Heinäkuun kyläläinen on Leena Päivänsalo. Hän viettää ensimmäisiä eläkeviikkojaan Lapoojärven rannalla jo toisen polven loma-asunnollaan. Kun hän 67 vuotta sitten syntyi Helsingissä, hän ja äiti tulivat Meromaan kyydissä laitokselta suoraan Leppäniemenkujan päässä sijaitsevalle mökille, oli näet kesäkuu. Niinpä häntä voisikin sanoa sekä paljasjalkaiseksi helsinkiläiseksi että paljasjalkaiseksi vihtijärveläiseksi.
Leenan isä, Veikko Päivänsalo, oli ostanut nykyisen rantatontin jo vuonna 1938. Aluksi siellä viettivät kesiään isän sisaruksetkin, mutta kun isä meni vuonna 1941 naimisiin Leenan äidin kanssa, paikka siirtyi kokonaan heidän perheensä käyttöön. Nykyisin Leena Päivänsalo viettää kesiään omassa rauhassaan hoitaen kaunista puutarhaansa ja nauttien kukkaloistosta ja työntouhusta.
Koulunsa hän aloitti Sörnäisissä Vallilan kansakoulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi Kulosaaren yhteiskoulusta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan pääaineenaan uskonto ja sivuaineena psykologia. Yliopistosta hän valmistui teologiksi ja olisi voinut ottaa pappisvihkimuksen vuoden 1986 jälkeen, oppilaatkin olivat sitä ehdottaneet, mutta asia jäi. ( Vaikka Suomen evankelis-luterilainen kirkko oli jo vuonna 1963 äänestänyt ensimmäisen kerran naispappeudesta, vasta vuonna 1986 ehdotus sai puolelleen vaadittavat kolme neljäsosaa äänistä. Toim. huomautus)
Leena on vuosien mittaan muokannut perintömökkiä mieleisekseen.
Hauska sattuma (-ko?) oli, että Leena Päivänsalolle tarjottiin opettajan työtä vuonna 1980 samasta koulusta, jonka ohi hän oli pikku tyttönä äidin kanssa tehnyt kävelyretkiä. He näet asuivat Sörnäisissä lähellä hänen tulevaa työpaikkaa. Vuonna -80 koulun nimi oli vielä Helsingin toinen lyseo ja oppilaina vain poikia. Hiljalleen koulu kuitenkin muuttui ja tytöt aloittivat myös opiskelunsa siellä. Nykyisin koulu on nimeltään Helsingin kuvataidelukio ja opiskelu siellä on taideainepainotteista. Kaikkiaan Leena ehti olla kyseisessä koulussa opettamassa uskontoa ja psykologiaa 38 vuotta. Paljon mahtuu tapahtumia ja muistoja opettamisesta alkuaikojen poikakoulussa tämän päivän tietokonepainotteiseen maailmaan. Vuosikymmenet ovat vaatineet myös opettajalta uuden omaksumista; viimeisen työvuosikymmenen haasteena oli uusien tietoteknisten taitojen omaksuminen.
Mutta nyt Leena-opettaja on vapaa kouluhuolista ja puutarhanhoidolle on runsain mitoin aikaa kesäisin. Mökillä vietetään aikaa kesät; talvella vanhan mökin lämmittäminen olisi kovin vaivalloista. Tontilla sijaitsee vanhan perintömökin lisäksi kaunis keltainen, sinne muualta siirretty, ”kalamaja”. Erittäin kaunis rakennus sekin. Talojen ja pihan ulkonäöstä huomaa, että Leena on saanut vaikutteita taiteellisesta työympäristöstään; piha liittyy kauniisti ympäröivään lehkavaan luontoon.
Rannalla oleva kalamaja on saanut uuden elämän Leenan käsissä.
Puutarhanhoidon lisäksi Leena Päivänsalo harrastaa käsitöitä ja leipomista, jossa myöntää olevansa aika haka. Hän on Kulosaaren Martat ry:n puheenjohtaja, joten ei ihme, että leipomisniksit ovat hallussa.
Jo hänen isänsä kantoi aikoinaan huolta Lapoojärven säilymisestä ja samalla ajatuksella Leena kuuluu Vihtijärven-Lapoojärven suojeluyhdistykseen, johon hän muistelee liittyneensä jo 1990-luvulla.
(9.7.2018 SP, kuvat Loviisa Kangas ja SP)
