Sadan Megan Maakunta-hanke:

Merkitse kartalle kuinka nopean internetyhteyden tarvitset

 

Varhaiskaalipiirakka

Tätä kaalipiirakkaa oli tarjolla kamarimusiikkitapahtuman "Venäläisessä illassa" ja ohjetta kyseli yksi jos toinenkin.

Pohja:

1 prk (250 g) maitorahkaa
250 g voita
4 dl vehnäjauhoja

Sekoita pehmeä voi ja maitorahka keskenään, lisää vehnäjauhot joukkoon. Kaulitse 2/3 taikinasta pellille levyksi ja anna jähmettyä viileässä. Rei'itä piirakan pohja esim. haarukalla. 

Täyte:

1,5 kg kaalia
1-2 sipulia
3 porkkana
1 rkl voita
1 prk smetanaa
1 lihaliemikuutio
1-2 valkosipulin kynttä
2 rkl siirappia
1 tl meiramia
suolaa

voiteluun kananmuna 

Paista kaali, sipuli, ja porkkana, lisää joukkoon muut aineet ja hauduta pehmeäksi. Levitä vähän jäähtynyt seos jäähdytetyn pohjan päälle ja tee jäljellä olevasta 1/3-taikinasta ristikko täytteen päälle. Voitele ristikko kananmunalla.

Paista piirakka 200 asteessa n. 30 minuuttia.

(KP)

 

Kevät tuli virallisesti Vihtijärvelle

Sunnuntai, 21.3.2010 klo 15.00 Ylimmäisen jäänselkä. Aurinko ei alkanutkaan paistaa, vaikka säätiedotuksessa niin vähän lupailtiin. Mutta eipä sada luntakaan. Verkkoja saadaan kokea täysin pysähtyneessä, lämpöisessä kevätsäässä.

Kalakaveri tiirailee vuoroin taivaalle, vuoroin avantoon. Auringon ja kalan toivossa.

- Ei tullut kuin 2 haukea pataan. Vähän jäi laihaksi meidän iltapäivä, toteaa kalastaja hieman pettyneenä viimeisen verkon puolivälissä.

- Mikä ihme humisee, kysyn keskeyttäen verkon nostamisen. Majesteetillisesti kaartaen joutsenpariskunta ylittää meidät jatkaen lentoaan kohti Kaislarantaa. Jälleen kaarros vasempaan. Lentokorkeutta pudottaen, siipiään räpäyttämättä loiva kaarros jatkuu Ylimmäisen etelärannan suuntaiseksi, hitaasti laskevaksi linjaksi kohti jään pintaa. Kuin hidastetussa elokuvassa.

- Nehän laskeutuu jäälle, totean epäuskoisena. Äkkiä, juuri ennen kun jalat koskettavat lumista jäänpintaa, alkaa työläät siipien iskut. Sentti sentiltä pariskunta nousee jään pinnasta korkeammalle. Nokka kohti itää jatkuu verkkainen nousu. Ei ollut Ylimmäinen vielä valmis kansallislintumme laskeutua. Vaan toivat kevään Vihtijärvelle.

Toivottavasti löysivät suojaisen yöpaikan, kun saatiin taas illalla oikein olan takaa uutta lunta joutsenien kunniaksi.

Teksti: Tero Pullinen

 

Hiiskulan perunamuusia ei voita mikään

Kyläkoordinaattori solmi kesällä 2009 erittäin mielenkiintoisen ja mukavan tuttavuuden. Terveiset kaikille kyläläisille tulevat Marja Erängöltä, jonka juuret ovat Vihtijärvellä: 
"Tässä tämä Hiiskulan perunamuusiresepti Vihtijärveläisille "uusiokäyttöön". Se on vuodelta 1888, jolloin isoäitini oli Hiiskulassa pikkupiikana 7-vuotiaana. Siellä hän oppi hyväksi ruuan valmistajaksi  ja tätä muusia ei voita mikään.
 
Siinä suurustetaan muusiin lisättävä maito vehnäjauholla (n. kolmeen desilitraan maitoa 2 rkl vehnäjauhoja) ja kiehautetaan kypsäksi. "Velli" sekoitetaan muusiin sekä muutama voinokare ja suola. Tuo suurustus tekee siitä täyteläisen.
Toivotan teille maukkaita hetkiä!
Ystävällisin terveisin, Marja Eränkö 
  
J.k. Molemmat isovanhempani ovat syntyperäisiä Vihtijärveläisiä, samoin isäni. Isoisä on Nybackasta ja isoäiti Nummelan torpasta. V.1939 he muuttivat Ketolasta Selkiin."

