloin sekä pohjoismaiden että Suomen ennätys, 5.45,4, jonka alitti tuossa kisassa vain puolalainen Bronisław Malinowski. Urheilu ja liikunta ovat olleet Jussille tärkeitä aina. Koulubussin lippuvihon hän palautti eräänä vuonna opettajalle käyttämättömänä – koulumatkat oli käytetty tehokkaasti treenaamiseen, samoin välitunnit. Vihtijärven maisemat tulivat juoksulenkeillä tutuiksi laajalti, myös hämärissä kulkeminen sujui syys- ja talvi-iltoina. Jussin huimista urheilusuorituksista voi lukea lisää vaikkapa Vihtijärven kyläkirjasta, Vihdin kruunusta sivuilta 311–312.
Urheilukisojen jälkeen Jussi on tehnyt muutenkin merkittävää uraa ulkomailla. Urheilupiirin tuttujen kautta hän ajautui maalarinhommiin isoille rakennustyömaille; Järvenpään virastotalolle, Pasilan tv-talolle, Ahveniston sairaalan laajennusta maalaamaan, hotelli Presidenttiin, kauppakeskus Forumiin ja moniin muihin kohteisiin. Työ tekijäänsä opettaa ja rakennusporukat tulivat tutuiksi. Tuli myös mahdollisuus lähteä ulkomaan keikoille.
Ehkä mieleenpainuvimpia reissuja oli 1980-luvun alkupuolella kolmen ja puolen vuoden komennus Irakissa, Bagdadissa, jossa rakennettiin Husseinille muun muassa konferenssipalatsia ja huvikeskusta sekä pommisuojiksi soveltuvia monitoimihalleja, joissa riitti maalaamista. Polvivamman vuoksi tauolle jäänyt lenkkeily alkoi Bagdadin vuosina uudelleen. Bagdadin jälkeen tuli reissutöihin lähdettyä muuallekin; Viroon Tallinnaan ja Venäjälle Moskovaan. Mielenkiintoisia kohteita oli paljon, esimerkiksi vuonna 1994 Jussi oli mukana tekemässä Latvian puolella Venäjän ja Latvian välistä raja-asemaa. Ulkomaankomennuksille lähtevissä työporukoissa liikkui jonkun verran samoja miehiä, vanhoihin kavereihin saattoi törmätä yllättävissäkin paikoissa. Toisinaan olikin mukavaa, kun saattoi lyöttäytyä samaan porukkaan luotettavien tuttujen kanssa. Yhteyttä on monen kanssa pidetty myöhemminkin.
Erilaisia asumis- ja työkokemuksia kertyi paljon näin ”normaalitallaajan” näkökulmasta. Keskustelusta tuli sellainen vaikutelma, että Juhani tutustui eri työkohteiden ympäristöön ja maisemiin poikkeuksellisen hyvin – lenkkeilyn ja mahdollisuuksien mukaan hiihdon kautta. Paikoissa viihtyminen riippuikin porukan lisäksi myös alueen lenkkeilymaastoista.
… ja takaisin
Mutta miten Juhani, Kiialan poika, päätyi kesävihtijärveläiseksi? No tietysti työkuvioiden kautta. Kannelmäkeläisen asiakkaan äidin mökki tarvitsi maalaamista ja Jussi otti keikan vastaan. Joidenkin vuosien kuluttua, kun vanha rouva ei enää jaksanut Vihtijärvellä käydä, tarjoutui Juhanille tilaisuus mökkeillä lapsuusmaisemissa.
(KP)
