Mari Velin, 53

Rakkaudesta kouluun

Vihtijärvi.fi toimitukseen tuli viimeisellä kouluviikolla yhteydenotto kylän kotisivujen kautta nimimerkillä Oppilas: ”Ehdottaisimme kuukauden kyläläiseksi opettaja Mari Veliniä, koska hän on hyvä ja kärsivällinen opettaja. Hän ansaitsisi sen.”

Toimittaja kiipeää koulun mäelle ja lähtee ottamaan selvää mistä oikein on kysymys. Opettajanhuoneesta kuuluu iloinen ”sisään”, vaikka yläluokan opettaja Mari on vaikean paikan edessä: todistuksien arvosanoja annetaan parhaillaan. 

Mikä saa ihmisen ryhtymään opettajaksi? ”Molemmat vanhempani olivat opettajia. Asuimme sen aikakauden kouluilla ja varmaankin siitä on syntynyt rakkaus koulumiljööseen”, kertoo Mari. Hän muistaa vielä hyvin miltä tuntui joskus sunnuntaiaamuina hiipiä paljain jaloin luokkahuoneen viileällä lattialla harmoonin ääreen. Myös lapsuuden leikeissä Mari oli usein nuoremmille sisaruksille, serkuille ja muille leikkikavereille opettajana.

”Toive toteutui”, toteaa Mari. Huonoja puolia työstä löytyy melko vähän; joskus painaa huoli lapsista ja myönnettävä on, että työ on aika intensiivistä. Kouluvuoden aikana ei liikoja ehdi paneutua omiin harrastuksiin. Kuitenkin opettaminen on Marin Juttu: ”Lapsissa on aitoa elämän voimaa, heistä saa virtaa! Nykylapset ovat vilkkaampia ja rohkeampia kuin minun ollessa koululainen. Joskus, kun huomaa korottaneensa ääntä luokassa, ajattelee jälkeenpäin: Lapset oppivat matkimalla! ”

Kesäloma on edessä – kuinka opettaja sen aikoo viettää? ”Monet ihmiset sanovat alkavansa hoitaa pihaa ja niin sanon minäkin!” nauraa Mari ja miettii sitten hetken. Kesälomalla mieli tyhjentyy vuoden ajatuksista, rutiinit muuttuvat parissa viikossa ja loma on oikeastaan aika huoletonta aikaa. ”Kesälomalla harrastan”, kertoo Mari. ”Runous, sydämen syrjimmäinen, on silloin monella tavalla esillä.” Sanan ’harrastus’ merkitys alkaa hiljalleen raottua toimittajalle – harrastushan tulee kai sanasta ’harras’.

Mari, naapurikylä Haaviston tyttö, on käynyt opettamassa kuluneen kouluvuoden ajan Vihtijärven koulun 4-6 luokan oppilaita. ”Vaikka asun lähellä, en tuntenut aiemmin Vihtijärveltä ketään”, kertoo Mari. ”Olen viihtynyt Vihtijärvellä oikein hyvin; jo maisemat täällä ovat vaikuttavat! Alimmaisen järven vuoden- ja vuorokauden ajan mukaan vaihtuvien värien seuraaminen on ollut viihdyttävää”.

”Onko jaettavaa?”, tivaa toimittaja. ”On! Haluan jakaa vihtijärveläisten kanssa ilon tutustua kylän omantunnonarvoisiin lapsiin, ilon uudesta hienosta koulurakennuksesta sekä ilon siitä, että saatte Ville Kiurun yläluokan opettajaksi!”, hymyilee Mari. Ensi syksy on hänelle itselleen vielä avoin. 

Juttelemme vielä hetken. Ilmenee, että on mahdollista bongata Mari Velin kesän aikana kylän kirpputorilla, kioskilla tai ehkäpä Vihtijärven kesän tapahtumissa. Tervetuloa, Mari ja hyvää kesää!

29.05.2009 Teksti: Kaarina Pullinen, Kuva: Virpi Velin