Marja oli tarinoimassa kanssamme vanhoista ajoista ja asioista perjantaina 22.1.2012.

Välähdyksiä Vihtijärveltä -kirjan synty

Välähdyksiä Vihtijärveltä valokuvanäyttely innoitti Juha Ahvenharjun tekemään näyttelystä myös kirjan. Valokuvanäyttelystä pois jäänyttä materiaalia tuntui olevan runsaasti jäljellä, joten siitä syntyi idea valokuvakirjasta.

Näyttelyn ja kirjan kuvat esittävät Vihtijärveläistä talkoohenkeä. Kirjan kuvat esittävät kyläläisten voimanponnisteluja kyläkoulun pelastamiseksi, sekä lukuisia talkoin järjestettyjä tapahtumia. Kuvat on otettu pääsääntöisesti vuosien 2007 ja 2009 välisenä aikana. Osa kirjan ja näyttelyn kuvista on julkaistu myös paikallislehdissä Vihtijärveä koskevien uutisten yhteydessä. 

Kirjan kaikki kuvat ovat Juha Ahvenharjun ottamia, tekstit taas ovat Sari Ahvenharjun käsialaa. Kirjassa on 48 sivua ja päälle 120 kuvaa, joista 40 kuvaa on mukana myös näyttelyssä. Välähdyksiä Vihtijärveltä ?kirjan voi tilata itselleen muistoksi 15.8.2009 asti hintaan 35 ?. Tämän jälkeen hintaan lisätään toimitusmaksu.

Kysy kirjaa suoraan kuvaajalta joko sähköpostitse juha(at)ahvenharju.com tai puh. 050-466 9381.

Teksti: Sari Ahvenharju


Kylänpään talo tuntee monen perheen tarinan

Tänäkin kesänä Vihtijärven Kyläyhdistyksen kirpputori toimii kylän keskustassa sijaitsevassa Kylänpään talossa. 
Talo on rakennettu alun perin Hiiskulan kartanon työntekijöiden asunnoiksi. Rakennusvuodesta ei ole varmuutta, mutta ajankohta sijoittunee jonnekin 1900-luvun alkuun. Annikki Hampori kertoo, että hänellä on ensimmäisiä muistikuvia talosta 1930-luvulta jolloin hän on ollut pieni tyttö ? hänen kumminsa Maria ja Kustaa Nurmila ovat asuneet talossa tuohon aikaan. Hampori arvelee, että nykyinen Kylänpää olisi rakennettu jossain vaiheessa 1920-luvulla aiemman, tulipalossa tuhoutuneen talon paikalle. Ilmeisesti vanha navetta oli säilynyt tulipalossa, mutta se sai väistyä nykyisen navettarakennuksen tieltä 1950-luvulla. Uusi navetta jäi kuitenkin vähälle käytölle, kun perheet hiljalleen luopuivat karjasta.

Talo on tehty kolmen perheen asunnoiksi, ja kullakin perheellä on ollut käytössään oma sisäänkäynti, keittiö ja makuukamari. Pihapiirissä on varmasti riittänyt vilinää, kun joillakin perheillä saattoi olla kuusikin lasta. Myös navetta oli jaettu kolmeen osaan siten että kaikilla perheillä oli oma tilansa lehmille, joita yleensä oli joka perheellä kaksi kappaletta. Laidun oli yhteinen. Perheillä oli myös ovat kasvimaansa, ja muutoinkin he olivat hyvin omavaraisia. Miehet tekivät Hiiskulan kartanolle erilaisia maataloustöitä, ja myös naisia näki apuna mm. heinäpelloilla.

