Joulukuu 2017: Henri Enroos, 38
Puunhoitaja ihastui Hiiskulan miljööseen
”Kyllähän se oli tämä ympäristö, puut ja vanhan talon henki”, summaa kuukauden kyläläisemme niitä asioita, jotka saivat asettumaan juuri tänne. Henri Enroos muutti tunnelmalliseen ns. sepän taloon Hiiskulaan syyskuussa, eikä ole siis vielä saanut nähdä hienoa pihaansa kauneimpaan alkukesän aikaan, kun omenapuut kukkivat. Pihan ohi virtaavan kosken pauhu on mahtava myös näin joulukuussa, hyvin kostean syksyn jälkeen, kun vesi Niemenjärvessäkin on korkealla.
Vihtijärvelle Henri muutti Kangasalalta, ja keskinen Suomi on alun perinkin miehen kotiseutua. Tarkemmin mies on lähtöisin Jämsästä, opiskeluvuodet vierähtivät Tampereella. Eteläiseen Suomeen tie vei opintojen ja työn perässä, kun metsätalousinsinööriksi valmistunut mies kiinnostui puunhoidosta. Henri kouluttautui arboristiksi eli puunhoitajaksi Hyriassa, Hyvinkäällä. Tarkoitus ei ollut tehdä puiden hoitamisesta ammattia. Pikemminkin Henri suunnitteli, että puita voisi hoitaa harrastuksena, tai korkeintaan ”välihommana”. Toisin kävi, ja palaset loksahtelivat lopulta kohdilleen niin, että Henri toimii tällä hetkellä puunhoidon opettajana Hyriassa. Arboristin tehtävä on huolehtia rakennetussa ympäristössä kasvavista puista niiden eri elinvaiheissa, nuoresta taimesta vanhuuteen saakka. ”Taimivaiheen hoitoa, leikkaamista, puiden kuntoarviointia sekä puiden poistamista hankalista paikoista”, Henri listaa arboristin työnkuvaa.
Puiden vuoksi Henri Vihtijärvellekin alun perin tuli. Hyrian arboristiopiskelijoiden kanssa oltiin Hiiskulassa leikkaamassa kujannepuita. Sattumalta kävi ilmi, että alueella oli asunto vapaana. Henri tarttui tilaisuuteen, ja asettui sepän taloon, vaikka haaveissa ollut fillaroitava työmatka vaihtuikin nyt autoiluun.
Henri harmittelee hieman sitä, ettei ole ehtinyt tutustua kylään kunnolla. Työpäivät venyvät usein pitkiksi, ja pimeiksi taipuneissa illoissa ei ehdi nähdä kovin paljon. Tutuiksi ovat kuitenkin tulleet lähinaapurit, sekä esimerkiksi Syökerin tupa ja Rokokallio. Luonnossa tulee varmasti liikuttua enemmänkin. Puiden lisäksi luonto yleisesti on aina kiinnostanut Henriä, joka on liikkunut luonnossa mm. retkeillen ja metsästäen. Nykyään miehen voi bongata ennemmin polkujuoksemasta, maastopyörän selästä tai vaikkapa melomasta. Avantouinti on yksi tapa kokea luontoa talvella.
Kuukauden kyläläisemme on ulkoilmaihminen. Mustilan arboretumissa Henri on bongannut harvinaisen mustajalopähkinän (Juglans nigra). Oikeanpuoleinen kuva on parin vuoden takaiselta Kebnekaisen reissulta Pohjois-Ruotsista. Maisemat olivat huikeita, mutta mieluummin Henri vaeltelee pohjoisen Suomen rauhallisemmilla reiteillä.
Jouluksi mies suuntaa kotikonnuille siskonsa perheen luo. Siellä olisi tarkoitus toimia myös toisella tapaa illan odotetuimpana vieraana – joulupukkina. ”Joulun tunnelma syntyy helposti, pienin asioin”, Henri miettii. Sepän talossa se syntyy tänä vuonna sisään tuoduista havuista sekä kynttilöiden loisteesta.
(14.12.2017 HE, kuvat Henrin oma albumi)
Ehdota tulevia kuukauden kyläläisiä yhteydenottolomakkeella tai lähetä sähköpostia toimitukselle: toimitus@vihtijarvi.fi.
