Iisakki Pellinen ja kiire

Merkittävä osa jatkuvan kiireen vahingollisuudesta ihmiselle johtunee siitä, että elimistö suhtautuu kiireeseen kuten henkeä uhkaavaan stressitilanteeseen. Otsa menee rypyille nuorilla ihmisillä, hymy valahtaa vatsaan, missä tunnetusti kaikki sinne kuulumaton aiheuttaa kouristuksia ja pakottavaa pahanolon tunnetta. ”Kokemusta on tuostakin”, toteaa Iisakki Pellinen. ”Olotila kaivertaa uurteita pahaa aavistamattoman ihmisparan ennen niin puhtoiseen ja sileään, armeliaaseen sydämeen. ”



Iisakki Pellinen avautuu kissalle ihmisten käyttäytymisestä. Siitä, miten töissä ihminen näyttää ansiokkaalta ja korvaamattomalta kun on koko ajan kiire. Vaikka sitten itse rakennettuna, jotta voi sanoa, että on kiire. ”Sama jumalaton meno jatkuu osalla vapaa-ajallakin”, havainnoi Pellinen.

On ihmisiä, jotka pyrkivät hallitsemaan elämäänsä pienintä yksityiskohtaa myöten. He haluavat tietää, ymmärtää ja valvoa kaikkea itseensä, joskus myös lähipiiriinsä liittyvää. Poikkeama suunnitelmassa sitten kiristää mielen ja puheenparren julkaisukelvottomaan muotoon.

Iisakin mielestä ihmisestä tulee tällöin helposti takakireä, tiukkapipoinen kontrollifriikki. ”Kiire tulee siitä, kun ihminen luulee, että kaikki häneen liittyvä tulee olla tarkoin tiedossa, analysoitu ja toteutettu suunnitelman mukaisesti. Stressi taas alkaa siitä, kun toteutus ei vastaakaan suunnitelmaa”, päättää Pellinen vuodatuksensa.

Kissan mielestä Iisakin kuvaama olotila on pitkittyessään vaaraksi kenelle tahansa. Kiireinen ja jännittynyt on jatkuvassa ylivirittyneisyyden tilassa. Adrenaliiniarvot huitelevat punaisella ja syke huutaa hoosiannaa. Viha yltyy. Tällainen stressitila on tarkoitettu vain hetkellisiin suorituksiin, toteaa kissa. Siinä on tappamisen meininki. Eikä siinä tilassa voi elää, siellä vain käydään. Iisakki rapsuttaa kissaansa tyytyväisenä.

Tässä taannoin Pellinen joutui vaihtamaan tapaamisaikaa vanhan ystävänsä, poromiehen kanssa. Iisakin kysymykseen, että kerkiätkö silti tavata, oli vastaus armelias: ”Tässä Joulun alla on hiukan hiljaisempaa, tule vain tapaamaan. Ole niin kauan kuin olet. Mutta toukokuussa on kiireistä, sinne on almanakassa varattu parturiaika.”

Tästä kaikesta Iisakki Pellinen päättelee, että viisaus asuu harvaan asutuilla seuduilla. Ainakin joulunalusviikoilla.

(20.12.2015 Tero Pullinen, kuva: Ari Peura)

Klikkaamalla lisätietoja