Maarit Kajosaari, 61
Maarit tunnustautuu kevätihmiseksi
Yksi kiireinen viikonloppu Nummituvalla on taas takana. Tällä kertaa paikan olivat vallanneet VPK:n talvileiriläiset, ja talkooporukan projektina oli tehdä ruuat koko yli 170 hengen porukalle. Mukana touhusi Kajosaaren Maarit, jolle Nummituvan keittiö on tullut tutuksi vuosien varrella.
Maarit laskee olleensa VPK:n toiminnassa mukana kolmisenkymmentä vuotta. Useimmiten keittiön puolella, erilaisissa tapahtumissa. Motivaatio talkootyöhön syntyy siitä, että kantaa kortensa kekoon toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Maarit Kajosaarta ehdotettiinkin kuukauden kyläläiseksi erityisesti juuri hänen aktiivisen talkootyönsä ansiosta.
”Talkoilla tekeminen on ollut aina Vihtijärvellä tavallista, rakennettiinhan aikoinaan Nummitupakin yhteisvoimin. Ja siihen aikaan rakentaminen oli toisenlaista, tukitkin kaadettiin talkoovoimin kyläläisten omista metsistä”, Maarit muistelee. VPK:n toimintaan kuuluminen on ollut Kajosaarten perheelle luontevaa – lapset ovat olleet pienestä pitäen vanhempiensa mukana ja saaneet sieltä kavereita. Vapaaehtoistyöllä ja talkoilla on siis suuri sosiaalinen merkitys. VPK:n lisäksi Maarit hääräilee mukana myös urheiluseura Uhkan toiminnassa, ja on ollut pitkään mm. sen huvitoimikunnan jäsen.
Vapaaehtoistyö on Maaritille luontaista myös toisella tavalla. Itse syövän voittaneena hän on toiminut jo kymmenen vuoden ajan syöpätukihenkilönä antaen vertaistukea niille, jotka kamppailevat samojen vaikeiden asioiden parissa kuin Maarit itse aikoinaan. Tervettä elämää on nyt takana viitisen vuotta, ja kiitollisuus näkyy naisen kasvoilla. On helpompi nähdä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää, mikä ei. Iloisuus ja nauru ovat piirteitä, jotka jäävät Maaritista mieleen jo ensitapaamisella.
Laborantin työstä osa-aikaeläkkeelle jäänyt Maarit tekee töitä kahden viikon rupeamissa, joita seuraa aina saman pituinen vapaa. Aikaa harrastuksille jää siis paljon enemmän kuin aiemmin, ja Maarit ehtiikin uppoutua useammin esimerkiksi mielipuuhansa lukemisen pariin. Marttoihin liittyminen vajaa vuosi sitten on myös tuonut mukavan lisänsä harrastuspiiriin. Perheeseen kuuluvat aviomies Sakari sekä kaksi aikuista lasta, Samuli (s. 1978) ja Tuomas (s.1982) Tuomaksen lapset Leevi ja Aleksi ovat tuttu näky mummun ja vaarin luona Salmirannassa, Lapoon rannalla.
Kovin kauaksi lapsuudenkodista Maarit ei ole lähtenyt. Järven vastarannalla siintää Suurniemen tila, josta Maarit sekä tilalla nyt asuva veli Ilari Rantala ovat kotoisin. Välillä tuli asuttua 13 vuotta Helsingissä, mutta kaupunkieläjää Maaritista ei koskaan tullut. Viimeistään lasten syntymä toi takaisin kotikylään, jota Maarit pitää turvallisena ja hyvänä paikkana pienille lapsille.
Yksi syy maalle paluuseen vuonna 1978 oli se, että pihalla touhuaminen on lähellä sydäntä. Sormet syyhyävät näin kevään korvalla, ja kasvihuoneessa kasvavat taas tulevana kesänä omat tomaatit ja kurkut. Ja kesää Maarit ja Sakari aikovatkin viettää kotikulmilla, kuinkas muuten. Salmirannassa vierailevan on helppo huomata, että kesämökki on tarpeeton: koti sijaitsee upeassa järvimaisemassa, keskellä kauneinta luontoa.
05.03.2012 Teksti ja kuvat: Heli Einesalo
