Valkealammin rannalla kuultiin väliraportti Helsingin yliopiston tutkijan Tommi Malisen tutkimuksesta.
Valkealammin rannalla kuultiin 19.5. väliraportti Helsingin yliopiston tutkijan Tommi Malisen tutkimushankkeesta ”Elohopeaongelman laajuus Karjaanjoen vesistön latvajärvissä”. Vihtijärven osakaskunta aloitti ja Vihtijärven-Lapoojärven suojeluyhdistys ry jatkaa tutkimuksen rahoittamista. Tommi Malinen kertoi, että suurimmaksi osaksi elohopea tulee tuulen mukana Suomen luontoon Keski-Euroopan piipuista. Osa elohopeasta on jo luontaisesti maaperässämme. Kun sataa ja vesi virtaa ojia pitkin järviin, elohopea pääsee vesistöön ja sieltä kaloihin. Kaloissa se kertyy lihaksiin ja voidaan hyvin tarkasti mitata kunkin näytekalan pitoisuus.
Vihtijärveltä löytyy sekä alhaisia, että vähän korkeampia elohopeapitoisuuksia kaloista. Tutkija ehdottikin, että niistä vesistöistä, joissa pitoisuudet näyttäisivät olevan huomattavasti koholla, syötäisiin nuoria, pienempiä kaloja ja kerättäisiin vaikkapa tutkimusmateriaaliksi isot vanhat jätit, joissa pitoisuudet ovat vuosien mittaan kohonneet. Vaikka kaloissa elohopea kertyy lihaksiin, ihmisillä se kertyy hiuksiin ja hiljalleen sitten poistuu.
Tutkimus jatkuu Vihdin kunnalta saadulla rahoituksella ja loppuraportti valmistunee ensi vuoden huhtikuussa. Tutkija kertoi mielellään ottavansa vastaan tutkimusmateriaaliksi isoja haukia: kala tiiviiseen muovipussiin kokonaisena, mukaan lyijykynällä kirjoitettu lappu, jossa pyydystyspäivä ja -paikka. Malinen hakee kalat Kivistön Ristolta keskitetysti. Soitto Ristolle ja kala hänelle, niin olette mukana toteuttamassa tutkimusta loppuun.
Kylätalolla kuultiin 26.5. viime vuotisesta Vihtijärven lasku-uomien tutkimuksista
Vihtijärven-Lapoojärven suojeluyhdistys ry:n vuosikokouksen yhteydessä piti Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n tutkija Juha-Pekka Vähä selostuksen Vihtijärven viime vuotisista tutkimuksista. Tutkimus oli osa laajempaa kokonaisuutta liittyen kiinteästi jo 1995 aloitettuun Hiidenveden kunnostushankkeeseen. ”Veden laatu paranee koko vesistön alueella, kun valuma-alueelta tulee parempi laatuista vettä.” Tänä vuonna jatkuu Vihtijärven ongelmakohtien lähempi tarkastelu ja Lapoojärven lasku-uomatutkimus. Karjaanjoen vesistöä, johon Vihtijärvikin kuuluu, kunnostetaan kautta linjan: mm. Mustion ja Billnäsin voimalaitosten ohi on jo aloitettu kalateiden rakentaminen ja kun kaksi muuta myöhemmin kunnostetaan, saattaa merilohia nousta vielä joskus Vihtijärvelle asti.
Tutkimuksessa selvisi, että ojien virtaaman mukana ei normioloissa tule kovinkaan suuria ravinnekuormia, mutta tilanne muuttuu voimakkaiden sateiden aikana. Typpi- ja kiintoainemäärät kymmenkertaistuivat tulva-aikana. Viime vuonna tulva-aika osui loppuvuodelle, jolloin kasvillisuus ei enää pidättänytkään ravinteita ja ne päätyivät suoraan järveen. Myös veden väriä on vuosien varrella tarkasteltu: mitä pienempi luku, sitä kirkkaampi ( värittömämpi ) vesi. Vihtijärven vedenvärin luku oli 70-luvulla 30-40, 90-luvulla luku oli 60-70 ja nyt 80. Stenbackanojassa luku oli peräti 300. Siinä suunnassa tutkimuksia jatketaan tänä vuonna ja tutkija tekee saatujen tulosten pohjalta parannusehdotuksen alueelle.
Juha-Pekka kertoi myös, että kolmannes kaikista maailman metsäojista on Suomessa. Meillä on ojitettu 5 miljoonaa hehtaaria soita. On arvioitu, että niistä miljoona hehtaaria on ojitettu turhaan. ”Metsä ei kasva, hilla ei kuki, kurki ei tanssi eikä riekko päkätä.” Aijemmin luultiin, ettei typpeä enää kymmenen vuoden kuluttua ojituksesta erity, mutta nyt on huomattu, että vanhojen ojien kuorma on 2-3 kertainen uusiin ojiin verrattuna: kun turve on maatunut, typpi lähtee liikkeelle. Tulevaisuudessa ravinnekuormat kasvavat vielä suuremmiksi, kun turvemetsissä aloitetaan päätehakkuut. Luontojärjestöt ovat tehneet aloitteen siitä, ettei metsähallituksen mailla tehtäisi päätehakkuita vaan siirryttäisiin jatkuvan metsän hakkuisiin. Siinä metsästä kaadetaan vain vanha puusto ja metsä kasvaa koko ajan lisää. Puut haihduttavat sadeveden, eikä sitä virtaa ojia pitkin vesistöihin. Jatkuvan metsän hakkuun on todettu olevan pitkällä tähtäimellä jopa taloudellisempaa kuin avohakkuut. Metsänhoidossa ollaan menossa kohti jatkuvan metsän hakkuita.
Peltoalueiden suojavyöhykkeet pystyvät pidättämään puolet pintavaluman typestä. Kolman metrin suojavyöhyke riittää, mikäli siinä on runsas kasvipeite. Parhaiten puhdistavat ruohot ja puut yhdessä. Myös kosteikkoja pitää aika-ajoin hoitaa, nyt pohdittiin Vihtijärven länsipään kosteikon muutosmahdollisuuksia.
Vielä tiedoksi niille, jotka kärsivät laiturirantansa umpeen kasvamisesta; pienimuotoista ruoppausta saa tehdä rannassaan, kunhan huolehtii, että toimii määräysten mukaisesti ja että ruoppauksessa kertyvä liete siirretään riittävän kauas rannasta, ettei se sateilla valu takaisin järveen. Ohjeet ruoppaukseen löytyvät sivulta www.ymparisto.fi/FI/Vesi/Vesistojen_kunnostus/Rantojen_kunnostus/Rannan_ruoppaus
(29.5.2018 SP, kuvat LW)
