Iisakki Pellinen ja sosiaalinen paine


Kissa nukkuu vielä. Pellinen vasta suunnittelee makuulle menoa.

Iisakki Pellinen pysähtyi miettimään ihmisten sosiaalisia paineita. Eikä niinkään niitä, jotka liittyvät sosiaaliseen mediaan ja miten siellä tulisi toimia. Pikemminkin niitä paineita, että miltä pitää näyttää, mitä pitää tietää ja tehdä tai missä pitää olla tai ainakin käydä olemassa.

Tukka pitää olla leikattuna muotoonsa ja kynnet siistinä, niin kuin pyhäkoulussa opetettiin. Tai jos siellä ei käynyt, niin sitten sillä lailla kun toimistossa kuuluu olla. Vaatetus normien mukaista, tai muuten katsotaan pitkään. Lasten pitää toimia tietyllä tavalla, lomalla pitää matkustaa - mieluusti ulkomailla - eikä kuntosaliharjoittelua sovi unohtaa silloinkaan. Uutiset pitää tietää joka aamu, että osaa keskustella ihmisten kanssa siitä kaikesta kauheasta, mitä meillä tai maailmalla on tapahtunut. Pitää tietää kuka on in ja kuka out. Juhlissa pitää olla kaava että juhlijat osaavat käyttäytyä ja kiitoskortit pitää lähettää kaikille osallistujille. Jos itseä ei ole kutsuttu, niin ainakin pitää tietää kuka siellä oli ja tapahtuiko siellä jotain merkittävää. ”Mutta mitä tapahtuu sosiaalisille paineille silloin, kun juhliin kutsutaan kaikki”, aprikoi Iisakki.

Pellisen mielessä pyörii asioiden tärkeysjärjestys. ”Jos katto ei vuoda ja vesi tulee ja menee suunniteltuja reittejään, niin luulisi asioiden olevan hyvin”, Iisakki juttelee. Kissa kiehnää parempaa asentoa. Se rapsututtaa itseään ihmisen sylissä ja kehrää välillä. ”Ja jos vielä lämpö pysyy talossa ja valoa on sen verran, että näkee rakastaa talon muita asukkeja, niin mitäpä ihminen muuta kaipaisi. Sitten kun ensin itsellä on kaikki hyvin, niin osaa antaa vähän myös lähipiirilleen”, päättää Pellinen.

Iisakki määrittelee itselleen uudet pelisäännöt yhteiskunnan paineista:

  •     Tulee nauttia siitä hetkestä, mikä on suotu.
  •     Kukin nauttikoon siten, mikä kutakin miellyttää.
  •     Joku puuhailkoon kaikkea katkeamatta, joku toinen katsokoon telkkaria tai olkoon vaan.  
  •     Toiselle ei saa tarkoituksella tuottaa pahaa mieltä.

”Parempi molempi”, tuumaa Iisakki Pellinen, mutta kuulijakuntansa on tainnut jo nukahtaa. Kissahan kyllä tietää jo tuon kaiken. Iisakin valtaa rauha. Sataa, vaan ei kastu. Ei ole kiire mihinkään. Ei matkoille, ei nurmikon ajamiseen. Ei vanhan talon remontointiin, eikä ainakaan hiusten leikkaukseen.

Metsä on muuttumassa tummanvihreäksi. Syyskesä, paarmat heinänteossa, yökosteus iltanuotiolla. Vielä auringon viimesäteet näkyvät yhdentoista aikaan puiden latvustoissa. Väsyneenä kellahtaa Pellinen sängylle, eikä aikaakaan, kun kehräys alkaa.

20.7.2016      Teksti ja kuva Tero Pullinen

Klikkaamalla lisätietoja