Ulla ja Raimo Lindell asuivat Kylänpäässä noin kolmen vuoden ajan 1960-luvulla, samassa asunnossa jossa kirpputoria nyt pidetään. Raimo Lindellin mieleen ovat jääneet kovat talvet. "Makuukamarissa ei ollut erillistä lämmitystä, mitä nyt muuri lämmitti hiukan ? kylmä siis oli", hän muistelee. Juoksevaa vettä talossa ei ole, ja tuohon aikaan vesi kannettiin kaivosta joka sijaitsi kuusikujan varrella matkalla Syökeriin (nyk. kioski ja uimaranta) päin. Kuja on jäänyt monen mieleen, sillä se oli erityisen kaunis leikattuine kuusiaitoineen. Syökerin rannassa sijaitsi myös sauna. Lähellä asuva Anneli Heikkilä muistelee saunan olleen todella suuri ? ja suurihan sen pitikin olla, jotta sinne mahtui kolme perhettä kerralla. Saunaa tuskin lämmiteltiin ihan joka ilta. Vanha sauna on purettu, ja tilalle rakennettu uusi.
Vakituisia asukkaita talossa on ollut viimeksi 1980-luvulla. Kylänpää on edelleen Hiiskulan kartanon omistuksessa.
Kun talo on vuosikymmenten ajan ollut jatkuvasti kolmen eri perheen asuntona, on se varmasti nähnyt monta kulkijaa, ja sillä olisi kerrottavanaan monta tarinaa! Onhan se lisäksi seissyt kylän keskellä kaikki nämä vuodet. Vinkkaa toimitukselle omat muistosi, niin kirjataan niitä jutun jatkoksi! 
Teksti: Heli Einesalo

Kappelikuorossa on laulettu jo yli 50 vuotta

Tässä juttusarjassa esitellään Vihtijärven harrastusmahdollisuuksia. Nyt tutustumme kappelikuoroon, joka kokoontuu tiistaisin koululla.

Bernice Brummer johtaa kuoroavuosikymmenten kokemuksella,
tässä syntymäpäivnsä kunniaksi kansallispuvussa.

Kappelikuoron toiminta Vihtijärvellä on lähtenyt käyntiin v. 1957 ja sitä on ansiokkaasti johtanut Bernice Brummer vuodesta 1964 lähtien. Kuorolaisten määrä on vaihdellut eri vuosina ja nykyisin kuorossa on 17 laulajaa kuoronjohtaja mukaan lukien. Harjoituksia on kevät- ja syyskaudella yhteensä noin 25 kertaa. Useimmat laulut ovat neliäänisiä ja ohjelmisto koostuu monipuolisista hengellisistä lauluista. Opetellaan uusia lauluja ja kerrataan vanhoja.
Kuorolla on ollut esiintymisiä vuosittain noin 15. Pääosa niistä on Vihtijärven kappelissa jumalanpalvelusten yhteydessä ? niistä mainittakoon mm. kiirastorstai, 2. pääsiäispäivä, perhekirkko, kesävieraiden kirkkopyhä, vanhusten juhla, 1. adventti ja jouluaamu. Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa kuoro on myös ollut usein mukana. Joka vuosi käydään laulamassa Mäntyrinteen ja Hopearinteen asukkaille sekä terveyskeskuksen potilaille kirkonkylällä.
Monet konsertit yhdessä seurakunnan muiden kuorojen kanssa ovat olleet mielenkiintoisia. On ollut rikas kokemus laulaa isossa kuorossa. Esimerkiksi viime vuonna olimme kanttori Martti Kilpeläisen läksiäiskonserteissa Vihdin pääkirkossa sekä Temppeliaukion kirkossa Helsingissä. Toukokuussa kuoro lauloi Hämeen-Uudenmaan kirkkomusiikkipiirin laulujuhlilla Hattulan kirkossa yhdessä eri seurakuntien kuorojen kanssa. Unohtumaton kokemus oli myös esiintyminen historiallisessa Turun tuomiokirkossa vuonna 2006. Kaikki edellä mainitut konsertit on tehty viime vuonna eläkkeelle jääneen Martti Kilpeläisen johdolla. Kuoro toivoo hyvän yhteistyön jatkuvan uuden kanttorin kanssa.
Muita esiintymisiä on ollut satunnaisesti esim. syntymäpäivillä ja siunaustilaisuuksissa.
Ansiomerkkejä kuoro jakaa vuosittain. Viime vuonna sai 50v -merkin Bernice Brummer. Huikea saavutus! Myös 40-vuotismerkkejä on jaettu useita, mikä osoittaa, että kuorossa on viihdytty. Kuorotoiminta on henkisesti antoisaa ja laulaminen on terveellistä myös fyysisesti.
Uudet laulajat ovat lämpimästi tervetulleita!
Kuoron harjoitukset ovat tiistai-iltaisin koululla klo 19.00 ? 20.30
Jos olet kiinnostunut laulamisesta, tule rohkeasti mukaan suoraan harjoituksiin tai ota yhteyttä kuoron johtajaan Bernice Brummeriin puh. 09-2760951, 0400-859132.
Teksti: Senja Vikgren
Kuva: Seppo Palmgren


Liikuntakerhossa on hauskaa!

