Rokokallion retki avasi silmät syksylle

Rokokallion retki avasi silmät syksylle

Hyvissä ajoin ennen yhtätoista olin Hiiskulan kuivurilla. Hiljaista oli ja sade ropisi. Rokokallion laella kuulemma oli juuri valmistumassa kahvi. Kuivurin pihaan kurvasi tasan yhdeltätoista Leena. Odoteltiin vähän aikaa yhdessä. Ei ketään. Päätettiin lintsata sateen takia, ja ajaa vähän lähemmäs määränpäätä autolla. Vaikka pieni viitta suuren tammen alla osoitti kävelysuuntaa.

Patikoitiin muodon vuoksi Rokokallion laelle vähän kiertotietä. Sade hellitti ja vastassa meiltä oli kaksi iloista marttaa; Merju ja Eija. Kahvi oli valmista ja tuoreet pullat piti tietysti hotkaista heti. Olivatkin hyviä, kuulemma Raunin tekemiä. Hetken kuluttua tuli paikalle Risto tarkistamaan makkaratilanteen vanha vaellussauva kädessään. Hirmuhieno! Pitäisiköhän Rokokalliosta painaa myös tuollaisia sauvaan kiinnitettäviä laattoja?

 
Kahvi odotteli retkeilijöitä. Vaeltajan sauva on kirpputorilöytö jostain.  

Seuraavaksi kirmaisi paikalle Jokke. Oli tullut pyörällä kallion juurelle. Ja kohta saapui Kaijakin sienikori käsivarrella. Oli menossa kaverin kanssa sieneen, mutta edellisen illan vuoksi ei kaveri ihan ehtinyt Kaijan aikatauluihin. Sattuuhan sitä. "Tulin odotellessa kahville".

Vähän siinä mietittiin että on se kumma, että näin vähän on porukkaa liikkeellä. Vaikka sataa vaan ihan vähän enää. Mutta hieno juttu sinänsä, koska saatiin syödä enemmän peuramakkaraa ja pullaa. Ihan rauhassa saatiin myös puhua ulkomaanmatkailusta, maamme turismin tilasta ja nykyajan työelämästä. Ja kun ei tarvinnut niin paljon höpistä, niin tuli katseltua vähän tarkemmin.

 Puolukat on parhaimmillaan.  Katajissa paljon marjoja.  Näitä suppiksia ei Kaija löytänyt.
Hämähäkinseitti varvikossa sateen jälkeen. Kaikennäköistä porukkaa kasvaa kannonnokassa.

Että siinä mielessä ei haittaa, vaikkei sitä väkeä retkelle enempää siunaantunutkaan. Harmi vaan, että jäivät paitsi tarjoilusta.

Paluumatkalla Leenan kanssa tehtiin kumminkin pieni sienimutka, eli käytiin tarkistamassa Leenan suppispaikat. Onneksi oli muovipussit taskussa.

Hieno on tämä syksy, luonto ihan täynnä ihmettä!

(3.10.2017 KP)

 

Klikkaamalla lisätietoja