Kesäkuu 2011: Riitta Rinne

 

 

Aurinkoinen Riitta avaa kotiovensa toimittajalle ja tarjoaa kaffet omenapiirakan kera. Riitta Rinne on asunut puolisonsa Esko Auvisen kanssa Vihtijärvellä Kytäjäntiellä jo vuodesta 1989 – 22 kokonaista vuotta. Perheeseen kuuluvat myös jo kotoa pois muuttaneet pojat, Matti, 28 ja Tuomas, 26. Seudulle päädyttiin Helsingin ja Mikkelin kautta Eskon työn perässä. Sijainti onkin hyvä, sillä Vihtijärvellä ollaan suunnilleen sukujen puolessa välissä – Riitta on Eurajoelta Länsi-Suomesta kotoisin ja Esko taas Itä-Suomesta. Näin on molempien kotiseudulle suunnilleen yhtä pitkä matka. Riitan puheenparresta erottaa vielä mukavan rytmikkään läntisen korostuksen.

 

Riitta opiskeli Helsingissä apuhoitajaksi, työssä hän oli Vihtijärvelle muutettuaan ensin Kiljavalla ja nyttemmin Hyvinkäällä perushoitajana. Nykyään puhutaan paljon hoitotyön puutteellisuudesta, henkilöstö- ja rahapulasta sekä uupumuksesta. Riitta ei ole työhönsä leipääntynyt vaan näkee siinä edelleen paljon mahdollisuuksia. Haasteitakin löytyy, etupäässä työn suunnittelussa, luovassa toteuttamisessa ja johtamisessa. Nykyään tilastojen tekeminen, projektit, raportointi ja tietotekninen osuus vie aikaa ”oikealta” työltä eli hoitamiselta. Hän on vuosien varrella todennut, että perushoitajan työstä on tullut monipuolisempaa ja vaativampaa. Ennen esimerkiksi lääkkeiden jakaminen oli ainoastaan sairaanhoitajien työtä, nyt siitä vastaavat tiettyyn pisteeseen saakka myös perushoitajat. Tämän Riitta näkee positiivisena; hoito on kokonaisvaltaisempaa. ”Potilaiden itsemääräämisoikeus on kasvanut, myös omaisia kuullaan enemmän kuin ennen. Lääkkeiden käyttö on vähentynyt ja ihmiset saavat yksilöllisempää hoitoa kuin aikaisemmin”. Yhtenä suurena haasteena alallaan Riitta näkee kuitenkin kunkin potilaan tarkoituksenmukaisen hoitopaikan etsiminen – jatkuva hoitopaikan vaihtuminen on huono juttu, varsinkin muistihäiriöistä kärsiville.

 

Kuukauden kyläläisemme on työn ja harrastusten perusteella humaani ihminen – vaativan kolmivuorotyön lisäksi hän toimii aktiivisena Palvelutaloyhdistyksen tiistaikerhon vetäjänä, kuuluu Hyvinkään muistiyhdistykseen sekä on mukana vielä Punaisen Ristin ystävätoiminnassa.

 

On Riitalla ”oikeitakin” harrastuksia: teatteri on ehdottomasti Riitan juttu. Varsinkin sellainen, jossa on jotain sanomaa, vaikka rankkaakin. Päälimmäisenä tulee mieleen Esko Salmisen esitys Pitkän päivän matka yöhön. Myös taide, musiikki ja kirjallisuus ovat Riitalle tärkeitä. ”Upeaa, että kylällä on näinkin paljon kulttuuritarjontaa – kuoro on hieno juttu, samoin muut kylän esiintyjät!”. Kotona Riitta rentoutuu katsomalla englantilaisia ja ruotsalaisia poliisisarjoja, myös meneillään oleva kotimainen sarja Virta vie mennessään. Matkustaminen houkuttelee myös, elokuussa Riitta toivoo näkevänsä Mona Lisan Louvressa, Pariisissa.

 

Kylätoiminassa tiistaikerhon lisäksi on Riittaa nähty usein kirpputorimyyjänä sekä koulu- ja kylätalon talkoissa. Kylätalon listat on tullut maalatuksi pariinkin kertaan Riitan ollessa osallisena. ”Koulu- ja kylätalohanke avasi silmäni talkootyön voimaan: tulos on upea sekä silmälle että mielelle!” Kyläläisten verkostoitumista on tapahtunut ikäänkuin ’kaupan päälle’.

 

 

”Jakoon vaan!”, tokaisee Riitta nauraen ja jatkaa: ”enkä mä näitä hommia jättäis…no, ehkä osa-aikaeläkkeelle jäämistä voisin harkita”. Eikä Riitalla ole kiire eläkkeelle, hän on kiitollinen hyvästä terveydestä jonka myötä voi hyvin jatkaa mieleistään työtä.

 

Kuukauden kyläläisellämme on juhlat edessä, pyöreitä vuosia tulee täyteen 19.6.2011. ”Kuusikymmentä ei tunnu pahalta, ennemminkin mukavalta.”. Kuukauden kyläläiseksi nimeämisen Riitta näkee mukavana syntymäpäivämuistamisena, ikään kuin lahjana. Kotisivujen toimitus onnitteleekin Riitta lämpimästi!

 

1.6.2011 Teksti ja kuvat: Kaarina Pullinen

 

 

{nomultithumb}