Rolf Pircklén, 64
Joka kesä maalla
Pari nopeaa käännöstä Lopentieltä ja nousu mäelle Vihtijärven ylle. Täältä avarasta järvimaisemasta, Ainolan takaa löytyy Rolf ja Leena Pircklénin kesäparatiisi.
Rantamäen tila on helsinkiläisten Pircklénien toinen koti, eikä paikka voisi olla heille täydellisempi. Tila on Rolfin entinen mummula. Mieliharrastustaan golfia he pääsevät pelaamaan muutamassa minuutissa Nurmijärven kentälle. Vihtijärvestä nousee kalaa, jos vain ehtii kalastaa, ja rapuja tulee joka vuosi ainakin yksien rapujuhlien verran.
Kaiken lisäksi on yksi asia, joka paikassa tuntuu sopivan erityisen hyvin juuri Finnairin eläkkeellä olevalle myynti- ja markkinointipäällikölle. ”Juuri ennen kuin tulit, tästä lensi Amerikan-kone tuonne suuntaan. Muistan aikataulut vielä ulkoa”, Rolf Pircklén sanoo. Työaikanaan hän lensi paljon ja tähysti aina Helsinkiä lähestyttäessä Vihtijärveä ja sen rannalla olevaa omaa paikkaa. Usein se erottuikin.
Pesäpalloa Uhkassa
Rolf Pircklén ei ole sattumalta kesäasukkaana juuri Vihtijärvellä. Jo hänen isoisovanhempansa Ida ja Josef Lundell työskentelivät Hiiskulassa, samoin isovanhemmat Hjalmar ja Ingeborg Lindfors. Siellä myös Rolf vietti kaikki kesät ja muut lomat: navetassa, tallilla, sikalassa, pajassa, meijerissä tai tukkimiesten mukana metsässä.
Hän pelasi myös pesäpalloa Uhkan joukkueessa sen huippuaikoina. Kerran Uhka karsi pääsystä Suomi-sarjaan Hyvinkään Tahkoa vastaan, mutta Tahko vei voiton.
Rolfille muodostui muutaman samanikäisen kaverin kanssa tiivis porukka kylälle jo nuorena. Ja toki maalle vetivät myös sukulaiset, joista moni asuu edelleen kylällä.
Hiiskulasta Rantamäkeen
Aluksi Rolf vietti aikaa Hiiskulassa, mutta isovanhemmat rakensivat oman tilan, Rantamäen, Vihtijärven rannalle, aivan Nurmijärven rajalle 1950-luvulla. Paikka oli nyt vähän kauempana kylän keskustasta, mutta kelpasi sitä täälläkin. Ainakin silloin kun naapuriin, Ainolaan, tuli televisio, ennen kuin sellaisia oli muualla. Sitä Rolf kävi usein mummunsa kanssa ihmettelemässä.
Se oli aikaa, jolloin Vihtijärvessä eli vielä ankeriaita ja alkuperäistä rapua eli jokirapua.
”Nuorena oli opettavaista olla täällä. Sai tehdä ja toteuttaa itseään”, Rolf Pircklén sanoo. Samoin on edelleen. Pircklénit eivät ole kesäisin juurikaan Helsingin-kodissaan. Usein he käyvät Vihtijärvellä myös talvisin.
Ja kyllähän paikan perinteet lienevät jatkuvan tulevaisuudessakin. Pircklénit ovat saaneet tänä vuonna tyttärentyttären, ja myös jälkeläiset viihtyvät hyvin Vihtijärven rannoilla.
04.08.2011 Teksti ja kuvat Aku Ahlholm
