Vihtijärvellä on paljon lintuja



Olen asunut Vihtijärvellä 7,5 vuotta ja tänä aikana olen hyvillä mielin elvyttänyt jo pikkupoikana aloittelemaani lintuharrastusta. En ole niitä himoharrastajia, jotka odottavat toisten lintubongareiden tekstiviestejä ja hälytyksen saatuaan ryntäilevät kieli pitkällä pitkin maakuntia harvinaisten lintujen perässä. Olen rauhallinen mies ja siksi olen omaan tahtiini kiinnostunut seuraamaan lintujen elämää paikallisesti ja kirjaamaan näkemiäni lintuja laatimaani excel-taulukkoon.

Ideana tässä ylöskirjaamisessa on merkitä kunkin lintulajin vuosittainen ensihavainto. Jos näen korpin ensin Haimoossa ja vasta sen jälkeen Vihtijärvellä, on tuon vuoden havaintopaikka Haimoo. Siksi luettelostani Vihtijärven linnuista saattaa puuttua hyvinkin yleisiä lajeja, jos niillä on pinttyneenä tapana lurauttaa ensimmäiset kevätlaulunsa joka vuosi vaikkapa juuri Haimoossa.

Joitakin lajeja näen Vihtijärvellä joka vuosi. Esimerkiksi lehtokurppa on sellainen. Sen väsymätön suoraviivainen soidinlento on hauskaa seurattavaa, sillä vuorenvarmasti se palaa hetken kuluttua täsmälleen samaa reittiä takaisin.

Toinen kestolintu Vihtijärvellä on harmaapäätikka. Se nauttii asuinympäristöstäni Hiiskulan kartanosta, sillä täällä on tikkaperheelle monipuolista ravintoa - muurahaisia ja niiden munia, lahopuissa eläviä hyönteisiä ja kaikenlaisia marjoja. Omituiseksi harmaapäätikan tekee se, että sillä on tikaksi kohtuullisen iso nokka, joka näyttää tylpältä. Ei mielestäni ihan paras työkalu puiden paukuttamiseen.

Yksi varsinaisista ilopilkuista on ollut Hiiskulan pihapiirissä olevassa koskessa kirmaava koskikara. Yleensä sen näkee talvella - mitä kovempi pakkanen, sitä ahkerammin se sukeltelee ravinnokseen Hiiskulan koskessa majailevia selkärangattomia ja pikkukaloja. Koskikaran höyhenpuku pysyy vesitiiviinä pyrstön tyvessä olevasta rauhasesta erittyvän rasvan ansiosta, jota se sukii jatkuvasti höyheniinsä. Siksi se on sellainen avantouimari, että heikompia hirvittää. Koskikarat ovat myös ikään kuin päinvastaisia muuttolintuja. Ne toki muuttavat talveksi etelään, mutta niiden etelä on juuri mm. tässä Vihtijärvellä. Kesäksi ne sitten porhaltavat pesimään Ruotsin ja Norjan pohjoisille alueille.

Minulle harvinaisimmat kohtaamani linnut Vihtijärvellä ovat olleet Syökerin taivaalla kirkunut mustapyrstökuiri sekä Hiiskulan saunan kupeessa rehottavassa pensaassa kujertanut mustapääkerttu.

Laitan tähän lopuksi listan näistä Vihtijärven ensihavainnoistani näiden reilun 7 vuoden ajalta. Nämä kaikki pienet ja isot tipuset ovat tulleet vastaani ja päässeet kunniapaikalle havaintoluettelooni:

Fasaani, haarapääsky, harakka, harmaahaikara, harmaapäätikka, harmaasieppo, harmaasirkku, hernekerttu, hömötiainen, isokäpylintu, isolepinkäinen, kalalokki, kalatiira, kanadanhanhi, kanahaukka, keltasirkku, kirjosieppo, korppi, koskikara, kottarainen, kuikka, kultarinta, kuovi, kurki, kyhmyjoutsen, käki, käpytikka, laulujoutsen, laulurastas, lehtokurppa, lehtopöllö, leppälintu, maakotka, metsähanhi, metsäviklo, mustapyrstökuiri, mustapääkerttu, mustarastas, naakka, nuolihaukka, närhi, pajulintu, palokärki, peippo, pikkulepinkäinen, pikkuvarpunen, punakylkirastas, punarinta, punatulkku, punavarpunen, puukiipijä, pyrstötiainen, pyy, rantasipi, rautiainen, ruskosuohaukka, räkättirastas, räystäspääsky, sepelkyyhky, sinitiainen, sääksi, talitiainen, teeri, telkkä, tervapääsky, tilhi, tikli, töyhtöhyyppä, varis, varpunen, varpushaukka, viherpeippo, vihervarpunen sekä aina iloinen pyrstönheiluttaja  västäräkki.

Lintuterveisin,
Ari Peura

Jutun kirjoittaja on vihtijärveläinen mainonnan suunnittelija, joka piirtää myös Vihtijärven kotisivujen pilapiirroksia ja ylläpitää pilapiirrosblogia osoitteessa apenpiirrokset.blogspot.com

Klikkaamalla lisätietoja