Pertti Vikgren, 70

 
Lehtimäen isäntä on perusteellisesti vihtijärveläinen.

Kiitos ja ylistys Lehtimäen isännälle

Kylän kotisivujen toimitukselle ehdotettiin tammikuun Kuukauden kyläläiseksi Pertti Vikgréniä. Perusteluna oli, että Pertin juuret ovat syvällä tässä kylässä; ainakin molemmat hänen vanhempansa ovat täältä kotoisin. Lisäksi Pertti vietti 70-vuotissyntymäpäiväänsä 2. tammikuuta.

Tosi on: Pertin isä on kotoisin Vihtijärven Nummenrannasta ja isänisä puolestaan asui Koskelassa. Aiemmista sukupolvista ei Pertti tiennyt kertoa. Vihtijärveläisiä siis ollaan kuitenkin perusteellisesti. Pertin tyttärenpoika Aleksi Einesalo on näin ollen ainakin viidennen polven kyläläinen. 

Pertti löysi Röykästä kotoisin olevan Senjan alun perin tansseista Sääksin lavalta. Nummituvalla käytiin tanssimassa myös – loppujen lopuksi häävalssikin. Pertti ja Senja muuttivat noin 40 vuotta sitten ensin Vantaalle ja sitten Nummelaan asumaan. Vihtijärvelle Senja ja Pertti muuttivat vuonna 1999. Kirpaisiko muutto ”sivistyksen parista” takaisin maalle? ”Ehei”, naurahtavat Senja ja Pertti yhteen ääneen, ”täällähän me vietettiin kaikki viikonloput ja lomat muutenkin”. 

Erilaisten maansiirto- ja nosturikoneiden parissa työelämänsä viettänyt Pertti vaikuttaa rauhalliselta ja tyytyväiseltä. Tosin hieman hämmentyneeltä saamastaan huomiosta: ”Olishan noita parempiakin haastateltavia ollut… ja kauniimpia kuvattavia…”. Vaatimattomuus kaunistaa, toteaa toimittaja.

Pertti on kylällä tunnettu musiikkiharrastuksistaan; hän laulaa kappelikuorossa ja soittaa Vihdin Pelimanneissa. Tanhu on ollut myös mieluisa harrastus hyvässä porukassa, mutta joitakin vuosia sitten alkoi polvi vihoitella ja tanhu sai jäädä. Nuoruudessa Koulunummentiellä sattuneen liikenneonnettomuuden seurauksena Pertin jalka kipsattiin koko pituudeltaan ja kipsi sai olla jalassa melkein vuoden. ”Ei silloin tiedetty kuntoutuksen merkityksestä ja menetelmistä sitä mitä nyt”, toteaa Pertti rauhalliseen tyyliinsä.

Ensimmäisen haitarinsa Pertti sai isältään 12-vuotiaana. Soittotunneillakin hän kävi tuolloin noin vuoden verran Hyvinkäällä asti. Matka taittui jalan, linja-autolla ja junalla – painava haitari selässä. ”Koko päivä siinä meni, aamulla lähdin kotoa ja illalla pääsin takaisin”, toteaa Pertti. Välillä haitarin soitto oli tauolla, mutta Vihtijärvelle takaisin muutettuaan Pertti ajautui Vihdin Pelimanneihin. Pelimanneissa hanuria soittava Raine Oksa pyysi mukaan orkesteriin, ja sillä tiellä ollaan. Vihdin Pelimanneilta ilmestyi viime vuonna levykin, Hiljaiset soinnut (toimituksen vinkki: saatavilla ainakin Pertiltä ja Oksan Rainelta, hinta 15 e).

Pertin voi tavata myös koulun talkoissa, hän jakaa tällä hetkellä yhdessä Hannu Landenin kanssa Talkookuningas-tittelin. Molemmat miehet ovat olleet poikkeuksetta mukana yläkoululla järjestetyissä talkoissa. Paitsi että Pertti oli kerran poissa, kun oli rakentamassa tyttären perheelle autotallia. Sillä kerralla Senja kuitenkin laittoi talkooruuan sekä koulu- että autotallitalkoiden väelle. 

Vihtijärven koulu on Pertille tuttu jo omilta kouluajoilta, jatkokoulusta. Ensimmäiset vuodet Pertti kävi Karkkilan, silloisen Pyhäjärven puolella Airolan koulussa, koska koulumatka sinne oli vain kolme kilometriä. Vihtijärven kouluun kertyi matkaa kahdeksan kilometriä eikä taksi- tai muita kuljetuksia ollut. Taidettiin toimia enemmän maalaisjärjen kuin oppilaaksiottoalueiden varassa. 

Nuorempana Pertti oli kesätöissä timpurisedällä – sieltäkö lienee peritty käden taito? Koulun talkootyön lisäksi Pertin kädenjälki näkyy monessa paikassa: Nummelassa seisoo itse rakennettu talo laajennuksineen, kotitalo Lehtimäki ja sen ulkorakennukset ovat moitteettomassa kunnossa. Toimittaja on nähnyt niin ikään Aleksille tehtyjä huonekaluja. Monipuolisesta rakennustaidosta ovat saaneet nauttia myös muut sukulaiset. Sukulaisia Pertillä onkin Vihtijärvellä paljon molempien vanhempien ollessa täältä kotoisin. Vanhat hienot valokuvat kodin seinillä kertovat mielenkiinnosta sekä arvostuksesta perhettä, sukua ja perinteitä kohtaan.

Lasten, Timon, Paulan ja Helin, järjestämällä syntymäpäiväristeilyllä tammikuussa oli yllätysohjelmana lapsenlapsi Emmin laatima vanhoista valokuvista tehty valkokankaalle heijastettu esitys, jonka lopputekstinä sanottiin: ”Kiitos ja ylistys maailman parhaalle vaarille!”

15.01.2009 Kaarina Pullinen, teksti ja kuva