Kynät sauhusivat kylätalolla

Kynät sauhusivat kylätalolla

Millaisia kertojia tarinalla voi olla? Millainen on kiinnostava päähenkilö? Mitä esteitä kirjoittamisen liittyy? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin kirjoittajakurssilla viime viikonloppuna. Kirjoittamisesta eri tavoin kiinnostunutta kahdeksaa henkilöä johti taitavasti entisenä vihtijärveläisenä monelle tuttu käsikirjoittaja, tiedottaja Merja Aakko.

Kurssi eteni monien eri harjoitusten kautta, eli kynät todella laitettiin käyttöön.  Samalla käyttöön pääsivät aivot ja mielikuvitus. Kirjoittamisen aiheita etsittiin paitsi omasta mielikuvituksesta ja menneisyydestä, myös lähiympäristöstä, valmiista avainsanoista ja musiikinkin kautta.

Kurssilaiset kuvaavat tunnelmaa jälkeenpäin inspiroivaksi, antoisaksi ja voimaannuttavaksi.

Polttoainetta luovaan työhön järjesti kyläyhdistyksen puolesta Kaarina Pullinen, joka piti huolta kurssilaisten ruokahuollosta. Kurssin järjesti Vihtijärven kyläyhdistys ry, ja toimintaa tuki myös Maaseudun sivistysliitto.

 

Merja Aakko veti kirjoittajakurssia Vihtijärvellä jo toista kertaa.

Tunnelmat kurssilla vaihtuivat tiiviistä keskittymisestä riehakkaaseen keskusteluun ja nauruun. Paperia ja kahvia kului!

 

Kaikkien iloksi saimme kurssilaisilta luvan julkaista muutamia viikonlopun aikana syntyneitä tekstejä. Olkaapa hyvät!

Rakkauden aresti

Äiti ja Isä istuivat poteroissaan,
rakkauden arestissa
koko elämänsä.

Jos iloitsivat kerran,
niin jo lävähti näpeille
onnen karttakeppi.

Nyt on toisin,
nyt vaan erotaan.

.

Erotessa

Rakkautemme kynnysmatto!
Sydämeni halkeaa myötähäpeästä,
varjoni sinut häpäisee.
Hämmentävä kirouksen temppeli
vuosien myrskyissä kaskena palanut.
Kävelen avantoon
kun tämä työ on tehty.
Mielihyväkeskus on kuollut,
kaskena palanut.

 

 
Takahuhdan Lauri oli pieni poika
pieni poika oli Lauri.
Laurin paidass' asui pieni pelko
pieni pelko oli paidassa.
Pelko valui paidasta Laurin taskuun
taskusta se pullotteli housua kohti.
Pelko paisui pienen Laurin kengänkoloon

ja Takahuhdan Lauri siihen kuoli.

Mitä enemmän, sen parempi.
Mitä kiiltävämpää, sen parempi.
Mitä kalliimpaa, sen parempi.

Työtä pelkäämättä sitä rakennettiin,
huolella ja hartaudella.
Rahaa, aikaa ja vaivaa säästämättä.

Komea siitä tuli:
leveä kuin mikä,
korkeampi kuin kenenkään muun.

Tyhjyyden alttari.

Paketin päällä luki Jauhelihaa
Kauppias sano että luomua vihaa
Mutta minä olen vanha hippi
joten geenimanipulointi on huono trippi

Vegeä pöytään ja vähän lihaa
se voi olla vaikka naapurin ihaa
kunhan tarkkaan on valittu pollen ape
jotta EU-direktiiviltä ei taitu lape

RiPe

 

Väsyneenä, painuneena
lasken tunteeni
surun hellakoukkuun
ja päästän irti.
Kävelen ulos aurinkoon,
tuuli koskettaa olkapäätä.
Katson kauas,
sydän täynnä
säilöttyä iloa.

 

Arja inhosi tuota omenapuuta,lajikkeen nimi sai Arjan tunteet pinnalle. Hän hyperteli paidanhelmaa hermostuneesti. Että pitikin saada tuollainen omenapuu naapurilta, ajatteli Arja. Hän suoristi selkänsä ja katsahti tiskipöydän suuntaan.

- Tuokin vielä!
Astiat rupesivat kilisemään ja tiskivesi roiskui. Tiskiharja teki työtään Arjan käsissä, mutta Arja ei tuntenut mitään. Suun muikistelu kuitenkin paljasti hänet.
- Senkin Huvitus!

 
   

(9.2. HE)

Klikkaamalla lisätietoja