Reksi palasi kotikyläänsä
Vihtijärvellä on perinteisesti oltu vähän kallellaan Nurmijärven suuntaan. Näin ollen ei ole niin nuukaa, vaikka kuukauden kyläläinen lipsahtaa vähän kuntarajan taa – tarkalleen ottaen noin 400 metrin verran. Posti kulkee kuitenkin Heidi Handolin-Kiilolle Vihtijärven postinumerolla 03790, joten lähes kyläläiseksi voimme hänet huoletta omia. Viimeistään siinä kohtaa, kun Heidi kertoo juhannusperinteekseen Nummituvan juhannuskisat, on homma selvä.
Kuntaraja kulkee itse asiassa vanhempien kotitilan halki. Lapsuudessaan Heidi on siis kirmannut sekä Vihtijärven että Nurmijärven puolella, tosin eipä sillä käytännön väliä ollut. Näin aikuisiällä Heidi kuitenkin toteaa empimättä olevansa nurmijärveläinen. Se johtuu pitkälti siitä, että koulut on aina käyty Nurmijärven puolella ja kaveripiirikin muodostunut siihen suuntaan. Vihtijärvi on kulkenut rinnalla, ja kylän asioita tulee seurattua. Kylälehdet ja muut kylän postit tavoittavat tämänkin nuoren perheen.
Takaisin kotitilan tuntumaan Heidi päätyi perheineen pari vuotta sitten. Kahden tyttären äiti oli saanut työpaikan Karkkilasta, lukion rehtorina. Työmatka Röykän ja Vihtijärven rajalta Karkkilaan oli mukavan lyhyt, tosin lapset piti viedä aamuisin päivähoitoon eri suuntaan, kuntarajan vuoksi. Palapelin palaset loksahtivat lopullisesti paikoilleen, kun Rajamäen ja Nurmijärven yhteiskoulun lukioiden yhteinen rehtorin paikka tuli avoimeksi. Heidi haki paikkaa ja sai sen.
Heidi on koulutukseltaan kemian aineenopettaja, ja opettanut aiemmin mm. Ressun lukiossa Helsingissä. Myös oppilaitosten hallintopuoli on kiinnostanut aina Heidiä opetustyön rinnalla, ja rehtorin työn voi todeta olleen jonkinlainen haavekin. Ajan myötä asiat vain loksahtivat näin, ja Heidi on tilanteeseen silmin nähden tyytyväinen, vaikkakin työ on varmasti vaativaa.
Lukio on murroksessa, Heidi selittää. Uusi lukiolaki on juuri astumassa voimaan, ja oppimisympäristö sähköistyy kovaa vauhtia. Paljon tapahtuu hyviä asioita, mutta työtä ja uuden oppimista riittää sekä opettajien että opiskelijoiden keskuudessa.
Työn vastapainoksi Heidi ulkoilee paljon. Talvella hiihdellen, kesäaikaan metsissä retkeillen. Pienet tyttäret pitävät äidin kiireisenä vapaa-ajalla, mikä lienee hyvä asia. Elämässä on kaikki mallillaan, ja asettuminen maaseudun rauhaan tuntuu hyvältä. On hyvä, kun omat vanhemmat ovat lähellä, ja apua voi antaa ja tarjota puolin ja toisin. Parasta on viettää ihan tavallista arkea miehen ja lasten kanssa, kuten tänäkin pian päättyvänä kesänä. Uida, saunoa, ihailla maisemaa kotitalon terassilta. Maisemaa hallitsevat vanhempien tilan pellot, joilla vuoden kierto on tullut Heidille jo lapsena tutuksi.
”Tämä ympäristö ja elämä täällä on osa minua, ja samalla arvojeni perusta.”
(Teksti ja kuvat HE)
Ehdota seuraavaa kuukauden kyläläistä nettisivujen palautelomakkeella!
