Elisa Vuorikkinen, 27

Pikkuinen Ruben saa osallistua Elsa-vuohen hoitoon kantoliinassa kulkien.

”Kertakäyttökulttuuri ei sovi meidän perheelle”

Nykyajan kulutushysterian keskellä on aina rauhoittavaa tavata ihminen, joka myös tuottaa sitä mitä itse tarvitsee. Elisa Vuorikkisen ajattelumaailmaa leimaa ekologisuus, ja saattaapa siinä olla avain myös erään haaveen toteutumiseen – oman yrityksen perustamiseen.

Kolmen pienen lapsen äitinä Elisalta ei puuhaa puutu. Tyttäret Ellen, 4, ja Fanny, 2, ovat vilkkaassa iässä ja viilettävät pitkin isoa pihamaata pienen Rubenin, 4kk, vielä keinuessa äidin mukana kantoliinassa. Voisi kuvitella, että lastenhoidolta ei juuri muulle aikaa jäisi, mutta hoidettavana on kuitenkin paljon isompi katras. Tulijaa tervehtivät pihalla seitsemän lammasta ja viisi vuohta, ja lisäksi löytyy kanoja sekä kaksi kania. Vahdin tehtävää toimittaa lapinkoira Riuska, ja hiirikantaa pitävät kurissa maatiaiskissat Pippuri ja Viiru. Onneksi suuri perhe ei ole kuitenkaan kokonaan Elisan vastuulla; aviomiehen Simon kanssa työt on jaettu sopivasti ja lisäksi suurena apuna ovat samassa pihapiirissä asustavat Elisan vanhemmat. Kaunis paikka Lapoojärven rannalla on Elisan lapsuudenkoti. 

Koulunkäyntiavustajan työstä äitiyslomalla oleva Elisa on aiemmin käynyt kuvataidelukion, jossa hän painottui erityisesti tekstiilitöihin. Elisa on jo pitkään valmistanut esimerkiksi vaatteita itse, mutta rinnalle on tullut äitiyden myötä myös muita käsitöitä. Jo ensimmäisen lapsen kohdalla oli selvää, että käytettäisiin kestovaippoja. Valikoima oli kuitenkin vielä silloin aika suppea, ja Elisa alkoikin heti pohtia miten kestovaippaideaa voisi kehittää. Hiljalleen hän alkoi itse valmistaa vaippoja, ja myöhemmin myös muita kestotuotteita. Nyt haaveissa on laajentaa toimintaa yritykseksi asti, kunhan vain käytännön järjestelyt saadaan hoidettua.

Tulevan yrityksen tuotevalikoima tulee koostumaan erilaisista äideille ja lapsille suunnatuista tekstiileistä. ”Kestovaipat kiinnostavat monia uusia äitejä, mutta niiden käyttö koetaan usein työlääksi ja käytännön tietoakin on liian vähän”, Elisa kertoo. Näin ollen hän haluaakin valmistaa sellaisia vaippoja, joiden käyttö on helppoa – näin madalletaan myös isien ja hoitotätien kynnystä tarttua tähän ekologisempaan vaihtoehtoon. Tärkeää on myös vaipan monipuolisuus: kun siinä on riittävästi säätömahdollisuuksia, sitä voidaan käyttää eri ikäisillä ja kokoisilla lapsilla. Näin vältytään valtavalta eri kokoisten vaippojen vuorelta ja säästetään siinä samalla kustannuksissakin. Materiaalin valinta on olennaista, sillä hyvä kestovaippa hengittää, eikä ärsytä tai haudo lapsen herkkää ihoa. Kaikki kanttaukset suunnitellaan siten että vaippa on mahdollisimman mukava lapsen päällä. Lisäksi kankaan on oltava hyvin kestävää, sillä kaikki Elisan valmistamat tuotteet on suunniteltu kestämään jatkuvaa konepesua. 

Sopivien kankaiden löytäminen onkin haasteellista puuhaa, sillä kangasliikkeet ovat Elisan mukaan jääneet auttamatta jälkeen kestovaippojen nopean kehityksen vauhdista. Hyvälaatuisuuden lisäksi kankaiden on oltava myös hauskan näköisiä, Elisa vaatii. ”Tällaisillakin tuotteilla voi vitsailla”, hän hymyilee. ”Iloinen kuosi tekee tuotteen käytöstä mukavampaa.”
Kestovaippojen lisäksi tulevan yrityksen valikoimasta tulisi löytymään myös mm. kantoliinoja, rinnanlämmittimiä, liivinsuojia ja kauratyynyjä – ainakin. Jäämme siis odottelemaan mitä kaikkea Elisa vielä keksii, ja toivottavasti saamme kuulla tästä vielä myöhemmin lisää.

Omavaraisuus näky joka puolella Vuorikkisten arjessa. Lampaiden villasta Elisa huovuttaa mm. pannunalusia ja huopikkaita, ja ruokapöydästä löytyy luonnollisestikin vuohenjuustoa. Terveellinen vuohenmaito sopii myös pienille lapsille, Elisa kertoo. 
Vierailijan mieli todella rauhoittuu Vuorikkisten pihamaalla elämää seuratessa. Jokaisella eläimellä on nimi ja omat persoonalliset piirteensä. Lapset vilistävät seassa tottuneesti, ja koko elämä vaikuttaa harmoniselta. Elsa-vuohi seisoo lypsypöydällä tyytyväisenä päivällistään rouskuttaen, eikä piittaa uteliaasta. Edessä on pitkä, leppoisa kesä.

1.5.2009 Teksti ja kuva: Heli Einesalo