Helmikuu 2016: Heli Hyytiäinen, 39
Heli sekä Kuuhaukun Hopeahukka eli tutummin Harri. Kuusivuotias siperianhusky on tilan ehdoton kingi.
”Eläintä ei tarvitse motivoida”
Ali-Kärrin tilalla asuvat tiettävästi kylän painavimmat nelijalkaiset lemmikit. Noin tuhatkiloiset Kerttu ja Evita ovat Suomessa harvinaisia hollannintyöhevosia. Evitalla on takana pitkä ura metsätöissä, ja se saa nauttia ansaituista eläkepäivistä. Kuusivuotiaasta Kertusta emäntä, eläinfysioterapeutti Heli Hyytiäinen kaavailee ratsua.
Heli ja Tero etsivät pitkään maatilaa, jossa voisi pitää eläimiä. Unelmien paikassa olisi täydellinen rauha: se sijaitsisi päättyvän tien päässä eikä naapureihin olisi näköyhteyttä. Sellainen löytyi lopulta Vihtijärveltä, jonne pariskunta kantoi tavaransa Vihdin Irjalasta alkukesällä 2009.
”On ainutlaatuista, että näiltä leveysasteilta löytyy vielä tällaista rauhaa. Se juuri on minulle Vihtijärven rikkaus ja viehätys”, Heli kertoo, eikä kaipaa kylälle palveluita.
Ali-Kärrissä asuu hevosten lisäksi muutakin karvaista väkeä: siperianhuskyt Harri ja Möhmöh, kissa Elli sekä kukko ja kuusi kanaa. Heli hurahti eläimiin jo lapsena, tai oikeastaan kasvoi niihin. Kotitilalla oli aina eläimiä, hanhista kaneihin ja hevosista lampaisiin. Ensimmäinen oma hevonen oli islanninhevonen nimeltä Farandi. Sen Heli sai 9-vuotiaana.
Tytöstä piti tulla eläinlääkäri, se tuntui silloin itsestään selvältä. Kun valinnan aika tuli, oli oppilaanohjaajan arvio karua kuultavaa: matematiikan taidot eivät riittäisi. Näin jälkeenpäin tuo tuomio tuntuu vähän tylyltä, sillä olisihan eläinlääkikseen silti voinut hakea.
Silti, tämä vaihtoehtoinen polkukaan ei ollut hullumpi. Tuore ylioppilas oli eläinten lisäksi kiinnostunut liikunnasta, hyvinvoinnista ja englannin kielestä. Päättäväinen nainen yhdisti nämä kaikki, ja lähti englanninkieliseen fysioterapeuttikoulutukseen. Harjoittelujakso Englannissa avasi silmät lopullisesti. Viimeinenkin palapelin pala loksahti paikalleen, kun piti miettiä erikoistumisaluetta: eläimet tietysti.
”Englannissa eläinfysioterapia oli jo pidemmällä, mutta Suomessa sitä ei tehty käytännössä lainkaan.” Heli haki ja pääsi Suomen ensimmäiselle eläinfysioterapian kurssille.
”Tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että paljon ylemmäs urallani en enää pääse”, Heli miettii. Hän on suorittanut eläinfysioterapiasta maisterin tutkinnon Lontoon Royal Veterinary Collegessa, ja väitellyt viime keväänä filosofian tohtoriksi. Eläinfysioterapiasta väitelleitä on Euroopassa kaksi, ja koko maailmassakin vain kuusi.
”Olen ollut onnekas, ja tämä on ollut se reitti minkä halusinkin.”
Post doc –työnä Heli tutkii tällä hetkellä varsojen motorista kehittymistä. ”Meillä on paljon tietoa siitä, millä tavoin ihmisvauva kehittyy. Se nostaa päätä, kääntyy vatsalleen ja tarttuu esineisiin tietyn ikäisenä. Hevosten kohdalla on kartoitettu oikeastaan vain sitä, miten pian syntymän jälkeen se nousee jaloilleen.”
Potilastyötä Heli tekee Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa ja hevoslääkärikeskus Hippomedissä. Sairaala on mieluisa työskentely-ympäristö, koska siellä voi tehdä yhteistyötä lääkäreiden ja hoitajien kanssa. Aina ei ole selvää, tarvitseeko potilas lääkäriä, fysioterapiaa vai jotain muuta. ”Jos epäilee, että eläimellä on kipua, pitää aina ottaa ensin yhteyttä eläinlääkäriin”, Heli painottaa. Lääkäri arvioi, minkälainen apu on tarpeen ja ohjaa tarvittaessa fysioterapeutille.
Tutkimus- ja potilastyöltä jää vielä aikaa luennoinnille ja opettamiselle. Heli reissaa säännöllisesti Englantiin, sillä hän opettaa eläinfysioterapiaa Liverpoolin yliopistossa. Onneksi nykytekniikka mahdollistaa myös etäopetuksen.
Eläimet tarvitsevat fysioterapiaa samoista syistä kuin ihmisetkin.
”Ylipaino on esimerkiksi hevosten ongelmien suurin aiheuttaja.” Erona ihmisiin on kuitenkin se, että eläintä ei tarvitse motivoida. Parasta työssä on sen positiivinen vire; kun eläin tulee vastaanotolle, ollaan jo pyrkimässä kohti parempaa. Eläinlääkärinä potilaiden kohtalot olisivat usein toivottomampia.
Helin vastaanotolla tyypillinen asiakas on hevonen tai koira, mutta myös kissoja tulee vastaan.
”Rotta on ehkä erikoisin asiakas tähän mennessä”, Heli muistelee. ”Käärmettä odotellessa”, hän lisää nauraen.
Heli ei vielä tiedä, mitä aikoo tehdä kun vuoden mittainen tutkimusjakso päättyy. Unelmana on ainakin saada kotitilan remontit vihdoin valmiiksi. ”Olen yrittänyt opintojen jälkeen löytää aikaa myös vanhoille harrastuksilleni, kuten käsitöille. Ostinpa juuri suksetkin”, Heli hymyilee. Ja kun kesä koittaa, yksi haave on tarkoitus toteuttaa. ”Aion hankkia lehmän.”
Teksti: Heli Einesalo, kuvat: Sanna Hyytiäinen
Kuukauden kyläläinen -sarjassa tutustutaan Vihtijärven asukkaisiin. Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita tai saavutuksia. Riittää, että asuu kylällä – tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.
