Seppo Salo, 62

Kauppias kolmannessa polvessa

Istahdamme kylän vanhaan postiin. Niin, tässä Seppo ja Irma Salon nykyisen kahvipöydän kohdalla oli joskus Vihtijärven posti heti Osuuspankin ja Valinta-Salon vieressä, samassa rakennuksessa. Posti ja pankki olivat Saloilla vuokralaisina.

Seppo Salo muistetaan kylän kauppiaana ja vapaapalokuntalaisena. ”Kaikkea, mitä isä teki, olen tehnyt perässä kuin mäyräkoira”, Salo vitsailee.

Kauppias hän on kolmannessa polvessa. Alkujaan Salon isoisä piti kauppaa Röykässä ja Ylisepässä. Sittemmin J. E. Salon kauppa muutti Ylisepän viereen rakennettuun taloon, jossa nykyisin Sepon veli Lasse asuu perheineen.

Vuonna 1972 kauppa muutti nykyiselle paikalleen Lopentien ja Vihtijärventien risteykseen, kun teiden linjauksetkin muuttuivat. Kauppaa ei enää ole, mutta samassa rakennuksessa Salot jälleen asuvat, näköalapaikalla kylän ytimessä.

Maailman muuttumisen näkee suoraan ikkunasta: ennen autoja kulki joskus ja jouluna, nyt melkein yhtenä virtana. Samassa tahdissa ovat vähentyneet kaupat. Ajatelkaapa, että Vihtijärvellä oli joskus kaksi kauppaa ja neljä myymäläautoa: Seutu, Ahjo, Pirkola ja Salo. Se oli aikaa, jolloin koulussa oli yli 120 oppilasta. Tyhjän päällä ei vuoden kylässä olla vieläkään, onhan sentään Syökerin Tupa, ja olipa hetken aikaa kesällä myös myymäläpaku Hanskin Herkut.

VPK:ssa Seppo Salo on ollut vuodesta 1965 lähtien. Kanimiehenä (narikassa), järjestysmiehenä, hallituksen jäsenenä, sammutuspäällikkönä ja puheenjohtajana. Siihen aikaan kun radion aikamerkki tuli pohjoisen syrjäperille postiautolla, hälytykset tulivat Vihtijärvelle puhelimella. Sammutukseen mentiin työnnettävillä rattailla, josta piti vetää vesiletku lähimpään järveen tai viime kädessä kaivoon. Kun Nummituvalla paloi lautakasa, vesiletku piti vetää aina Laihuelta saakka.

Kauppiaan työn ja vapaaehtoistyön lisäksi Seppo Salo ei ole ehtinyt juuri muuta harrastamaan. Kylä, työ ja perhe ovat työllistäneet. Saloilla on kaksi aikuista tytärtä Taina ja Niina, jotka asuvat edelleen Vihtijärvellä.

Viimeisenkin ajan on vienyt vapaaehtoistyö kylän hyväksi, aikoinaanhan koko Nummitupa nousi pystyyn talkoilla. ”Talkoohenki on pitänyt tämän kylän hengissä ennenkin. Sen pitäisi säilyä”, Seppo Salo sanoo.

06.10.2010 Aku Ahlholm, teksti ja kuvat