Vihtijärven kotisivujen heinäkuun kuukauden kyläläinen on kesän kunniaksi tänäkin vuonna kesäasukas. Tällä kertaa jututimme Vihtijärvellä vapaa-aikaansa jo vuodesta 1979 viettänyttä pariskuntaa, Sinikka ja Esa Hoikkalaa. Heidän vuosikymmenien kesäpaikkansa löytyy kylän ytimestä, Hiiskulan Syökäristä, joksi aluetta tuohon aikaan nimitettiin. Vanhoissa kartoissa nimi kuitenkin oli Syökeri, joten siihen on viime vuosina palattu.
Sinikan ja Esan kesäpaikka on paritalon toinen pääty. Pitkäaikaisen kesänaapuriperheen jälkeen on talon toisen pään vuokralainen viime vuosina vaihtunut melko tiheään, mutta se ei ole liiemmälti haitannut. Molemmilla on oma piha ja yhteisten tilojen ja alueiden käytöstä on päästy hyvin sopimukseen.
Miten Hoikkalat päätyivät Vihtijärvelle mökkeilemään? Se onkin tarina sinänsä. ”Oikeastaan kävin Syökärin rannassa uimassa tätini kanssa jo 50-luvulla, varmaan noin 12-vuotiaana”, kertoo Sinikka. Sinikan äidin sisko oli nimittäin Kivistön Aune, joka asui puolisonsa Vilhon kanssa Vihtijärvellä. Siinä talossa, jossa Kautoset nyt asuvat. Sinikka kävi siis kyläilemässä tätinsä luona Jyväskylästä, jossa syntyi, varttui ja opiskeli. Tädin luona kyläillessä lomilla, tulivat monet kyläläisten nimet Aunen jutuista Sinikalle tutuiksi, vaikkei Sinikka heitä välttämättä koskaan tavannutkaan. Vihtijärven hautausmaalla Aunen ja Vilhon haudalla käydessä onkin Sinikalla jotenkin erikoinen tunne, kun monet nimet hautakivissä ovat ihan tuttuja, vaikkei henkilöitä olisi koskaan tavannutkaan.
Sinikka muistaa Aune-tädin kertoneen, että nykyisin kyläläisten Lahtivajaksi kutsumassa navetassa pidettiin aikoinaan lehmiä ja hevosia. Hiiskulalla töissä olleet Kylänpään asukkaat kävivät saunomassa Alimmaisen järven rannalla edelleen olevassa saunassa. Kylänpäässä, jossa nykyisin toimii kirpputori, tuli myös käytyä, koska Vilhon sisko, Katri asui siellä.
Syökärin paritalossa asunut, Hiiskulassa töissä ollut mies kuoli 1970-luvun lopulla, ja hänen aikamiespoikansa muuttivat pois työsuhdeasunnosta. Hiiskulassa metsätyönjohtajana työskennellyt Heikki-serkku vinkkasi Sinikalle ja Esalle vapautuneesta kesäpaikaksi sopivasta asunnosta ja vuokrasopimus tehtiinkin Hiiskulan silloisen isännän, Henrikin kanssa.
Kesäpaikka oli Hoikkalan perheelle ihanteellinen. Lapset Sanna (s. 1972) ja Antti (s. 1974) olivat sopivasti 6- ja 4- vuotiaita, kun Syökärin kesät alkoivat. Vuonna 1981 syntynyt Elina lasketaankin sitten jo ”vihtijärveläiseksi”. Kun äidinkielen opettaja Sinikalla alkoi kesäloma, muutti koko perhe Espoosta Vihtijärvelle ja asui siellä kesät käytännöllisesti katsoen kokonaan. Esa kävi Vihtijärveltä käsin töissä Otaniemessä Valtion tietokonekeskuksessa.
Tuvan pöydän äärestä näkyy Alimmaisen järvelle, saunaranta on lähellä. Sisäoveen on kiinnitetty Elinan pikkutyttönä taiteiltu tervetulotoivotus, joka kertoo paikan tärkeydestä.
Hoikkalat ovat viihtyneet Vihtijärvellä hyvin. Jopa niin hyvin, että kun Pyyniemen omakotitontit tulivat myyntiin 1980-luvun alussa, harkitsivat Hoikkalat jopa Vihtijärvelle muuttamista. Työmatkoista Otaniemeen ja Espoon Mainingin kouluun olisi kuitenkin tullut varsinkin talvisaikaan liian pitkiä ja ajatuksesta luovuttiin. Kylän eri kesärientoihin perhe on osallistunut vuosien mittaan aina mahdollisuuksien mukaan. Erityisesti mieleen ovat jääneet esimerkiksi Vihtijärven luonnonsuojeluyhdistyksen kesäjuhlat, mutta tietysti myös juhannuskisat. Jouluja ja hiihtolomiakin on Vihtijärvellä vietetty.
Nyt mökillä saatetaan viettää aikaa kolmen sukupolven voimin. Matka Espoosta on viime vuosina lyhentynyt Klaukkalan ohikulkutien myötä, ja mökillä on helppo käydä vaikka päiväseltään.
(KP)
Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu kylällä – tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.
