Helmikuu 2013: Mika Nilsson, 37 

Mikan autotalliprojekti on vielä kesken, mutta jo nyt siellä pääsee hommiin.

Uusi palopäällikkö nauttii, kun saa tehdä jotain näkyvää

Kun Vihtijärven VPK muutamia vuosia sitten kosiskeli mukaan toimintaan, Nilssonin Mika päätti kokeilla, olisiko homma kivaa. Siinä vaiheessa mies ei tiennyt, miten harrastus imaisisi mukanaan. Tämän vuoden alusta alkaen Mika on toiminut VPK:n hälytysosaston päällikkönä.

Hälytysosasto harjoittelee joka toinen torstai ennalta sovitun ohjelman mukaisesti. Välillä käydään kursseilla jossain oman palokunnan ulkopuolella, ja siirretään treeneissä oppia omalle porukalle.  Kun hälytys tulee, on oltava valmis. Varsinaisten sammutustöiden lisäksi palokuntaa saatetaan tarvita esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa tai myrskyjen raivaustöissä. Reilun vuoden takainen tapaninpäivän myrsky puiden raivauksineen jäi mieleen.  Rehellistä, konkreettista, raakaa – ja vaarallistakin työtä siis. Mikä tässä hommassa viehättää?

”Tämä on käytännönläheistä hommaa, ja tykkään juuri siitä”, Mika kertoo.  Mika lähti uuden harrastuksen pariin työskennellessään vielä it-alalla, ja paperinpyörittelyn, ruudun tuijotuksen ja puhelimessa puhumisen ohella oli virkistävää tehdä jotain, jonka jälki näkyy.

”Vaikka nyt pätkiä moottorisahalla myrskyn kaatamia puita”, Mika antaa esimerkin.

Sittemmin osui silmiin työnhakuilmoitus, jossa paloturvallisuusvälineitä maahantuova yritys haki myyntijohtajaa. Sehän sopi miehelle loistavasti, ja it-ala sai jäädä. Onnistunut työn ja harrastuksen liitto siis!

Toinen jalka aina Vihtijärvellä

Vauvaikäinen Mika reissasi Ylimmäisen rannalle isoisän huvilalle viikonloppuisin, ja siitä lähtien kesälomat ja viikonloput kuluivat enimmäkseen Vihtijärvellä. Kolmevuotiaana solmittu kaverisuhde kylälle pitää edelleen, ja sitä kautta kylän nuoriso tuli aikanaan tutuksi.

”Olin jo silloin sellainen vihtijärveläisten ulkojäsen”, Mika hymyilee.

Myöhemmin myös Hyvinkäällä ja Lohjalla asunut mies löysi lopulta 2000-luvun alussa paikkansa tutulta kylältä. Anu-vaimon vihtijärveläiset vanhemmat tuumasivat, että miksipäs ei lohkaistaisi tonttia heidän maistaan. Hetken tuumailun jälkeen ajatus alkoi tuntua hyvältä, ja sillä tiellä ollaan. Tänä päivänä Anu hääräilee kyläkoordinaattorina, ja Mika siis VPK:n hälytysosaston päällikkönä.

Mika kertoo VPK:n tuoneen mukanaan paljon uusia ystäviä, ja se vahvistaa entisestään sidettä Vihtijärvelle. Koti on siellä, missä läheiset ihmiset ovat. Myös isosisko Satu perheineen viettää paljon aikaa Vihtijärvellä.

Motocrossia ja rakennushommia

”Taidan olla sen tyyppinen, että koko ajan pitää olla joku projekti menossa”, Mika summaa yhteen kuulumisiaan.  Kotitalon yläkerta lisähuoneineen on työn alla, ja pihalle on kohoamassa autotalli, jonka isosta ovesta pitäisi mahtua sisään veneenkin.  Kesäisin nimittäin Anu, Mika ja 9-vuotias Ami-poika viettävät aikaa mökillä Nauvossa, jossa vene on ehdoton. Ovesta saattaisi mahtua sisään myös pakettiauto, mikäli sellainen tulisi hankintalistalle; sillä olisi nimittäin kätevää kuljettaa crossipyöriä. Motocross on isän ja pojan yhteinen harrastus.

Mutta vielä takaisin palopäällikkyyteen.  Tavallista kyläläistä tietysti kiinnostaa, mitä tapahtuu, kun hälytysosastolaisten hakulaite piippaa.  Pitääkö aina mennä? Entä jos on yö ja väsyttää? Mitä jos ei ole paikalla? Vihtijärven VPK saa vuosittain keskimäärin 20-30 hälytystä.

”Ne ketkä voivat lähteä, lähtevät.” Vaatteet niskaan ja Nummituvan mäelle, vaikka keskellä yötä. Kun auto on lähtövalmis, mennään – mukana ne ketkä siinä vaiheessa ovat ehtineet paikalle. Mitä jos kukaan ei pääse?

”Niinkin voi käydä, tyypillisesti jos hälytys tulee päiväaikaan kun kaikki ovat töissä”, Mika kertoo.

Upeaa on kuitenkin se, jos voi tehdä asioita, joista on toiselle oikeasti hyötyä.  Eräänä aamuna Mika heräsi siihen, kun iso auto kurvasi pihaan. Loka-auton pitikin tulla, ja mies käänsi kylkeä. Hetkeä myöhemmin palokunnan hakulaite piippasi, joten oli noustava. Hämmästyksekseen mies huomasi, että kohde sijaitsi hänen omassa kotiosoitteessaan. Koti ei kuitenkaan onneksi ollut tulessa. Loka-auton pumppu oli räjähtänyt ja parisataa litraa öljyä valunut pihalle. 

”Silloin oli kyllä kiva huomata, miten Nummituvan mäellä valot syttyivät ja auto lähti matkaan.”

Teksti ja kuvat: Heli Einesalo

Ehdota tulevia kuukauden kyläläisiä toimitukselle!