Tässä juttusarjassa esitellään Vihtijärven harrastusmahdollisuuksia. Nyt tutustumme lasten liikuntakerhoon, joka kokoontuu keskiviikkoisin Nummituvalla.

Nyt pelataan polttopalloa! 
Lasten liikuntakerhosta ei vauhtia eikä vilinää puutu! Nummituvan eteisessä innokkaimpien takit lentävät kaaressa lattialle, kun rynnätään juoksujalkaa salin puolelle. Kerholaisia on jutuntekopäivänä paikalla kahdeksan ? tänään aloitetaan polttopallolla.
Vetäjät Marko Viljanen ja Risto Rytkönen kertovat, että Vihtijärven Uhkan järjestämä liikuntakerho on suunnattu lähinnä eskari- ja ala-asteikäisille. Tällä hetkellä kerholaisia on kymmenkunta, ja mukana on sekä tyttöjä että poikia. Ideana on, että tehdään monipuolisesti kaikkea mikä on kivaa! Talviaikaan pelataan lähinnä sisäpelejä kuten sählyä tai polttopalloa, mutta myös luistelemassa on käyty. Keväisin ja syksyisin kun illat ovat valoisampia, saatetaan lähteä ulkokentälle ottamaan juoksukisaa tai pelaamaan pallonheittoa. Tärkeintä on että liikkuminen on hauskaa! Ja metelistä päätellen ainakin polttopallo on sitä ? myös toimittaja paloi pariin otteeseen.
Liikuntakerho kokoontuu keskiviikkoisin klo 18?19 Nummituvalla (ei koulujen lomien aikana), eikä siihen tarvitse ilmoittautua etukäteen. Varusteiksi sopivat verkkarit ja sisäpelitossut. 
Lisätietoja: Marko Viljanen, puh. 050? 584 1790
Teksti ja kuva: Heli Einesalo


Tiistaisin puhutaan englantia "English Clubilla"

Tässä juttusarjassa esitellään Vihtijärven harrastusmahdollisuuksia. Nyt tutustumme englannin keskustelukurssiin, joka kokoontuu tiistaisin Vihtijärven monitoimitalolla.

Iloinen puheensorina ja nauru kuuluu tiistai-iltaisin Vihtijärven monitoimitalolta.
Yhdeksän hengen aktiivinen englantia puhuva ryhmä on kokoontunut opettajansa Elizabeth Roberts-Rossin johdolla joka toinen viikko pidettävälle englannin keskustelukurssille Vihtijärven monitoimitalolle. Joku on tuonut mukanaan sämpylöitä ja juustoja, joku toinen on tuonut pullaa ja kolmas suklaata. Joku tuo aina jotain syötävää mukanaan Elizabeth selittää. Tämä on tällainen syödään ja keskustellaan kurssi hän naurahtaa.
Täällä puhutaan pelkkää englantia ja pidetään hauskaa Elizabeth kertoo. Monissa muissa hänen vetämissä ryhmissä oppilaat puhuvat keskenään suomea, mutta ei Vihtijärvellä.
Oppilaat ovat täällä todella motivoituneita ja innostuneita Elizabeth jatkaa. Alunperin Elizabeth on kotoisin Kaliforniasta, mutta yhdeksän vuotta sitten hän muutti Suomeen. Samaan aikaan hän aloitti Vihtijärvellä English Clubin opettajana. Nykyisin kurssin nimi on Englannin jatko 2 - keskustelukurssi ja se kuuluu Hiidenopiston kurssitarjontaan. 
On upeaa, että meillä täällä Vihtijärvellä on tällainen keskusteluryhmä kehuu Anu Kuusela, joka on yksi aktiivisista englannin puhujista. Täällä istutaan pienillä esikoulun penkeillä ja keskustellaan ihan jokapäiväisistä asioista hän jatkaa. Elizabeth on erinomainen opettaja. Hän saa meidät puhumaan luomalla rennon ilmapiirin.
Kirjoja kurssilla ei tarvita, ja keskustelun aiheet rönsyilevät aiheesta toiseen. Tällä kertaa oppilaat kertovat mitä ovat tehneet kurssia edeltävinä viikkoina. Kurssilla sanavarasto paranee ja itseluottamus puhua englantia paranee.
Seuraavan kerran kurssilaiset kokoontuvat tiistaina 10.2. kello 18.00 - 19.30 Elizabeth toivottaa kaikki uudet oppilaat mukaan kurssille. Vielä ei ole liian myöhäistä verestää englannin kielen taitoja! 
ENGLANNIN JATKO 2 - KESKUSTELUKURSSI 
? DISCUSSION STARTERS (KESKITASO B1 )
Vihtijärven monitoimitalo, Kouluntie 41, VIHTIJÄRVI 
Roberts-Rossi Elizabeth 
Kurssimaksu 27 ?, 24 h
Kurssi kokoontuu joka toinen viikko. Kurssipäivät: 2.9., 16.9., 30.9., 21.10., 4.11., 18.11., 13.1., 27.1., 10.2., 3.3., 17.3., 31.3.
Teksti ja kuvat: Sari Ahvenharju

