Paavo Heikkilä, 75

Killin Lilli on ollut Paavolla varsasta asti.

Hevosten ehdoilla

Ensin hankittiin suomenhevostamma nimeltä Kitte. Elettiin 70-luvun loppua. Kitte sai varsan, ja siitä se kai sitten lähti. Raviharrastus muuttui vuosien varrella ammattimaisemmaksi, ja hevosia tuli lisää. Heikkilän Paavo on hevoskärryineen kaikille tuttu näky pellon pientareella keskellä kylää.

Parhaimmillaan Nummenrannan tilalla Paavon tallissa on ollut yhdeksänkin hevosta samaan aikaan. Tällä hetkellä talli on koti neljälle hevoselle, joista kaksi on omia, yksi kimppahevonen ja yksi vuokrapaikalla. Ehkä parhaimmat saavutukset raviradoilta on tuonut tallin nykyinenkin asukki Killin Lilli, joka on nähty pari kertaa kuninkuusraveissakin. Jalkavaivan vuoksi Lilli on nyt lähinnä siitoskäytössä, ja kesäkuussa se onkin saamassa varsan. Varsa jää Nummenrantaan, ja myös Lilli itse on Paavon oma kasvatti.

Paavon hevoset ovat yhteensä juosseet melkoisen summan rahaa, Killin Lilli tuoden niistä sievoisen osan.
”Ei tässä hommassa silti rikastumaan pääse, kyllä hevosen pito sen verran kallista on”, Paavo sanoo. 
”Periaatteena olen pitänyt, että hevosen täytyy tienata oma leipänsä” – tai heinänsä. 

Mielenkiintoisinta on, kun saa seurata hevosen kehitystä varsasta asti. Paavo treenaa itse omat hevosensa, ja lenkillä on käytävä joka päivä. 
Kaikista hevosista ei silti saa juoksijoita, vaikka mitä tekisi. Hyvää hevosta ei pysty tunnistamaan päältä, fyysisin perustein. 
”Hyvyys lähtee sisältä, se on pään sisältä kiinni”, Paavo kertoo. Hevosella pitää olla yhteistyöhalua ja voitontahtoa, ja lisäksi sen pitää olla lahjakas. 
On hevosia joilla olisi taitoa, mutta halu puuttuu. 
”Väkisin treenaamalla sellaisesta ei saa juoksijaa”, Paavo sanoo.

Nummenrannassa, joka on Paavon vaimon Annelin kotipaikka, päivärytmin määräävät hevoset. Aamuheinät käydään antamassa kuuden aikoihin. Välissä ehtii lukea päivän lehden ja juoda kahvit rauhassa, ja kahdeksan aikoihin hevoset saavat väkirehut ja pääsevät ulos. Sitten tallin siivous. Puolilta päivin on päiväheinien aika, ja viiden maissa kavioväki viedään takaisin talliin. Lenkillä on käytävä joka päivä kelistä riippumatta. Aiemmin, kun Paavo vielä teki rakennustöitä, ehti yhden hevosen ajaa jo auringonnousun aikaan.

Tulevalle kesälle ei ole merkittäviä kisasuunnitelmia, sillä Lilli nauttii äitiyslomastaan. Naapurikarsinan Siroarska on juossut muutamia voittojakin, mutta tahtoo laukata liian helposti. Tuiske-tamman kanssa ei ole kilpailtu vielä, mutta koelähtö on suunnitelmissa.
”Jos se ei menesty, niin sitten sitä käytetään siitokseen”, Paavo suunnittelee.

Varsasuunnitelmista päätellen Paavo ei aio luopua hevosista vielä pitkään aikaan. ”Aion pitää hevosia niin pitkään kuin suinkin jaksan”.

Paavolla ja Annelilla on tytär Merja-Riitta ja poika Timo, jotka molemmat asuvat lyhyen matkan päässä Vihtijärveltä. ”Kyllä hekin ovat tässä hevostouhussa ainakin henkisesti mukana”, Paavo hymyilee.

1.4.2010 Teksti ja kuvat: Heli Einesalo