Hans Brummer, 53

Hansilla on unelma

Kunpa voisi hetkeksi matkata 1940-50-luvulle autoilun kulta-aikoihin. Aikaan, jolloin autot olivat autoja, niiden muotoilu omintakeista ja persoonallista ja automerkit oli helppo erottaa toisistaan.

Hiiskulan konttoriin laskeutuu hetken hiljaisuus. Hans Brummerin ajatus laukkaa selvästikin aikamatkaa jonnekin kauas. Häntä hymyilyttää. Jos ajatuksia voisi kuunnella, nyt soisi taustalla Glenn Millerin Moonlight Serenade.

Autoinnostus kulkee Brummereilla polvesta polveen. Hansin isoisän Rolls Royce ja Mercedes-autot muistetaan vielä Vihtijärvellä, ja poika Johankin työskentelee jo autonasentajana. Hans Brummer kertoo tarinaansa ruotsiksi. Äidinkieltään hän käyttää aina kun mahdollista.

Hans syntyi Vihtijärvelle Hiiskulan omistajaperheeseen aikana, jolloin kartanossa toimi vielä oma pieni vesivoimala. Tarvittaessa seppä avasi patoluukut, mikä vapautti veden virtaamaan turbiinitunneliin generaattorin voimalähteeksi.

Hans kävi kolme vuotta kylän kansakoulua, sitä joka nyt on remontoitu, minkä jälkeen hän siirtyi Helsinkiin ruotsinkieliseen keskikouluun. Samassa koulussa äiti Bernice oli ollut opettajana. Aluksi Hans asui viikot isoäitinsä luona, kunnes alkoi käydä Vihtijärveltä käsin koulua Haagassa Nya Svenska Läroverketissä, josta kirjoitti myös ylioppilaaksi keväällä 1977.

Hans valmistui agrologiksi Turussa 1983 ja työskenteli Hankkijalla sekä suurtilalla Ruotsissa, kunnes kutsu kävi kotitilalle. Vuonna 1987 Hiiskulan kartanossa tehtiin sukupolvenvaihdos, ja kartanon alueet jaettiin Hansille ja hänen neljälle sisarukselleen. Siitä lähtien hän on hoitanut kartanon asioita kylällä.

Kylällä on lähes kaikkea

Kylä on muuttunut, eikä pelkästään huonoon suuntaan. Kouluremppa hitsasi kyläläisiä yhteen, ja nuoret ovat ottaneet vastuuta: imago on parantunut. Puuttuuko meiltä oikeastaan mitään? Kyllä, sanoo Hans. Polttoaineen myynti Syökerin tuvalla saisi olla ja ehkä jotain muuta työllistävää, ettei kaikkien tarvitsisi käydä muualla töissä.

Maatalous ei enää elätä pienviljelijöitä, mikä saa Hans Brummerin kiihtymään. Ruoka tulee sieltä, mistä sen halvalla EU:ssa pystyy tuottamaan. Tästä voisi jatkaa pitkään, mutta palataan mukaviin asioihin vaikkapa Autohistoriallisen seuran puheenjohtajan silmäteriin.

Vanhoja autoja on useita tallissa, mutta museokatsastettu Triumph Vitesse 2 L convertible RHD (oikeanpuoleinen ohjaus) vuosimallia 1967 sopisi kuulemma parhaiten kuvaksi Kuukauden kyläläinen -juttuun. ”Kellään lääkärillä ei ole sellaista lääkettä, joka auttaisi tähän sairauteen.”

Autohulluus alkoi vaivata jo lapsena, mutta ensimmäisen autoprojektin Hans hankki 1981. Vaiva on tullut tutuksi myös perheelle, Tuula-vaimolle sekä lapsille Helenille ja Johanille.

Arvatkaapa, mikä olisi kaikista parasta? Automuseo, oma automuseo Vihtijärvellä, varmaankin Hiiskulassa. Mutta ei, se olisi sentään taloudellisesti kannattamatonta, Hans miettii. Ajatus palaa autoilun kultavuosiin, till ”bilismens gyllene tider”, silloinhan sellainen olisi olemassa omassa museossa.

06.02.2011 Aku Ahlholm, teksti