Kuukauden kyläläinen, heinäkuu 2015: Sinikka Jämsänen, 71

 
Sinikka ja Lauri Jämsänen rakkaan Ylimmäisenjärven rannalla. 

 

Kuunsiltaa pitkin mielenrauhaan

 

Sinikka Jämsänen osaa kuvailla täsmälleen, mihin aikaan minäkin vuodenaikana, mistä suunnasta ja minkä värisenä kuu Ylimmäisen rannalla näkyy. Kuunsilta piirtyy veden pintaan aina varsin kiehtovalla tavalla, joka katselukerralla hieman erilaisena. Vedenpinta muuttuu säätilojen mukaan ja tarjoaa ihailijalleen vaihtelua, rauhaa ja iloa.

Pirskahtelevaa iloa ja valoa läikkyy lähimmäisiin myös heinäkuun kyläläisestämme. On kuin itsekin olisi istunut iltasella tuossa ikkunan ääressä kuuta tuijottaen. Niin tarkasti ja elävästi Sinikka kuvailee kuun muotoa ja väriä, kuunsillan keinutusta, veden väreilyä sekä kimalteiden välkettä.

”En malta mennä nukkumaan, vaan tuijotan järveä ja kuutamoa yömyöhälle, kuuntelen musiikkia ja nautin. Toisinaan täytyy mennä saunamökille kuuta ihailemaan, silloin kun se loistaa toisesta suunnasta.”  

 

Sinikka Jämsänen rakastaa valokuvaamista.
Kuu ja Ylimmäinen Sinikan kuvaamana.

 

Villi ja vapaa puutarha

Sinikka harrastaa puutarhanhoitoa, eikä siitä ole epäilystäkään, kun mökin pihaan saapuu. Toinen toistaan runsaammat kukkapenkit ja värikäs kasvien kirjo toivottavat tervetulleeksi Lähteenmäkeen. Tontti on nimensä mukaan täynnä lähteitä, ja Sinikka kertoo heidän ja koirien lisäksi sammakoiden, lintujen, siilien ja perhosten viihtyvän mainiosti tontilla.

Jämsäset ovat halunneet säilyttää vehreää kasvustoa tontilla mahdollisimman paljon. Nurmikkoa ajetaan vain aivan rannan tuntumassa ja sitten ylhäällä mökin pihassa, muuten paikka saa tarjota perhosille, sammakoille, jäniksille ja muille metsän ystäville makoisia oltavia. ”Villi ja vapaa”, kuvailee Sinikka puutarhaa ja naurahtaa.

Luonnollinen hiekkarantakin Ylimmäisen poukamassa on lähteiden ansiota, ja siellä tykkäävät peuhata niin pariskunnan kolme koiraa kuin lapsenlapsetkin aina käydessään isovanhempien mökillä.

 

Kuvat: Sinikka Jämsänen

 

Äiti kun tonttiostoksille lähti…

Saunamökki on ollut rannassa alusta asti, nykyisen mökin ylemmäs mäelle Jämsäset rakensivat vasta myöhemmin.

Sinikan vanhemmat ostivat rantatontin noin kuusikymmentä vuotta sitten, vuonna 1956. Sinikan äiti oli tuolloin tulossa katsomaan paikkaa isän ollessa töissä. Silloin ei autoa tai ajokorttia ollut suinkaan kaikilla, ei äidilläkään. Niinpä Sinikan äiti pyysi talonmieheltä autokyydin Vihtijärvelle ja pääsi näin katsomaan mökkitonttia. Ei ollut puhelinyhteyksiäkään nykymalliin, joten työntouhussa olleeseen isään ei saanut yhteyttä: ”Äiti teki ostopäätöksen yksin, mutta ei tohtinut ostaa kuin puolet tarjolla olleesta tontista.”

Ennen omaa mökkiä pikku-Sinikan perhe lomaili maalla vuokraamalla yhden huoneen läheisestä maalaistalosta Ylimmäistentieltä. Talo tarjosi ateriat ja yhteisön, jossa oli hyvä olla. Siltä ajalta on tullut ystävyyssuhteita, jotka edelleen ovat voimissaan. Ystäviä, jotka tuntuvat enemmänkin perheenjäseniltä.

”Vihtijärvellä asuu todella mukavia ihmisiä. Kylä vetää puoleensa kuin magneetti. Voisimme muuttaa tänne asumaan pysyvästi. Sydänystävätkin löytyvät juuri Vihtijärven kylästä”, Sinikka kertoo.

 

Kielitaitoa ja kaislojen suhinaa

Vielä pienempänä tyttönä Sinikka vietti kesänsä Porvoossa ruotsinkielisessä perheessä meren rannalla, sillä vanhemmat arvostivat kielitaitoa. Sinikka muistaa elävästi kaislikon suhinan tuulessa, kivet, kalliot ja meren suolaisen tuoksun. Ruotsin kielen taito todellakin oli hyödyllinen myöhemmin työelämässäkin. Sinikka nimittäin toimi myyntisihteerinä puhelinyhtiössä.

Sinikka Jämsänen on viettänyt siis kesiä Vihtijärvellä pikkutytöstä lähtien. Nykyään eläkepäiviä elelevä Sinikka ja puolisonsa Lauri viettävät paljon aikaa mökillä, etenkin kesäaikaan.  ”Mökkeily Vihtijärvellä on rentouttavaa. Paikan vaihdolla on suuri merkitys. Täällä voimaantuu.”

Vihtijärvellä he lenkkeilevät paljon koirien kanssa, hoitavat puutarhaa ja käyvät kylän tapahtumissa. Jämsäset ovat liittyneet myös kappelikuoroon. ”Kuoro antaa paljon ja harjoituksissa on hauskaa. Istutaan koulun pulpeteissa kuin oppilaat ja kuoronjohtaja antaa tahtia mallikkaasti karttakepillä napsuttaen. Lauletaan, nauretaan ja viihdytään”, kertoo Sinikka.

”Meille on siunaantunut ihania ystäviä vakituisista asukkaista eri puolilla kylää. Olemme tutustuneet ihmisiin myös diakoniailtojen ansiosta. Lauri säestää usein kitaralla yhteislauluja. Ne ovat antoisia iltoja ja niissäkin voimaantuu henkisesti. Vierivät kivet eivät sammaloidu ja toiminta pitää pirteänä.”

Jämsästen ”oikea” koti on Espoossa, sielläkin meren rantamilla. Vesielementti on aina ollut Sinikan elämässä läsnä. ”Vesi rauhoittaa”, hän toteaa. ”Täällä ilma on ihan erilaista kuin kaupungissa. Kun tulemme mökin pihaan ja auton ovet aukeavat, pitää hengittää heti syvään tätä ihanaa ilmaa.”

 

Teksti ja kuva: Lea Viitaniemi

 

Valinta kuukauden kyläläiseksi ei edellytä erityisiä ansioita, saavutuksia tai merkkipäivää. Riittää, että asuu Vihtijärvellä – tai liittyy jotenkin kylän elämään. Ketä toivoisit kuukauden kyläläiseksi? Tee ehdotus toimitukselle tässä linkissä. Itseäänkin saa ehdottaa.