Jonna Stenberg, 26

Jonna Stenberg koiriensa Eelan ja Mistyn kanssa.

Kalliolta kukkulalta löysin kotini

Muutto Vihtijärvelle oli Jonna Stenbergille ja hänen avopuolisolleen Jere Rantalalle osittain sattumaa. Maailmalla matkustellut nuori nainen oli palannut suomeen ja ystävän yksiössä asuminen ei pidemmän päälle houkutellut. Vielä kun Jere oli palaamassa töistä Ruotsista takaisin Suomeen, tuli parille kiire löytää yhteinen koti. Sellaista etsittiin ja sellainen löydettiinkin Jonnan asettamien kriteerien mukaisesti 50 kilometrin säteellä Helsingistä kukkulan laelta Vihtijärveltä. Se tuntui luonnolliselta valinnalta, varsinkin kun Jonnalla on kaksi koiraa.

Turusta kotoisin oleva Jonna sai ensimmäisen koiransa ollessaan 11-vuotias. Turun Sanomista löytyneessä ilmoituksessa myytiin sekarotuista koiranpentua 20 silloisella suomen markalla. Isä innostui koirasta ensimmäisenä, mutta äiti oli ajatusta vastaan. Siitä huolimatta koira tuli kotiin ja varasti myös Jonnan äidin sydämen. Toinen koira tulikin taloon isältä salaa tämän ollessa työmatkalla. Tämä Virosta neljän kuukauden ikäisenä tuotu sekarotuinen Misty-koira kulkee vieläkin Jonnan mukana.

Jonna on ehtinyt asumaan ja elämään Suomen lisäksi Australiassa, Ruotsissa ja Kyproksella. Suurimmaksi osaksi maailmalle on vetänyt opiskelut ja työ. Kyprokselta Jonna toi myös elämänsä kolmannen koiran sekarotuisen Eelan, jonka Jonna löysi löytöeläintarhalta. Eelan aikaisemmat vaiheet ovat hämärän peitossa, mutta pieni koira on nyt löytänyt rakastavan kodin Suomesta.

Jonna, Jere ja perheen koirat ovat tykänneet asustella Vihtijärvellä. Kaikkein eniten mieltä lämmittää se, että täällä ihmiset ovat avoimia toisilleen. ”Täällä ihmiset moikkaavat, vaikka ei tunnettaisikaan”, Jonna kiteyttää. ”Halua olisi osallistua enemmänkin kylän toimintaa, mutta erilaiset rakennusprojektit ovat vieneet paljon aikaa” Jonna jatkaa. Hän toivoo kuitenkin asian muuttuvan, kun aikaa kodin kunnostukselta jää enemmän.

Elämään oppii vähemmälläkin. Jonna ei esimerkiksi kaipaa kauppakeskuksia tai kaupungin hulinaa. ”Täällä on hyvät maastot liikkua koirien kanssa.” Jonna toteaa. Erityiskiitoksen Jonna antaa Rokokalliolle tehdyistä uusista opasteista. Lähimetsistä voi kerätä marjoja ja yllättää välillä työkaverit itse leivotulla piirakalla. Sellaista ylellisyyttä ei kaupunkilaisilla ole. Siihen kun vielä lisää arvokkaan naapuriavun, naapurinrouvalta saadut itse kasvatetut kurkut ja niistä mummon reseptillä itse tehdyn kurkkusalaatin, niin voisiko elämä enää enempää hymyillä?

5.6.2012 Teksti ja kuvat: Sari Ahvenharju