Kitarakoulussa voi oppia selvät sävelet

Tässä juttusarjassa esitellään Vihtijärven harrastusmahdollisuuksia. Nyt pääsemme osallistumaan kitarakurssille, joka kokoontuu viikonloppuisin alakoululla.


Kitaransoitto kantautuu ulko-ovelle, kun toimittaja hiippailee alakoulun ovesta sisään kitaratunnin jo alettua. Paikalla ovat kitaransoiton opettaja Lauri Jämsänen sekä oppilas Toni Lehtoranta, jotka keskeyttävät hetkeksi intensiivisen harjoittelunsa. 
Idea kitarakoulusta syntyi vuoden 2004 lopulla, kun espoolainen, Vihtijärven-mökillään vapaa-aikaansa viettävä Jämsänen tarjoutui pitämään kitaransoiton tunteja halukkaille kyläläisille. Ensimmäiset tunnit pidettiin helmikuussa 2005, ja innokkaita oli aluksi niin paljon että ryhmiä piti perustaa neljä. Oppilaat ovat vaihtuneet useaan otteeseen kuluneen neljän vuoden aikana, ja mukana on ollut niin nuoria koululaisia kuin jo eläkeikään ehtineitä soittajiakin. 
Aiempaa kokemusta ei välttämättä tarvita, vaan harrastuksen voi aloittaa aivan alusta; opetuksessa huomioidaan kunkin oppilaan oma oppimiskehitys. Oma kitara pitää olla, mutta senkin hankinnassa voidaan tarvittaessa opastaa, Jämsänen kertoo. Nuotit ja muu materiaali tulee opettajalta, ja onpa osa niistä jopa hänen omaa tuotantoaan. 
Vihtijärveläinen Toni Lehtoranta on ollut Lauri Jämsäsen oppilaana nyt puolitoista vuotta, eikä aiempaa kokemusta kitaransoitosta ollut. Tottuneesti hän kuitenkin jo soittelee, ja Jämsänenkin kertoo Tonin edistyneen hienosti. Myös Tonin sisko Tuija Lehtoranta on käynyt Jämsäsen tunneilla jo kolmen vuoden ajan, joten omasta perheestäkin löytyy soittoseuraa. Tuija ei valitettavasti päässyt tällä kertaa paikalle, kuten ei myöskään Elis Kautonen, joka niin ikään on innokas kitarakoulun oppilas.
Jämsänen on itse aloittanut kitaraharrastuksensa 14-vuotiaana, ja saanut oppinsa mm. Jose Luis Aldavelta, joka toimii Madridin konservatoriossa opettajana. Yksityisenä kitaransoiton opettajana Jämsänen on toiminut jo 20 vuotta, joten kokemusta ja osaamista ei tältä mieheltä ainakaan puutu! "Muita opettaessa tulee itse pidettyä omaa soittotaitoa yllä", perustelee Jämsänen. Hän toimii tällä hetkellä opettajana myös naapurikunnan puolella Karkkilan työväenopistossa.
Monipuolisuus on sana joka toistuu useaan otteeseen Jämsäsen kertoessa kitarakoulusta. Hän pitää tärkeänä että harjoitellaan erilaisia musiikkityylejä, aina klassisesta musiikista rockiin. Muista mainittakoon mm. flamenco, joka on Espanjasta lähtöisin. 
Jokaisella kitaratunnilla käydään läpi erilaisia soittamiseen kuuluvia alueita: mukana on teknistä harjoittelua ja asteikkoja, nuottien opiskelua ja tietysti kappaleita. Harrastuksen alkutaipaleella painotetaan erityisesti sormitekniikkaa, äänen ja sointujen muodostamista sekä käytännön asioita kuten soittoasentoa ja kitaran virittämistä. Sen jälkeen siirrytään hiljalleen kehittämään eri osa-alueita: solistitaitoja, säestystaitoja sekä itsenäistä sooloesiintymistä. Opetussuunnitelma tehdään aina oppilaskohtaisesti, ja valita voi esimerkiksi vain säestyssoiton opetusta mikä sopii mm. laulajille hyvin.
Miten kitarakouluun pääsee mukaan? Muutamia vapaita paikkoja löytyy kyllä, lupailee Jämsänen. Ryhmä kokoontuu sopimuksen mukaan lauantaisin tai sunnuntaisin Vihtijärven punaisella "alakoululla" ja yksi opetuskerta kestää 45 minuuttia. 
Lisätietoja:
Lauri Jämsänen
Puh. 09-801 3535 tai 0400-411 261
This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it. 
Teksti: Heli Einesalo

