Ilmakkaan Rauli
Rauli Augustin luontokurssin retkellä kesällä 2017.
Rauli tervehtii iloisesti punaisen mökin kuistilla. Talon on rakentanut Raulin isä vuonna 1939 appivanhemmille. ”Listat jäi laittamatta, kun tuli käsky talvisotaan”, kertoo Rauli.
Kuukauden kyläläinen onkin oikeastaan vuosisatojen kyläläinen. Hänen isänsä suku on 1500-luvulla lähtenyt Lohjalta ja siirtynyt aikojen saatossa Vihtijärvelle. Äidin suku on niin ikään Vihtijärveltä; tarkemmin Uusikylästä, joka sijaitsi Ylimmäisentiellä. Riiuumatkat tehtiin siihen aikaan kävellen, sittemmin polkupyörällä. Harva haki kumppaninsa hevosmatkojen takaa.
Oman Aila-vaimonsa Rauli tapasi Santahaminassa. Rauli oli määrätty valvojaksi alokkaiden tulojuhlaan, jossa Ailakin oli. Juhlien jälkeen Rauli kysyi, että ”tuletko käymään uudestaankin?”, ja tulihan se. Nyt on 51 aviovuotta takana, ja Santahaminassa niistä elettiin 27. Nyt asuinpaikkana on Hyvinkää, mikä onkin juuri sopivan matkan päässä mökiltä kuudennen polven Vihtijärveläiselle ja hänen paljasjalkaiselle helsinkiläisvaimolleen.
Ura puolustusvoimissa ja vähän muuallakin
Rauli aloitti 1964 varusmiehenä ja jäi siitä suoraan töihin armeijaan, mistä vapautui eläkkeelle Kapteenina palveltuaan 37 vuotta. Työt ”sotaväessä” olivat moninaisia. Hänen päätehtävänään oli huolehtia jalkaväen kevyistä aseista, mutta mm. Santahaminan ensimmäinen ympäristösuunnitelma on Raulin käsialaa. Hän toimi myös kantahenkilökunnan keskuudessa tukihenkilönä, kun varuskuntia lakkautettiin ja henkilöstöä siirreltiin uusiin tehtäviin. Osan työurastaan Rauli teki kahta työtä: aamulla armeijassa ja illalla yövahtimestarina, purkutöissä rakennuksilla ja kivityömaiden pikitöissä, missä milloinkin. Sellaista oli elämä silloin. Vaimo hoiti lapset maailmalle ja palasi sitten takaisin työelämään. Huomionarvoista pariskunnan työurissa on myös se, että Aila-vaimokin jäi eläkkeelle tavallaan puolustusvoimista. Ailan viimeinen työpaikka oli nimittäin Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Rauli Augustin selvittää sukunsa tarinoita punaisen tuvan keittiön pöydän ääressä, missä kaikki tärkeät päätökset on aina tehty.
Eläke
”Eläkkeellä ollaan vaan”, oli Rauli todennut, kun häneltä kysyttiin, että mitä hän aikoo eläkkeellä tehdä. Mutta ei se niin helppoa ole ollut se ”oleminen vaan”. Hän on ahkera luonnossa liikkuja ja sen havainnoitsija. Mäyräkoiraharrastus kuului Raulin arkeen ihan viimeaikoihin asti kilpailuineen, tuomarointeineen ja alan kehittämisineen erilaisissa organisaatioissa. Hän on kuulunut myös Erä- lehden toimituskuntaan yhtenä asiantuntijana kysymys ja vastaus-palstalla alueinaan koirat ja aseet – tietenkin. Sarkastisesti hän kommentoi monenkirjavia tekemisiään vuosikymmenten varrelta: ”Olen saanut kattella, kun muut tekee.”
Luonto järvineen ja pehmeät arvot
Kerran viikossa läpi vuoden Rauli käy rantasaunassa Ylimmäisellä. Juhannuksena vaimokin on mukana. Ennen Ylimmäisen vettä käytettiin talousvetenä ympäri vuoden ja rannat olivat pitkiä hiekkarantoja. Kalaa oli todella paljon ja kevättulvat korkealla. Suo-ojien aukikaivamisen jälkeen humusta pääsi kertymään järven pohjaan ja rannoille. Vesi on edelleen erittäin puhdasta, mutta ei niin houkuttelevan näköistä, koska se on samean väristä ja rannat ruovittuneet ja kaisloittuneet. ”Sittemmin tilanne on parantunut, kun älyttiin allastaa suo-ojat ennen niiden järveen laskemista”, toteaa Rauli.
Punainen mökki on Ilmakkaan naapurissa. Siitä välistä lähtee polku metsän läpi kohti kylää. Se on Ilmakkaan Raulin koulutie. Ennen polulla kannettiin Aapista, nyt on aikaa katsella, kuunnella ja pysähdelläkin. Ja silti oppii koko ajan uutta.
(4.4.2018 Teksti: Tero Pullinen, kuvat: Heli Einesalo ja Tero Pullinen)
Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu kylällä – tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.
