Irma Lundell, 69

Irma ja naapurin Elsa.

Eläkkeellä voin tehdä mitä huvittaa

Elokuun kyläläinen on Irma Lundell. Irmaa kuukauden kyläläiseksi esittänyt taho perusteli ehdotustaan sillä, että Irma on syntyperäinen vihtijärveläinen, aktiivinen toimija useissa kylän eri yhdistyksissä ja riennoissa. Hän myös viettää pyöreätä merkkipäivää 08.08.08.

Irma on mukana seurakunnan toiminnassa. Tämän lisäksi riittää aikaa VPK:n, Uhkan, koulun, päiväkodin, vanhusten toimintapäivien sekä kyläyhdistyksen tilaisuuksiin ja talkoisiin. Kirpputorin myyjänä Irma on ollut tänä kesänä jo kaksi kertaa. Monipuolinen Irma nähtiin lisäksi tänäkin juhannuksena Nummituvan juhannusjuhlilla kanttiinin henkilökunnan joukossa. 

Mistä kaikki tämä energia löytyy? ”Joustavuudessa on sen salaisuus”, hymyilee Irma. ”Riippumattomana ihmisenä näin eläkkeellä voin tehdä mitä huvittaa, omat hommat saavat jäädä elleivät ole niin tärkeitä – kyllähän nekin sitten ehtii.” Irma suosittelee muillekin kylän toimintaan mukaan menemistä: ”On mukavaa, kun tutustuu uusiin ja vanhoihin kyläläisiin.”

Haaveena oopperalaulajan ammatti

Irma vietti lapsuutensa ensimmäiset vuodet Vihtijärven Aliläänissä, siinä talossa missä Hekalit nyt asuvat. Parhaita kavereita olivat Joentaustan Ritva ja Äijäkosken Tauno. Myöhemmin, 40-luvun puolivaiheilla perhe muutti lähemmäs keskustaa Hiiskulan Kannistoon. Siellä Irma ystävystyi Karlssonin Evan kanssa. Koulumatka lyheni puolella ja elämä Hiiskulan yhteisössä tuntui turvalliselta. Elinpiiri oli tuolloin suppeampi kuin nykyään – Ylimmäistentien tienoo tuntui lapsuudessa kaukaiselta. Nuorina sitten pyöräiltiin joskus Läyliäisiin elokuviin ja välillä käytiin kuuluisassa Kanniston ladossa seuraamassa iltamia.

Lapsena Irma haaveili oopperalaulajan ammatista. ”Radiosta kuuntelin Lea Piltin Pai, pai, paitaressua ja lauloin perässä niin että kaikui”. Haaveet tyrmättiin kuitenkin tylysti velipoikien, Åken ja Toren ”älä viitti kiljuu” -kommentilla. Paljon myöhemmin Bernice Brummer houkutteli Irman mukaan kappelikuoroon. Tästä Irma onkin iloinen, koska huomasi laulamisen olevan yhä mieluisaa. 

Työuransa Irma teki Helsingissä. Ensimmäinen työpaikka löytyi Arabian tehtaalta, joten nykyäänkin suositut astiat ovat tuttuja. Iltaoppikoulun aloitettuaan Irma pääsi KOP:n pääkonttoriin sisälähetiksi, sittemmin virkailijaksi Kallion konttoriin. ”Pankin palveluksessa vierähti yli 40 vuotta”, toteaa Helsingissä hyvin viihtynyt Irma. Eläkkeelle päästyään hän muuttui kuitenkin taas viikonloppuvihtijärveläisestä vakituiseksi asukkaaksi kylään.

Olisipa kylällä vielä jumppaa!

Kysyttäessä toivomuksia harrastusmahdollisuuksista kylällä, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä: ”Jumppaa! Sellaista kuin Ojalan Jarkko veti vielä muutama vuosi sitten!” Yläkoulun yläkerrassa olisi mukavaa käydä myös maalauskurssilla. Ja alakerrassa ruokakursseilla. Ruoanlaitto onkin Irmalle rakas harrastus, Saarelan koekeittiön tuloksista ovat naapuritkin saaneet nauttia. Napakympiksi on osoittautunut Saarelan Irman saaristolaisleipä (toim. huom.).

Irman lempieläin on kissa, lempikasvi kuusi (koska Kanniston talo oli vielä tuolloin komeiden kuusien ympäröimä) ja lempitytöt tietenkin naapurista Varpu, jolle piti aina maalata kiviä ja Elsa, jolle pitää aina tarjota vadelmia ja kermaa. 

Irma, olemme saaneet selville että kuulut myös hieman salaperäiseen ja epäviralliseen olutseuraan – mikä tai millainen on lempioluesi? ”Noo.. kyllä joka laatu maistuu. Kerran maisteltiin hunajaolutta, sitä en kyllä enää ostaisi. Itse tehty kotikalja on ehkä kuitenkin parasta.”

01.08.2008 Teksti ja kuvat: Kaarina Pullinen