 

Maanantai-illan kuntopiiri Nummituvan kuntosalilla

Tässä juttusarjassa esitellään Vihtijärven harrastusmahdollisuuksia. Ensimmäisenä tutustuttiin kuntopiiriin, joka kokoontuu maanantai-iltaisin Nummituvan kuntosalilla.


Mikko Suominen kannustaa kuntopiiriläisiä.
Naurua, ähinää ja puhkumista. Ja lisää naurua.
"Ei ei, ei me millään jakseta!" protestoivat naiset.
"Kyllä te jaksatte. Kohta lisätään painoja." toteaa Mikko tyynesti ja valvoo samalla, että liikeradat tehdään oikein. Näin vältytään loukkaantumisilta ja kuntoilu vaikuttaa niihin lihaksiin, joihin se on tarkoitettu.
Syksystä 2008 on Nummituvan kuntosalilla järjestetty paikallisen urheiluseuran, ViUhkan toimesta ohjattu kuntopiiri maanantai-iltaisin klo 19-20. Ohjaajana toimii kärsivällisesti Suomisen Mikko, joka valittiin Vuoden uhkalaiseksi 2008 ansioituneesta työstään kuntosalin ohjaajana. Kuntopiirissä käy tätä nykyä väkeä hyvin, sali täyttyy lähes joka kerta. "Käykää treenaamassa viikollakin", kehottaa Mikko, "Näin ette ole aina niin kipeitä maanantaiden jälkeen. Venyttelykin on tärkeää".
Ryhmä on siis tällä hetkellä täynnä, mutta mikäli innostuneita kuntoilijoita riittää, ei ole mahdotonta että perustetaan toinenkin ryhmä."Tervetuloa kuntoilemaan", toivottaa Mikko, ja muistuttaa että hyvässä kunnossa oleva kroppa jaksaa arjenkin paremmin.
Lisätietoja kuntopiiristä tässä linkissä. Lue lisää Vihtijärven Uhkan toiminnasta täältä.
(KP 23.1.2009)
Onko mielessäsi joku harrastusmahdollisuus, jonka olisi syytä tulla julki? Vinkkaa toimitusta!

 

Koululaisena 50-luvulla ja muita tarinoita 

Vuonna 1953 koulutiensä aloittanut Juhani Salo lähetti mielenkiintoisen tarinansa kotisivujen toimitukseen. Millaista koululaisen arkipäivä oli yli 50 vuotta sitten?

