Sirkus Hauskuus saapui kylään

Vihtijärven päiväkodissa vietettiin kevätjuhlaa tänä vuonna sirkuksen merkeissä.  Koko toimintavuoden kantava teema Mitä teen, mä tahdon töihin sirkukseen? huipentui iloiseen sirkustapahtumaan, jossa Sirkus Hauskuus esiintyi punaisen koulun liikuntasalissa. Huikeasta ohjelmasta vastasivat tietysti lapset itse.

  

Miro Peni (vasemmalla) toimi toisena tirehtöörinä. Stella Stenberg (keskellä) esiintyi pallon kanssa apurinaan Nina Johansson. Henkilökuntakin esiintyi, ja oli pukeutunut asianmukaisesti. Kuvassa oikealla Auli Kuisma.

Lastentarhanopettaja Auli Kuisma kertoo, että idea sirkusteemasta syntyi monen sattuman lopputuloksena. Muutamat lapset olivat jo valmiiksi innostuneita sirkustempuista, joten kipinää oli olemassa. Vihdin kunta toivoi päiväkotien toimintavuodelle liikunnallista teemaa, ja lisäksi pienten kylien päiväkodeilla oli oma leikkiteema. Missäpä muualla nämä teemat voisi yhdistää osuvammin kuin sirkuksessa! Viimeisen silauksen sirkussuunnitelmille antoi syksyllä järjestetty perheiden yhteinen sirkusilta, jossa oli vierailijoita Hyvinkään Hakasirkuksesta. Sirkusillan myötä kipinä sai tulta, ja into kaikilla kasvoi.

Oman sirkuksen suunnittelu, harjoittelu ja toteuttaminen on ollut valtava panostus koko päiväkodin väeltä. Kuisma kertoo, että lapset saivat itse valita roolinsa ja suunnitella esiintymistään. Säännöllisesti vuoden mittaan pidetyissä lastenpalavereissa sirkusta suunniteltiin ja ideoitiin yhdessä, ja nimenomaan lasten toiveiden mukaan. Tämä on varmasti syy siihen, että lasten motivaatio jatkui läpi kauden vahvana, Kuisma pohtii. Ohjia käsissä pitivät aikuiset, mutta pääasiassa sirkus oli lasten omaa tuotantoa.

 

Taikuri Leevi Huhta hämmästytti tempuillaan. Vasemmalla Outi Kulla, joka avusti.

Iltapäivä oli helteisen kuuma, mutta onneksi Irma Salo tarjoili pihalla kylmää juomaa.

Vaikka ilo ja hauskuus on sirkuksessa pääasia, on projektin edetessä opittu yhtä ja toista muutakin.  Kaikkia rooleja sai kokeilla, omaa roolia sai miettiä ajan kanssa, ja valitussa roolissa pysyttiin. Se opetti tehtävään sitoutumista ja päämäärään pyrkimistä. Suunnittelu ja harjoittelu opettivat tärkeitä tiimissä työskentelyn taitoja.

Kuisma kertoo, että oli huikeaa seurata lasten kehittymistä ja intoa. Lapsissa on valtavasti potentiaalia, ja sen saaminen esiin on erityisen palkitsevaa. Innostus ja onnistumisen ilo tulvivat lapsista esityksen jälkeen, ja moni tunsi suurta ylpeyttä. Kuisma kertookin, että moni lapsi ylitti itsensä projektin edetessä moneen kertaan. Esitys onnistui yli odotusten, ja jokainen lapsi sopi luontevasti rooliinsa, koska oli ollut sitä itse ideoimassa.

Yleisössä oltiin hämmästyneitä, ilahtuneita, ylpeitä – ja liikuttuneitakin. Kuisma kertookin, että henkilökunnan näkökulmasta erityisen palkitsevaa oli, kun vanhemmat saivat nähdä lastensa suoritukset ja kehityksen.

Ja lapsilla oli kivaa. Sirkuksessa oli kaikkea sitä mitä oikeastikin: tirehtöörit, pellejä, akrobaatteja, nuorallatanssijoita, taikureita, eläintenkesyttäjä. Pienimpien hevosesitys itse tehtyine keppihevosineen oli illan ihanimpia.

Mitähän ensi vuonna keksitään?

  

Vasemmalla ihmispyramidin huipulla Heini Liikala. Voimamies Valtteri Palosen (keskellä) muskeleilla jaksoi kantaa jopa hevosta. Jenni Holopainen (oikealla) taipui lähes miten vain.

(31.5.2014 HE)

Klikkaamalla lisätietoja