Loka-marraskuu 2020: Miro Lappalainen ja Venni Palonen, 14
Loka-marraskuu 2020: Miro Lappalainen ja Venni Palonen, 14
Miro ja Venni pelaavat salibandyn SM-sarjassa
Venni (vasemmalla) ja Miro ovat 14-vuotiaita.
Vihtijärveläisnuoret muistavat pelanneensa toisiaan vastaan vain kerran, eivätkä ihan tarkalleen muista, kumpi hävisi. Hyvä näin, sillä saman kylän poikiahan tässä ollaan, vaikka isommilla areenoilla ollaan myös vastakkain. Venni Palonen on pelannut muutaman vuoden helsinkiläisen Eräviikingit -joukkueen riveissä, kun taas Miro Lappalaisen joukkue on espoolainen Westend Indians. Molemmat pelaavat SM-sarjaa tähtäimessään ensi kevään suomenmestaruus.
Vakavaksi harrastukseksi yltäneen lajin siemen on molempiin poikiin kylvetty alle kouluikäisenä Nummituvalla, Vihtijärven vpk:n sählykerhossa. Vennin intoa ehkä kasvatti vielä se, että isä-Antti on innokas säbämies ja valmentajakin. Itse asiassa salibandy on kaikkien perheen miesten oma laji, sillä myös pari vuotta nuorempi pikkuveli Valtteri pelaa Nurmijärvellä SB-Pro -joukkueessa.
Myös Venni ja Miro pelasivat jonkin aikaa SB-Pron riveissä. Halu edetä korkeammalle sai kuitenkin hakeutumaan isompiin seuroihin ja yhä kovemmalle tasolle. Molemmat pääsivät lähes heittämällä sisään uusiin jengeihin, joissa oma osaaminen piti ensin osoittaa kentällä.
Mailan varressa Venni, lähikuvassa Miro. Kuvat poikien omista albumeista.
Kovakuntoisten laji
Jokainen, joka on edes koulun liikuntatunnilla pelannut sählyä, tietää, että nopeatempoinen laji vaatii kovaa kuntoa ja hyvää fysiikkaa. Räjähtäviä lähtöjä, nopeita käännöksiä, teräviä laukauksia. Venni muistuttaa myös käsipelaamisen tärkeydestä sekä joukkuepeleihin kuuluvista tärkeistä sosiaalisista taidoista.
Kunto pysyy koholla, kun treenejä on kolmesta neljään viikossa. Tähän tulevat päälle pelit, turnaukset ja kisamatkat. Molemmilla on haastatteluhetkellä takanaan Oulun kisareissu, josta Venni oli kotiutunut pitkän bussimatkan päätteeksi edellisenä yönä. Väsymys ei kuitenkaan paina, ja nuorten miesten ryhdistä näkee, että keho on kunnossa ja peli kulkee.
Salibandy on suosittu laji, ja Suomi itse asiassa salibandyn uranuurtajamaita. Lajin syntypaikkana pidetään Ruotsia, josta se levisi Suomeen 1970-luvulla. Yhdessä Ruotsin ja Sveitsin kanssa Suomi on ollut mukana tekemässä lajista myöhemmin maailmanlaajuisestikin tunnetun. Nämä kolme maata myös perustivat kansainvälisen salibandyliiton vuonna 1986. Lajihistorian ensimmäinen maaottelu oli pelattu Suomen ja Ruotsin välillä vuotta aiemmin (Ruotsi voitti Suomen 13-1). Tällä hetkellä Suomessa on yli 350 000 salibandyn harrastajaa, mikä tekee lajista toiseksi suosituimman palloilulajin. Vain jalkapallo yltää edelle.
Räsymatolla ja ilman palloa pelataan harvemmin, mutta tässä Miro (vasemmalla) ja Venni demonstroivat pelin aloitusta.
Mailat eivät lennä
Miro ja Venni kertovat olevansa pelaajina saman tyyppisiä, ja he myös pelaavat samaa pelipaikkaa hyökkääjinä. Molemmat ovat motivoituneita, ja haluavat jatkaa lajissa niin pitkälle kuin mahdollista. Vennin mukaan salibandystä on vaikeaa saada ammattia, mutta hän toivoo voivansa pelata mahdollisimman pitkään, jos vaan fysiikka kestää. Kumpikaan ei vielä lähde arvuuttelemaan, mihin ammattiin voisi aikuisena päätyä. Sveitsissä ehkä tällä lajilla voisi elättää itsensä, pojat miettivät. Joka tapauksessa lapsuuden haaveet astronautin hommista on haudattu, pojat hymyilevät.
Pelaaminen on laajentanut molempien ystäväpiiriä, ja se onkin yksi hyvä syy lisää jatkaa pelaamista. Treenimatkat Helsinkiin ja Espooseen sujuvat osin omien vanhempien avustuksella, osin joukkuekavereiden vanhempien. Päivät venyvät välillä pitkiksi, mutta tällaiseen arkeen on jo totuttu. Molemmat pojat käyvät Otalammen koulun kahdeksatta luokkaa ja kertovat, että koulu sujuu hyvin. Myös lempiaineista pojat ovat samaa mieltä – liikunta ja köksä ovat parhaita.
Eikö ikinä tunnu siltä, ettei jaksaisi lähteä treenaamaan? Tähän nuoret miehet vastaavat empimättä ja ykskantaan ’ei ikinä’. Salibandyn pelaaminen on vain yksikertaisesti kivaa. Vapaa-aikaa ei ole paljon, mutta silloin kun sitä on, kumpikaan ei halua tehdä mitään erikoista. Venni haluaa silloin ottaa lunkisti ja ehkä pelailla jotakin, Miro pyöräilee mielellään kavereiden kanssa.
Aina ei onnistu, ja joskus kaukalossa tulee takkiin. Lentävätkö silloin mailat? Fiksut nuoret miehet kertovat, että myös häviö otetaan vastaan tyynesti. Siinä kohtaa mietitään, miten oma peli meni ja mitä oli tehnyt hyvin. Jos omaan suoritukseen voi olla tyytyväinen, häviö ei yleensä harmita niin paljon. Toisaalta voitetustakin pelistä voi jäädä laiha fiilis, jos oma suoritus tuntui vajaalta.
Nyt ovat meneillään karsinnat SM-playereihin eli play-offeihin. Pelimenestys on molemmilla joukkueilla vaihdellut, mutta kaikki mahdollisuudet on edelleen kovimpaan kärkeenkin.
Toimitus toivottaa tsemppiä tuleviin peleihin!
(HE)