Paljasjalkaisena vihtijärveläisenä kiinnostukseni muisteloihin kouluajalta 50-luvulta heräsi, kun aloin kiinnostua luokkakuvasta.
Itse aloitin koulunkäyntini Anni Taskisen oppilaana 1953. Tuohon luokkakuvaan minulla ei ole nimien osalta mitään lisättävää, mutta muuten muutama muistorivi kouluajalta Vihtijärven koulussa. 
Opettajina olivat Anni Taskinen, Liisa Valtonen ja Hemmo Venesjärvi. He olivat kukin erinomaisia pedagogeja, niin opetus- kuin kasvatusmielessä. Kansakouluajalta on jäänyt päällimmäisenä muistiin esimerkiksi runsas koululiikunnan määrä. Pesäpalloa ja jalkapalloa pelasimme paljon yläkentällä. Liikuntatunnit olivat opettaja Venesjärven vastuulla. Talvet kun olivat silloin "vanhaan hyvään aikaan" pitkiä ja runsaslumisia, niin hiihtoladut lähtivät koulun pihalta Laihue-järven suuntaan. Monet hiihtokilpailut ja kansanhiihtosuoritukset antoivat monelle oppilaalle hyvän fyysisen peruskunnon. 
Koulun piha-alueella talven ajan välitunneilta muistan lumipallosodat. Lumilinnat antoivat hyvän suojan, kun pallot sinkoilivat toisiamme kohden. Puuveistotunneilla valmistui itse kultakin monenlaisia tekeleitä. Niistä voisin mainita mm. puunkantotelineet ja linnunpöntöt. 
Koulussa saimme myös ruuan. Ruokaa haimme itse ruokalasta ja nautimme sen luokassa. Koulun ympäristö tuli itselleni hyvin tutuksi, koska eräs kavereistani oli Anni Taskisen poikaJukka. 
Kiinnostuksella ja kunnioituksella seuraan vanhan kouluni saneerausta. Toivottavasti minulla on tilaisuus vielä tutustua siihen kun kunnostus on saatu valmiiksi. 
Terv. Juhani Salo, 62 v.

 

Vanhan luokkakuvan kertomaa 


Klikkaamalla kuvaa, pääset katselemaan kuvaa isompana

Kuvan opettaja on Anni Taskinen. Takarivissä vasemmalta oikealle Risto Remes, Aulis Vesterinen, Marja Timonen, Ismo Lahti(?), Leila Vaskela, Kerttu Huhtinen, Mirja Ekholm, Irmeli Holmsten, Sisko Laine, Marja-Liisa Hätönen, Jukka Taskinen, viimeinen henkilö on tunnistamatta. Oppilaat eturivissä vasemmalta oikealle Timo Laalahti, Heikki Väisänen (?), Pertti Petrell, Vilho Kivistö, Vuokko Unkuri, Airi Andersson. Seuraavat kaksi henkilöä on tunnistamatta, Kirsti Salmi. Tyttöjen nimet ovat pääosin kouluaikaisia. Kysymysmerkillä varustetut ovat sellaisia, joista ei ole täyttä varmuutta.
Vanha luokkakuva kertoo omaa tarinaansa
On ollut hauska huomata, että monet ihmiset ovat kiinnostuneita nettisivuistamme. Sen sain todeta, kun kyselimme tietoa vanhasta luokkakuvasta, joka löytyi koulun remontin yhteydessä keväällä. Useampi ihminen on ilmoittanut joko tietävänsä kuvasta jotain tai jopa olevansa itse kuvassa. 
Valokuva on useampien lähteiden mukaan otettu yläkoulun pihalla ilmeisestikin keväällä vuonna 1953. Luokkakuvan oppilaat ovat ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita. Ylärivissä ensimmäisenä vasemmalta heti opettaja Anni Taskisen edessä on Risto Remes, joka on myös yksi luokkakuvasta itsensä tunnistanut. Paula Honkavaara taas tunnisti oman siskonsa Kirsti Salmen alarivin oikeasta reunasta. 
Pekka Brisk tunnisti ylärivissä keskellä olevan vaalean tytön äidikseen Mirjaksi (os. Ekholm) ja Risto Laalahti puolestaan tunnisti eturivissä vasemmalla olevan Timo Laalahden. Ristolta saimme tietoa myös monesta muusta kuvassa esiintyvästä henkilöstä. 
Tulemme laittamaan henkilöiden nimet valokuvan taakse tulevia uteliaita sukupolvia varten. Valokuvan tulemme taltioimaan yläkoululle valmistuvaan koulumuseonurkkaukseen.
Vielä muutama ihminen on koulukuvassa vailla tunnistusta. Muistatko kenties juuri sinä, keitä kuvassa on? Entä millaista oli opiskelu Vihtijärven koulussa 50-luvulla? Kerro meille tietosi tai koulutarinasi Vihtijarvi.fi:n palautelomakkeella, joka löytyy kohdasta Ota yhteyttä! Voit myös kirjoittaa viestiä sähköpostitse kotisivujen toimitukseen, jonka yhteystiedot löytyvät kohdasta Yhteystiedot.
Sari Ahvenharju, teksti; koulun arkisto, kuva

Keitä kuvasta löytyy?

Kun yläkoulua alettiin vuoden 2007 syystalvella tyhjentää remonttia varten, löytyi koulun varastoista kaikenlaista mielenkiintoista tavaraa.

Valokuvauksesta kiinnostuneena kyselin tietenkin, oliko koululta mahdollisesti löytynyt vanhoja valokuvia. Vanhat valokuvat ovat yleensä hyvälaatuisia, teknisesti hienoja ja kertovat mielenkiintoista tarinaansa vanhoista ajoista. Ihmisten vaatetus, ympäristön muutokset ja monet muut seikat tekevät kuvista mielenkiintoisia, mutta eniten kuvissa kuitenkin kiinnostavat itse ihmiset. Keitä he ovat, mitä he ovat tehneet, missä he ovat nyt?

Eräästä pienestä laatikosta löytyi sitten muutamia vanhoja valokuvia. Suurin osa näistä kuvista oli vanhoja luokkakuvia vuosien varrelta. Mielenkiintoisin kuva oli kuitenkin tuo kaikkein vanhin. Siinä kaksikymmentäyksi lasta ja heidän opettajansa katsovat varmastikin parhaimpiinsa sonnustautuneina suoraan kameran linssiin. Kuva on otettu yläkoulun pihalla. Taustalla on upeita männyn runkoja ja kaukaisuudessa siintää Alimmaisenakin tunnettu Niemenjärvi ja äärimmäisenä oikealla näkyy pieni kulma koulurakennusta.

Onko kenties juuri Sinulla tietoa kuvan ottohetkestä tai kuvassa esiintyvistä ihmisistä? Kerro meille tietosi Vihtijarvi.fi:n palautelomakkeella, joka löytyy kohdasta Ota yhteyttä! Voit myös kirjoittaa viestiä sähköpostitse kotisivujen toimitukseen, jonka yhteystiedot löytyvät kohdasta Yhteystiedot.

Sari Ahvenharju, teksti; koulun arkisto, kuva

 

Kyy jatkaa uniaan entistä kauniimpana

 

Lasipullon neste kellertää. Siinä aivan vaaksan päässä nukkuu ikuista untaan tuo Vihtijärven ikiaikainen kyy, joka lepäsi samassa asennossa jo sota-aikana kyläkoulun vitriinissä.

Tämän yhden ainoan yksilön ansiosta kyläläiset muistavat Suomen ainoan myrkkykäärmeen aina rauhallisena, ruskeana ja kauniin sahaselkäisenä ? silti hieman pelottavana. On arvoitus, milloin ja mistä kyy tuli koululle, mutta ainakin se vahti vitriiniä jo 1940-luvulla, jolloin Irma Lundell kävi Vihtijärven koulua. Eräs kyläläinen muistaa kyyn koristaneen koulun kokoelmaa jo 1930-luvun alkupuolella.

"Ehkä se oli tuotu sinne opetusmateriaaliksi jostakin", Irma Lundell muistelee. "Minä pelkäsin kyllä käärmeitä lapsena, mutta en minä sitä osannut pelätä."

Aivan helppoa ei kyyn ikuisuusunikaan ole ollut. Vuosikymmenten aikana lasipullon neste haihtui vähitellen, kunnes 2000-luvulla kyyn nahka alkoi kuivua, ja käärme oli joutua kaatopaikalle.

Lopulta kyläkoordinaattori Kaarina Pullinen pelasti sen ja passitti hoitoon. Pullinen toimitti kyyn Suomen luonnontieteelliseen keskusmuseoon Helsinkiin, jossa museomestari Ritva Talman preparoi käärmeen kuntoon. Pian matelija pääsee palaamaan kotiinsa koululle.

KERRO meille lisää kyyn vaiheista! Milloin ja mistä se päätyi koululle? Mitä hauskaa sille on tapahtunut vuosien varrella? Mikä sopisi lemmikin nimeksi?

Voit lähettää tietosi Vihtijarvi.fi:n palautelomakkeella, joka löytyy kohdasta Ota yhteyttä! Voit myös pistää viestiä sähköpostitse kotisivujen toimitukseen, jonka yhteystiedot löytyvät kohdasta Yhteystiedot.

Aku Ahlholm, teksti; Juha Ahvenharju, kuva

Klikkaamalla lisätietoja